Olosuhteet, jotka altistavat tiesortumille, voivat yleistyä ilmaston muuttuessa ja ääri-ilmiöiden lisääntyessä.
– Lisääntyvät rankkasateet voivat aiheuttaa esimerkiksi tulvia, kuivatusjärjestelmien ylikuormittumista ja paikallisia sortumia. Tällaiset ilmiöt on tunnistettu mahdollisiksi riskeiksi, mutta yksittäisen vaurion tarkkaa sijaintia tai ajankohtaa ei voida ennustaa, Väyläviraston teiden kunnossapito-osaston johtaja Lars Westermark kertoo.
Tiesortumat ovat tällä hetkellä Suomessa kuitenkin hyvin harvinaisia.
– Pieniä sortumia tapahtuu rakentamisen yhteydessä vuosittain muutamia, mutta liikennettä merkittävästi haittaavia sortumia on viime vuosina esiintynyt vain joidenkin vuosien välein.
Yllättäviä sortumia
Rankkasateisiin liittyvä sortumisvaara konkretisoitui sunnuntaina 12. heinäkuuta, kun osa Turuntiestä luhistui Somerolla.
Erityisen runsaan sateen takia tien yläpuolelle kertyi runsaasti vettä, joka ryöppysi tien ali alarinteeseen vieden asfaltin alla olevan maa-aineksen mukanaan. Lopulta myös päällyste murtui ja usean metrin levyinen kaistale katosi virran mukaan.
Edellinen suurehko sortuma tapahtui heinäkuussa 2025, kun Keuruulla sijaitsevan korotetun tien ajokaista romahti jättäen tiehen ammottavan aukon.
Tien toinen puoli oli sortunut edellisenä syksynä ja tiepohjaa oltiin juuri kartoittamassa, kun tie sortui uudemman kerran. Tällöin pelastuslaitos arvioi Iltalehdelle, että sortuma saattoi johtua esimerkiksi tien rakenteisiin päässeestä vedestä.
Myös vuoden 2020 heinäkuussa sortui tulville altis tienpätkä. Kirkkonummella sijaitsevaa tieosuutta oli korotettu tulvien takia, mutta maapohja ei kestänyt muutoksia. Uudenmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen mukaan geologisesta arviosta kävi ilmi, että maapohja tällä tieosuudella vastasi merenrannan liejukkoa.
Kuivatushaasteet
Väyläviraston kesäkuussa julkaistun Liikenneväylien korjausvelka 2025 -raportin mukaan maanteiden korjausvelka oli vuoden 2025 lopussa yhteensä 2,6 miljardia euroa.
Summa kertoo huonokuntoisten valtion teiden, tiesiltojen, tunneleiden ja liikenneopasteiden arvioiduista korjauskustannuksista. Se ei sisällä kaupunkien ja kuntien hoitamien katujen eikä yksityisteiden korjaukseen tarvittavaa summaa.
Valtion omistamia teitä on yhteensä yli 87 000 kilometriä.
Myös teiden kuivatukseen on kertynyt korjausvelkaa. Yksinkertaisuudessaan kuivatuksessa kyse on siitä, miten vesi johdetaan pois tien pinnalta ja tierakenteesta, jotta se ei pääse rappeuttamaan ja heikentämään niitä.
Teiden kuivatuksesta huolehditaan ojien ja tierumpujen avulla. Tarvittavien kuivatusjärjestelmien määrä on suuri, mutta varsinainen haaste liittyy siihen, miten vesi ohjataan niistä eteenpäin. Matka tien vierestä läheiseen vesistöön kulkee usein yksityisten maanomistajien maiden halki.
– Yleensä me käymme ojittamassa, mutta siihen pitää olla lupa maanomistajalta. Haastavaa on, jos joku maanomistaja sanoo, että ei saa tulla. Sitten ei voida mitään ja vesi patoutuu tielle, Westermark kertoo.
Korjausvelka kasvaa
Kovien kesäsateiden lisäksi talvisateet koettelevat tien pintaa, kun lämpötila sahaa nollan molemmin puolin. Rahallisesti tieverkoston korjausvelkaa onkin selvästi eniten teiden pintakunnossa.
Korjausvelan ennustetaan kasvavan tänä vuonna, vaikka meneillään on useita hankkeita, joilla tieverkoston kuntoa kohennetaan.
Ennusteen mukaan korjausvelka on vuoden loppuun mennessä noin 2,8 miljardia euroa. Väyläviraston raportissa muistutetaan, että tavoite ei ole, että korjausvelkaa ei olisi lainkaan, sillä vähäliikenteisimpien väylien korjaaminen ei aina ole taloudellisesti järkevä investointi.
Westermark arvioi, että lähitulevaisuudessa maanteiden suunnitellut korjaukset keskittyvät päätieverkolle, minkä lisäksi kriisiapua tehdään siellä, missä tilanne vaatii. Esimerkiksi päällysteeseen muodostuneet reiät, kuivatusongelmien korjaaminen sekä tietenkin sortumien kunnostus vaativat nopeita korjaustoimia.
