Analyysi: Olisi ollut noloa Suomelle, jos Aallon arkkitehtuuri olisi jäänyt pöydälle maailmanperintökomiteassa
Suomi oppi virheistään ja pani kaikki paukut siihen, että Aaltojen arkkitehtuuri saataisiin maailmanperintölistalle, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Jonni Aromaa.
Monella paikkakunnalla kuultiin sunnuntaina riemunkiljahduksia.
Sarja Alvar, Aino ja Elissa Aallon suunnittelemia kohteita hyväksyttiin Unescon maailmanperintölistalle maailmanperintökomitean istunnossa Etelä-Koreassa. Se on ehkä kovin juttu, mitä suomalaiselle arkkitehtuurille on tapahtunut, totesi Aalto-yliopiston arkkitehtuurin historian professori Panu Savolainen Ylelle.
Savolainen on taitava innostamaan kuulijansa, ja viesti meni perille.
Aallot eivät tosin suunnitelleet yhtäkään rakennusta maailmanperintökomitealle. Ne on suunniteltu ihmisten käyttöön.
Finlandia-talossa on tehty kansainvälistä politiikkaa ja Paimion parantolassa on pelastettu ihmishenkiä. Porin Noormarkussa sijaitseva Villa Mairea on osoitus siitä, millaisen edustuskodin voi suunnitella upporikkaalle perheelle, kun arkkitehdille annetaan vapaat kädet.
Suomalaiset ovat uineet ja saunoneet, lainanneet ja ostaneet kirjoja Aaltojen piirtämissä kohteissa. He ovat opiskelleet ja valmistuneet Aallon kampuksilla. Olen joskus miettinyt, kuinka moni Säynätsalon kunnantalon ensimmäisistä käyttäjistä ymmärsi, millainen helmi heitä ympäröi.
Arkkitehtuurin arvot tajutaan usein vasta jälkeenpäin.
Pitkä tie
Alvar Aaltoa on yritetty ajaa maailmanperintölistalle jo ainakin neljäkymmentä vuotta, ja olisi ollut todella noloa, jos uusin yritys olisi epäonnistunut. Alvar Aalto -säätiö on voimakastahtoinen organisaatio, jonka toimitusjohtajaan koko maailmanperintöprosessi personoituu. Säätiön toimitusjohtaja Tommi Lindh totesi sunnuntaina Ylelle, että päätös oli helpotus.
Suomen esitystä valmisteltiin usean vuoden ajan hartaasti Museoviraston johdolla. Jos se olisi kaatunut maailmanperintökomiteassa, uuteen ponnistukseen olisi tuskin ollut enää intoa ja voimavaroja.
Lisää: Näin Alvar Aallon arkkitehtuuri saatiin maailmanperintölistalle
Suomi voi olla ylpeä yli kymmenen kohteen Aalto-sarjastaan, ja maailmanperintölistauksella voi olla pitkässä juoksussa vaikutusta myös Suomen maakuvaan. Se muodostuu Suomessa vierailevien ihmisten kautta, ja Unesco-status on ollut perinteisesti turistihoukutin.
Pitkään valmistellulla esityksellä on myös kääntöpuolensa: se on herättänyt kaunaa ja katkeruutta monessa kunnassa, joiden Aalto-kohteet jäivät Suomen esityksestä pois. Alvar Aalto piirsi esimerkiksi Lapin sodassa tuhotulle Rovaniemelle ainutlaatuisen poronsarvi-asemakaavan ja kaupungissa on Aallon suunnittelema Lappia-talo, kaupungintalo sekä kirjasto.
Espoon Otaniemessä on puolestaan amerikkalaishenkinen yliopistokampus, jonka kirjasto on itsessään nähtävyys. Sisätilat suunniteltiin sellaisiksi, että niissä oli miellyttävä työskennellä. Aalto oli elämänsä aikana mukana yli viidessä sadassa rakennusprojektissa, joten kohteita riittää. Osa niistä on ulkomailla.
Aallolla faneja
Alvar Aalto nousi maailmalla modernin arkkitehtuurin merkittäväksi suunnannäyttäjäksi jo 1950-luvulla, joten Aalto on ollut Suomen kansainvälisesti tunnetuin arkkitehti vuosikymmenten ajan. Häntä arvostetaan, ja erityisesti japanilaiset ihailevat hänen arkkitehtuuriaan. Myös faneja riittää: Alvar Aalto -säätiön uutiskirje lähtee yli 17 000 osoitteeseen ulkomailla.
Maailmanperintölistalle päässyt Aaltojen arkkitehtuurin sarja pitää sisällään kolmetoista toisistaan poikkeavaa kohdetta. Se on koko sarjan idea. Maailmanperinnöstä pitää tietysti pitää myös huolta jälkipolville, ja erityisesti huonoon kuntoon päässyt Imatran Kolmen ristin kirkko tarvitsisi kipeästi yhteiskunnan tukea.
Kansaneläkelaitoksen (Kela) pääkonttori on nyt maailmanperintöä, mutta sen tulevaisuus on auki. Rakennus pitää peruskorjata, mutta maksaja puuttuu.
Aaltojen arkkitehtuuri on mukana maailmanperintöluettelossa sveitsiläis-ranskalaisen Le Corbusierin ja yhdysvaltalaisen Frank Lloyd Wrightin modernin arkkitehtuurin sarjojen rinnalla. Kaikki kolme suunnittelijaa tapasivat toisensa elävässä elämässä jo 1930-luvulla.
Voi olla, että kukin mietti jo silloin tahollaan, kuka heistä on paras?