Monet sähkönsiirtoyhtiöt nostavat tai ovat aikeissa jälleen nostaa sähkönsiirron hintaa syksyllä. Näin tekevät muun muassa kaksi Suomen suurinta jakeluverkkoyhtiötä Caruna ja Elenia.
Helsingin Sanomien mukaan hinnankorotukset näkyvät ensi syksynä käytännössä yli miljoonan suomalaisen kukkarolla.
Suuria liikevoittoja tehneet sähkönsiirtoyhtiöt ovat olleet tyytymättömiä Energiaviraston uuteen valvontamalliin, jonka tarkoituksena on hillitä sähkönsiirtohintojen kasvua. Yhtiöt ovat valittaneet asiasta markkinaoikeuteen ja pyrkivät hinnankorotuksien avulla maksimoimaan valvontamallin puitteissa saavutettavissa olevat tuotot.
Iltalehti kysyi Petteri Orpon (kok) hallituksen energia-asioista vastaavalta ympäristö- ja ilmastoministeriltä Kai Mykkäseltä (kok), mitä hän ajattelee tilanteesta ja onko hallitus puuttumassa siihen jotenkin. Mykkänen vastasi Iltalehden kysymyksiin sähköpostitse.
Näin ministeri vastaa
Energiaviraston uutta valvontamallia on julkisuudessa kritisoitu kuluttajien kannalta tehottomaksi, ja alan yritykset ovat väittäneet sen heikentävän niiden investointikykyä. Epäonnistuiko malli vai mistä tämä oikein johtuu?
– Energiavirasto yrittää valvoa kuluttajien etua aiempaa tarkemmin muuttamalla valvontamallia siten, että se perustuu enemmän todellisiin kustannuksiin ja vähemmän jakeluverkkojen euromääräisen arvon jatkuvaan nousuun. Onnistumista arvioi nyt markkinaoikeus.
– Viraston tehtävä on tärkeä, koska sähköverkot ovat luonnollisia monopoleja ja ilman hyvää valvontaa niiden hinnoittelu menisi kilpailun puuttuessa epäterveeksi. Samalla tehtävä on erittäin vaikea, koska viraston täytyisi ikään kuin imitoida se, mikä hinnoittelu olisi terveellä kilpailevalla markkinalla, vaikka sellaista ei sähköverkoissa voi olla, Mykkänen sanoo.
Aikooko hallitus ryhtyä lisätoimiin sähkönsiirtohintojen suitsimiseksi? Minkälaisia mahdolliset toimet olisivat?
– Hallitus ei voi päättää siirtohinnoista. EU:n sähkömarkkinadirektiivin mukaan kansallinen sääntelyviranomainen [Energiavirasto] vahvistaa siirtomaksujen laskentamenetelmät itsenäisesti. Direktiivin mukaan jäsenvaltio ei voi määritellä laskentamenetelmiä kansallisessa lainsäädännössään.
– Luottamus riippumattomaan ja pitkäjänteiseen hintasääntelyyn on tärkeä myös siksi, että vastineena meillä on lupa odottaa jakeluverkkoyhtiöiltä Suomen sähköverkon pitämistä huippukunnossa ja investointeja, joita yhteiskunnan uudistuminen sähköön perustuvaksi lähivuosina edellyttää.
Mikä on viestinne hinnankorotuksia tekeville tai niitä suunnitteleville sähkönsiirtoyhtiöille ja yli miljoonalle suomalaiselle, joiden kukkarossa korotukset näkyvät?
– Ylilyönnit välttävä hinnoittelu olisi pitkässä juoksussa kaikkien etu, koska se vähentää riskiä koko järjestelmän muutospaineista. Pidemmällä aikavälillä verkkoyhtiöiden tuotot määrittyvät valvontamenetelmän mukaan. Yksittäisiä tariffikorotuksia on lisäksi rajoitettu laissa siten, etteivät vuotuiset asiakasryhmäkohtaiset korotukset saa ylittää 8 prosenttia.
Mitä mieltä olette siitä, soveltuuko sähkönsiirtoverkon kaltainen luonnollinen monopoli yksityiseen omistukseen?
– Henkilökohtaisesti olen taipuvainen ajattelemaan, että selkeät luonnolliset monopolit olisi ideaalitilanteessa luontevinta pitää yhteiskunnan järjestämisvastuulla, koska markkinatalouden hyöty tulee kilpailusta. Sähkön jakeluverkkojen osalta ei ole kuitenkaan realistista siirtyä vuosikymmeniä jatkuneesta moninaisesta yhtiöomisteisuudesta tuohon.
– Pääomasijoittajien investoinneista Suomen sähköverkkoon on myös se hyöty, että miljardien investointeja toteutetaan siten, että se vapauttaa valtion ja kuntien pääomia muiden peruspalveluiden rakentamiseen. Fiksulla sallitun tuoton valvonnalla voidaan päästä hyvään tulokseen, Mykkänen sanoo.
