”Yksi elämäni karmeimmista soitoista” – Jokeripomo kertoo nyt alkukauden tapahtumista
– Se oli yksi elämäni karmeimmista soitoista, Olli-Pekka Yrjänheikki huokaa.
Jokerien urheilutoimenjohtaja istuu seuran toimistolla ja katsoo ulos Ilmalan ratapihan suuntaan. Hän muistelee syyskuun lopun puheluita.
– Jouduin psyykkaamaan ja lataamaan itseni niitä varten.
Sitten hän otti luurin käteensä ja valitsi Tomek Valtosen puhelinnumeron.
– Ei siinä puhelussa huudettu, räyhätty tai syytelty ketään. Kävimme vain asiat läpi. Hän kertoi oman mielipiteensä ja minä omani.
Puhelun jälkeen Valtonen oli työtön. Yrjänheikki antoi Jokerien päävalmentajalle potkut. Sitten hän soitti apuvalmentaja Waltteri Immoselle. Myös hän sai kenkää.
– Molemmat ottivat päätöksen tosi ammattimaisesti, Yrjänheikki kiittelee.
Huoli seurasta
Yrjänheikki on joutunut heti ensimmäisellä liigakaudellaan kovaan paikkaan, kun isolla rahalla kasattu tähtisikermä on jumittunut SM-liigan häntäpäähän.
Median paine on ollut kovaa, eikä faneiltakaan ole tullut armoa. Yrjänheikki ei näytä silti tippaakaan lamaantuneelta. Hänestä huokuu luotto omaan tekemiseen.
– Eihän kritiikki ikinä kivalta tunnu, mutta osa siitä on ollut ihan aiheellista. Olen ollut siitä samaa mieltä. Silloin sen kanssa on helppo elää.
Yöuniakaan kiekkopomo ei ole menettänyt kritiikin vuoksi.
– Mutta välillä olen herännyt keskellä yötä sen takia, että minulla on huoli seurasta ja siitä, että se saa paikan ensi kaudeksi A-liigaan.
Yrjänheikillä on myös hieman huono omatunto alkukauden tapahtumista.
– Olisin psykopaatti, jos en miettisi, mikä minun osuuteni Tomekin ja Waden potkuissa oli.
”Teimme virheen”
Yrjänheikki vastasi Valtosen ja toimitusjohtaja Mikko Saarnin kanssa joukkueen rakentamisesta. Kolmen kokin sopasta tuli hieman epätasapainoinen keitos.
Jokerien hyökkäyspäästä löytyy huippuosaamista, mutta pakkikalusto ja maalivahtiosasto eivät ole ihan samaa tasoa.
– Meillä olisi pitänyt olla enemmän kiekollista taitoa puolustuksessa. Myönnän, että teimme siinä virheen, Yrjänheikki sanoo.
Toki Jokereilla on ollut myös huonoa tuuria, sillä kiekolliseen rooliin kaavailtu puolustaja Olli Juolevi loukkaantui – jälleen kerran – jo ennen sarjakauden alkua.
Marmorikätinen pakisto ei saanut alkukaudella kiekkoa hyökkääjille vauhtiin, minkä vuoksi peli puuroutui ja Jokerit joutui puolustuskannalle. Ulospäin näytti myös siltä, että pelaajat olivat henkisesti lukossa ja pelkäsivät virheitä Valtosen alaisuudessa.
Kun apuvalmentajan tontilta päävalmentajaksi nostettu Juuso Hahl otti vetovastuun, henkinen lukko näytti aukeavan, ja peli parani kuin taikaiskusta. Tulos on silti laahannut.
– Data-analyysin mukaan pelimme on tuottanut uuden valmennuksen kanssa haluttuja asioita, mutta meiltä puuttuu tasaisuus. Uskon, että jossain vaiheessa se löytyy, mikä alkaa näkymään myös maaleina ja pisteinä, Yrjänheikki sanoo.
Neljä valmentajaa
53-vuotias kiekkomies on ollut mukana lätkäbisneksessä jo 26 vuotta, mutta urheilutoimenjohtajana Yrjänheikki toimii vasta neljättä kauttaan.
Ja nyt hänen alaisuudessaan operoi jo neljäs päävalmentaja.
– Se on liikaa. Se ei ole hyvä, Yrjänheikki sanoo suoraan.
Ennen Hahlia päävalmentajina toimivat Valtonen, Risto Dufva ja Tero Määttä. Nelikon tyylistä on vaikea löytää selvää punaista lankaa.
– Teron, Tomekin ja Juuson tavassa ajatella jääkiekkoa on jatkumo, mutta meidän valintoja on ohjannut enemmän leadership-puoli eli se, minkälaista johtajuutta olemme milläkin hetkellä tarvinneet, Yrjänheikki kertoo.
Valmentajarulettiin on vaikuttanut myös se, että Jokerit on pelannut kahdella eri sarjatasolla, eivätkä SM-liigan nousuvaatimukset olleet aina ihan kristallinkirkkaat.
– On tämä silti tietynlainen epäonnistuminen, että meillä on ollut näin monta valmentajaa näin lyhyessä ajassa.
”Hyvä tyyppi”
Kun Yrjänheikin kanssa töitä tehneiltä ihmisiltä kyselee, minkälainen hahmo hän on kulisseissa, monelta kuulee saman vastauksen: ”Hyvä tyyppi”.
Se on helppo uskoa, sillä mätä omena harvemmin saa olla samassa organisaatiossa 15 vuotta.
Yrjänheikin heikkoutena nähdään kokemattomuus pelaajarekrytoinneissa.
– Pelaajia rekrytoitaessa olen oppinut sen, ettei voi selvittää vain yhdeltä taholta, minkälainen tyyppi ja ihminen pelaaja on. Sitä pitää kysyä niin monelta taholta kuin mahdollista, että saa kokonaiskuvan persoonasta. Se vaatii paljon efforttia.
Mutta vaikka taustatyöt tekisi kuinka hyvin, välillä pelaaja ei vain onnistu uudessa ympäristössä. Silloin edessä on usein ikävä keskustelu maisemanvaihdosta.
– Aiemmin olin tosi tunteellinen ja viivyttelin niitä ratkaisuja. Toivoin, että homma kääntyisi eikä kenenkään tarvitsisi lähteä pois.
Nykyään Yrjänheikki ymmärtää paremmin, että lähtö on yleensä pelaajankin kannalta paras ratkaisu, jos hän ei saa Jokereissa peliaikaa.
Laboratoriokoe
Yrjänheikin silmiin syttyy uusi liekki, kun keskustelu kääntyy peliin. Häntä kuvaillaan intohimoiseksi kiekkomieheksi, joka ymmärtää peliä poikkeuksellisen hyvin.
Yrjänheikki pelasi lapsena jääkiekkoa EVU:ssa. Saman joukkueen tähtipelaaja oli muuan Ville Peltonen. Yrjänheikki sen sijaan oli luotettava vasen pakki
– Minulle oli kunnia-asia olla plussalla plusmiinustilastossa.
Peli ja sen taktinen puoli kiinnostivat Yrjänheikkiä jo teini-iässä niin paljon, että hän hyppäsi Kiekko-Vantaan junnuvalmentajaksi pelivuosien jälkeen. 2010-luvun alussa tie vei Hämeenlinnaan, jossa Yrjänheikki valmensi Petteri Sihvosen kanssa HPK:n B-junnuja.
Sihvonen ja Yrjänheikki perustivat HPK:ssa pelinsä totaaliseen kiekkokontrolliin, jossa purkukiekot olivat kiellettyjä. Kyseessä oli eräänlainen kiekkokontrollilaboratorio.
– Se oli aika extremeä, Yrjänheikki muistelee.
– Ei niin voi nykyään pelata ammattitasolla, koska liikaa palauttamalla pelistä tulee hidasta eikä pääse hyödyntämään vastustajan epäorganisoitua puolustusta.
Pohjimmiltaan Yrjänheikin ajatusmaailma pelin suhteen on kuitenkin yhä sama.
– Haluan, että olemme enemmän kiekossa kuin vastustaja. Silloin pääsemme hallitsemaan pelin virtausta.
Kuka tai mikä on vaikuttanut eniten sinun ajatusmaailmaasi pelin suhteen?
– En ole koskaan miettinyt tuota, hemmetti! Yrjänheikki naurahtaa.
Sitten hän katsoo taas ikkunasta ulos ja on pitkään hiljaa.
– Kyllä se varmaan tulee sieltä, että katsoin aikoinaan Pep Guardiolan Barcelonaa. Ihannoin sitä pelitapaa.
Ajatus vahvistui HPK:ssa entisestään.
– Hakeuduin HPK:hon juuri sen takia, että siellä oli kiekollinen kulttuuri.
Tilastoja
Pelin päätyttyä Yrjänheikki kaivaa usein tilastot esiin. Niistä hän tutkii ensimmäisenä Jokerien hyökkäysalueajan, kiekonhallintaprosentit ja syöttömäärät sekä -prosentit.
Tämän jälkeen katse hakeutuu kamppailuvoittoihin. Toki hän silmäilee myös maalipaikkatilastot ja maaliodottamat.
– Enemmän katson maalipaikkatilastoa, koska se kertoo, mistä maalipaikat ovat tulleet. Mitä on tapahtunut 10–15 sekuntia ennen maalia? Se kiinnostaa minua paljon enemmän kuin maaliodottama.
Yrjänheikin puheesta kuulee, että hän näkee pelin valmentajan silmin, mutta silmää hänellä on myös yksilöille.
– Olen kehittynyt paljon yksilöiden arvioimisessa sen jälkeen, kun siirryin valmennuspäälliköksi 2017.
Yrjänheikki pitää pelaajista, jotka ovat hyviä luistelemaan ja ymmärtävät peliä.
– Jos peli vihellettäisiin yhtäkkiä poikki, pelaajan olisi hyvä tiedostaa, missä muut pelaajat suunnilleen ovat. Silloin hän pystyy antamaan esimerkiksi oivaltavia syöttöjä.
”Kiekko vei”
Pallopelit ovat aina kiinnostaneet Yrjänheikkiä. Jääkiekon lisäksi hän harrasti lapsena ja teininä jalkapalloa ja tennistä.
– Oli minulla teininä myös samanlaisia kotkotuksia kuin muillakin, mutta ei vanhempieni tarvinnut pelätä, että mokailisin mitään. Minuun pystyi luottamaan.
Yrjänheikki kirjoitti ylioppilaaksi Myyrmäen lukiossa. Sen jälkeen hän marssi Helsingin kauppakorkeakouluun, jonne pääsee vain muutama prosentti kaikista hakijoista.
– Kauppista en vetänyt loppuun asti, kun tämä saamarin jääkiekko vei mennessään, Yrjänheikki nauraa.
Valmennushommien ohessa hän hankki itselleen kaksi liikunta-alan ammattitutkintoa ja suoritti huippuvalmentajatutkinnot. Halu oppia uutta on kuulemma edelleen kova.
Omaa aikaa
Jääkiekko pyörii jatkuvasti Töölössä asustelevan perheettömän miehen mielessä, jos hän ei pakota välillä itseään ajattelemaan muuta.
– Olen opetellut ottamaan itselleni omaa aikaa vuorokaudessa. Menen esimerkiksi kävelylle ja kuuntelen podcasteja tai katson Netflixiä.
– Pää hajoaa, jos koko ajan miettii vain työasioita.
Yrjänheikin työstressi on ollut syksyn aikana varmasti kovempi kuin koskaan aiemmin jääkiekon parissa, mutta se ei näy hänen kasvoiltaan.
– Minulla on paljon jääkiekkotuttuja, joiden kanssa voin soitella silloin, kun menee hyvin tai menee huonosti. Voin purkaa heille paineita.
Jokereilla on myös henkinen valmentaja Kim Forsblom, jonka kanssa Yrjänheikki voi halutessaan jutella. Työpaineista pääsee hetkeksi pakoon myös kaveriporukassa.
– Minulla on aika laaja kaveripiiri. Tutussa porukassa olen se tyyppi, joka kertoo hölmöjä juttuja ja vetää pientä show’ta. Tykkään siitä, kun saan ihmiset nauramaan.
Kulttuuria
Jokerit ei ole Yrjänheikille vain työpaikka. Se käy harvinaisen selväksi juttutuokion aikana. Jokerit on ollut hänelle tärkeä seura jo 80-luvulta lähtien.
Yrjänheikki muistaa elävästi vuoden 1983 finaalit, joissa HIFK kaatoi Jokerit otteluvoitoin 3–2. Kymmenenvuotias Olli-Pekka oli seuraamassa pelejä paikan päällä.
– Olin silloin ensimmäistä kertaa niin vihainen ja pettynyt, kun HIFK voitti.
Yrjänheikki kävi peleissä kaverinsa kanssa. Kaverin isä oli Jokerien puolustaja Timo Saari. 90-luvun kultavuosina Yrjänheikin perheellä oli Jokerien kausikortitkin.
Nyt Yrjänheikki yrittää itse nostaa Jokerit takaisin huipulle. Hän haluaa luoda seuraan kulttuurin, joka mahdollistaa menestyksen, vaikka ihmiset organisaatiossa vaihtuisivat.
– Siihen menee vielä aikaa. Fanit varmasti toivovat, että taistelemme mestaruudesta jo ensi keväänä, mutta totuus on, että siihen voi mennä 2–3 vuotta.
Kulttuuriin kuuluu yhtenäinen pelitapa junnuista edustukseen asti. Mutta pääseekö Yrjänheikki itse nauttimaan työnsä hedelmistä, jos ne ovat kypsiä vasta esimerkiksi viiden vuoden päästä?
– Luulen, että on Jokereillekin parempi, että siinä vaiheessa on jo joku muu näissä hommissa, Yrjänheikki toteaa yllättäen.
– Vaikka tämä on Suomen paras paikka tehdä näitä töitä, niin kyllä minua kiinnostaisi toimia johtotehtävissä myös muualla Suomessa tai ulkomailla.