Aikaansa edellä oleva laite pystyi videopuheluihin jo 40 vuotta sitten – ihmisille se oli liikaa
Yle kävi Puhelinmuseossa, johon pääsee vain harvoin. Sieltä löytyi jännittäviä puhelimia 1800-luvulta saakka.
Juttu tiivistettynä
Elisan Puhelinmuseo Helsingissä luo monipuolisen katsauksen puhelinten historiaan. Museo on yleisölle avoinna vain erikseen sovitulla vierailuajalla.
Yle teki kierroksen museossa ja poimi sieltä kiinnostavia laitteita puhelimen syntyvaiheilta aina 1990-luvulle saakka, joka nyt tuntuu jo kaukaiselta nostalgialta.
Voit tutusta laitteisiin ja niiden tarinoihin katsomalla tämän jutun videot. Laitteet esittelee museovastaava Anna Savikko.
Vihellyskutsupuhelin hälytti puhalluspillillä
Tämä on Puhelinmuseon vanhin laite vuodelta 1878. Siemens kopioi mallin suoraan Bellin ensimmäisestä kaupallisesta puhelimesta, jolla ei ollut patenttisuojaa Euroopassa.
Puhelimen pilliin puhaltamalla saatiin vastapuolen puhelimesta kuulumaan kutsuääni. Puhelinta voitiin käyttää vain kiinteällä kahden paikan välisellä yhteydellä.
Soittaja puhui laitteen keskellä olevaan reikään. Sen sisällä oleva metallikalvo värähteli puheen tahdissa ja aiheutti sähkövirran käämissä, joka ympäröi kalvon lähellä olevaa magneettia. Tämä sai toisessa päässä olevan puhelimen kalvon värähtelemään, ja käyttäjä kuuli sen puheena omasta laitteestaan.
Tekniikka toi toimittajan mieleen lapsuudenmuiston lankamukipuhelimesta. Siitä lisää videolla.
Sentraalisantroilla oli vaitiolovelvollisuus
1900-luvun alussa puhelut piti yhdistää puhelinkeskuksessa, jossa ”sentraalisantrat” työskentelivät.
Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa on nähty puhelinkeskuksien neitejä kuuntelemassa toisten puheluita, mutta tekivätkö he niin?
Vastaus selviää videolta.
1800–1900-lukujen vaihteessa puhelimissa oli pyöritettävät veivit.
Automaattipuhelinkeskus teki sentraalisantrat tarpeettomiksi
Ensimmäisen maailmansodan aikana sentraalisantrojen käyttämää tekniikka ei enää voitu tuoda maahan. Sodan jälkeen tekniikka kehittyi automaattiseksi, eikä puheluja tarvinnut enää yhdistää käsityönä.
Kesällä 1922 Helsingin Töölössä otettiin käyttöön automaattipuhelinkeskus, joka oli Pohjoismaiden ensimmäinen. Vastaavaa tekniikkaa oli vain Saksassa ja Yhdysvalloissa.
Sentraalisantrat eivät kuitenkaan jääneet työttömiksi vaan heidän työnsä muuttui.
Video kertoo, mitä sentraalisantroille tapahtui.
Urho Kekkonen johti Suomea erikoispuhelimella
Helsingin Puhelinyhtiö eli HPY valmisti vuonna 1973 presidentti presidentti Urho Kekkoselle oman erikoispuhelimen, jota hän käytti virka-asunnossaan Tamminiemessä työasioiden hoitamiseen.
Kyseinen puhelin on edelleen Kekkosen museossa Tamminiemessä. Puhelinmuseon laite on sen tarkka kopio. Molemmat puhelimet valmistettiin samaan aikaan. Puhelinmuseon kappale oli HPY:n toimitusjohtajan Martti Harvan käytössä.
Videolla Savikko kertoo, miksi Kekkosen puhelimessa on niin paljon nappuloita.
Tuttu näky kodeissa 1960-80-luvuilla oli pöytäpuhelin pyöritettävällä numerovalitsimella.
1990-luvulla yleistynyt näppäimistöpuhelin nopeutti soittamista, kun numeroa ei tarvinnut pyörittää.
Kuvapuhelin Vistacom oli liikaa aikaansa edellä
Tämä oli ensimmäinen näköpuhelin, mutta se ei levinnyt laajaan käyttöön.
Kuvapuhelin esiteltiin yleisölle vuonna 1984 suuressa julkistustilaisuudessa, jossa myös televisiokamerat olivat paikalla, kertoo Teknologian tutkimuskeskus VTT.
– Tämä laite oli liian paljon aikaansa edellä, Puhelinmuseon Anna Savikko toteaa.
Syy selviää alla olevalla videolla.
Harri Holkeri soitti ”ensimmäisen” GSM-puhelun
Pääministeri Harri Holkeri soitti maailman ensimmäisenä pidetyn GSM-puhelun kesällä 1991. Sitä ennen langoilla kuitenkin oli Nokialla työskennellyt insinööri Pekka Lonka, joka testasi, että verkko toimii.
Kannettava puhelinlaite oli niin suuri, että sitä varten tarvittiin salkku.
Videolta näet salkun ja laitteet sen sisällä.
1990-luvulla kolikoilla toimivat puhelinkopit olivat tuttu näky julkisilla paikoilla. Sellainen löytyy edelleen puhelinmuseosta.