Pääministeri Petteri Orpo (kok) pakottaa valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) ja perussuomalaiset kansanedustajat tukemaan itseään ja hallitusta Helsinki Garden –jupakassa.
Hallitus voi oma-aloitteisesti mittauttaa luottamuksensa antamalla tiedonannon eduskunnalle. Näin Orpo on päättänyt toimia ja eduskunta on kutsuttu koolle ensi tiistaiksi.
Tiedonanto päättyy luottamusäänestykseen. Purran on tehtävä valinta: joko perussuomalaiset tukevat Orpoa tai antavat hallituksen kaatua.
Jos vaikuttaa siltä, että perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei aio tukea Orpoa, mitään tiedonantoa tuskin järjestetään. Silloin Orpo esittäisi hallituksensa eronpyynnön tasavallan presidentille Alexander Stubbille. Hallitus kaatuisi, ja syksyllä järjestettäisiin todennäköisesti ennenaikaiset eduskuntavaalit.
Enemmän kuin todennäköistä on, että perussuomalaiset, KD ja RKP nielevät kohun ja seisovat hallituksen tukena. Näin hallitus jatkaa ja käsittelee Helsinki Garden –tuen syksyllä budjettien yhteydessä.
Tämä tulee olemaan noloa joillekin perussuomalaisille, jotka ovat julkisesti lytänneet Helsinki Garden –tuen, vaikka puolue itse kuittasi tuen hallituksen kehysriihessä. Perussuomalaiset ovat halunneet ottaa etäisyyttä kokoomuksen ajamaan hankkeeseen, mutta ensi viikolla on totuuden hetki.
Kokoomuksen ministereillä ja Orpon seuraajaehdokkailla Karoliina Partasella, Antti Häkkäsellä ja Elina Valtosella tuskin olisi haluja pätkäpääministeriksi. Ensi huhtikuussa eduskuntavaalit järjestettäisiin joka tapauksessa.
Orpon heinäkuinen kiirastuli muistuttaa osittain demaripääministeri Antti Rinteen kujanjuoksua alkutalvesta 2019. Eduskunnassa oli edessä luottamusäänestys hallituksen asemasta.
Vielä perjantaina aamupäivällä vaikutti siltä, että hallituksen silloinen kakkospuolue keskusta tukisi Rinnettä ja hänen hallituksensa jatkoa. Perjantaina illalla keskustan eduskuntaryhmän salaisessa viestiryhmässä voimistui mieliala, jossa Rinnettä ei haluttu tukea.
– Nyt tulee jo rauhallisimmilta ja vakaimmilta keskustalaisilta viestiä, että luottamus Rinteeseen on mennyt, lappilainen Markus Lohi kirjoitti keskustan viestiryhmässä perjantaina illalla 29. marraskuuta 2019.
– Kyllä minullekin tullut viesti on pelkästään tätä. Onko meillä ryhmäkokousta ennen välikysymyskeskustelua, edellisen hallituksen pääministeri Juha Sipilä komppasi.
Keskustalaiset halusivat myös kostaa yli 16 vuoden takaiset tapahtumat. Kesäkuussa 2003 hallituksen kakkospuolue SDP painosti keskustalaisen pääministerin Anneli Jäätteenmäen eroamaan.
– Lappu [Antti] Lindtmanille. Jäätteenmäkeä muistaen, kansanedustaja Mikko Kärnä löi lisää löylyä.
Rinteen kohtalo sinetöityi siis yhden viikonlopun aikana keskustan eduskuntaryhmässä.
Orpolla on edessään viikonloppu, jonka aikana ratkeaa, ovatko perussuomalaiset kansanedustajat valmiita seisomaan hallituksen Garden-politiikan takana.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Purra joutunee muodostamaan oman kantansa eduskuntaryhmän enemmistön tahdon perusteella.
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) antoi torstaina aamupäivällä lausuntoja, joissa hän käytännössä nosti esille mahdollisuuden, että pääministeri Orpo olisi sotkeutunut korruptioon ja vieläpä valehdellut.
– Kyse on korruptioepäilyistä, veronmaksajan rahan kyseenalaisesta käytöstä ja siitä, onko pääministeri puhunut totta tähän asiaan liittyvissä keskusteluissa. Pidän näitä äärimmäisen vakavina kysymyksinä, Halla-aho sanoi Ylelle.
Näin sanomalla Halla-aho pakotti Orpon reagoimaan.
Orpon vastaveto oli julkinen ilmoitus tiedonannosta, joka pakottaa perussuomalaiset tukemaan hallitusta.
Halla-aholla ja Orpolla on niin sanotusti yhteistä historiaa. Kun Halla-aho asettui keväällä 2017 ehdolle perussuomalaisten puheenjohtajaksi, kokoomuksen puheenjohtaja ja silloinen valtiovarainministeri Orpo teki useissa haastatteluissa selväksi, että kokoomus ei olisi mukana arvojensa vastaisessa hallitusyhteistyössä.
Ilmaus tarkoitti käytännössä, että Orpo ei tekisi hallitusyhteistyötä Halla-ahon johtaman puolueen kanssa.
Pääministeri Sipilä ja Orpo näyttivät Halla-aholle ja perussuomalaisille hallituksen ulko-ovea, kun Halla-aho oli valittu puoluekokouksessa puheenjohtaja Timo Soinin seuraajaksi.
Tilalle Sipilä ja Orpo ottivat uuden eduskuntaryhmän, jota ulkoministeri Soini oli perustamassa.
Tällaiset tapahtumat jättävät jälkensä. Niissä eivät riitele vain asiat vaan myös ihmiset.
Puhemies Halla-ahon voimakkaat sanavalinnat pakottavat pohtimaan, mitä kaikkea tietoista ja tiedostamatonta niiden taustalla piilee.
Orpon ja hallituksen kohtalossa on Helsinki Gardenin osalta kuitenkin ensisijaisesti kyse politiikasta.
Ehdollisesta kehysriihipäätöksestä on vaikeata löytää juridista menettelytapavirhettä. Hallituspuolueet ovat vuosikymmenien ajan päättäneet riihissään poliittisista asioista, joita on sitten riihisovun jälkeen alettu virallisesti valmistella.
Lobbaus tai ”runttaus” – kömpelökin sellainen – kuuluu politiikkaan, eikä Jan Vapaavuoren ja Orpon toiminnasta todennäköisesti löydy selviä lainvastaisia tekoja.
Huono harkinta on asia erikseen, mutta se on poliittinen kysymys.
Helsinki Gardenin osalta ei ole olemassa valtioneuvoston päätöstä tuen antamisesta, vaan on kyse poliittisesta tahdonilmaisusta ehdolliselle 35 miljoonan euron tuelle.
Niinpä ei ole myöskään päätöksentekohetkeä, jossa pääministeri Orpo olisi virallisesti ollut tilanteessa, jossa voitaisiin epäillä hänen olleen jäävi, koska Helsinki Garden –hankkeeseen kytkeytyy Orpon ja kokoomuksen vaalirahoittajia.
Hallituksen jatkamisen edellytyksiä saattaa uhata pikemminkin täysin toinen asia: epäily pääministeri Orpon jääviydestä, mutta ei Helsinki Gardenin suhteen.
Keväällä 2025 Orpon hallitus lähti pelastamaan Valmet Automotivea (VA), siis Uudenkaupungin autotehdasta, jota uhkasi konkurssi. Saksalainen autonvalmistaja Mercedes-Benz oli ilmoittanut vetäytyvänsä Uudestakaupungista.
Pelastusoperaatiota käsiteltiin hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksissa keväällä ja kesällä.
Valiokunta sai tilannekatsauksen ja puolsi työ- ja elinkeinoministeriössä ja valtioneuvoston kansliassa tehtävää valmistelua rahoituksen järjestämiseksi.
Orpo osallistui päätöksentekoon.
Ministerivaliokunnan asiakirjojen mukaan Valmet Automotiven hankintaa pidettiin yhtiön ”pelastusoperaationa”. Valtion pääomia käytettiin noin 120 miljoonaa euroa.
Keskiviikkona Ylen A-studiossa Orpo vähätteli osuuttaan pelastusoperaation valmistelussa. Hän antoi ymmärtää, että rooli olisi suurin piirtein ollut se, että hän osallistui asian käsittelyyn talouspoliittisen ministerivaliokunnan puheenjohtajana.
– Olin siinä vaiheessa paikalla, kun tämä asia päätettiin, enkä kokenut silloin, että olisi ollut syytä jäävätä itseni, koska vaikutus oli suhteellisen pieni ja asialla ei ollut mitään tekemistä vaalirahoittamisen kanssa, Orpo muotoili.
Pääministeri on jostain syystä heittäytynyt kovin vaatimattomaksi, mitä tulee Valmet Automotiveen.
Rahoitusjärjestelyn seurauksena Suomen valtio omistaa VA:sta 79 prosenttia ja Ilpo Kokkilan luoma sijoitusyhtiö Pontos 21 prosenttia.
Kiinalainen Contemporary Amperex Technology Limited ostettiin kokonaan ulos yhtiöstä.
Uudenkaupungin tehtaan pelastamista puolsi Venäjän-uhka. Kaukana itärajalta pystyttäisiin pahimmassa paikassa kokoamaan aseita modernilla robottilinjastolla.
Tehtaan hankkimisesta valtion enemmistöomistukseen puhuttiin myös TP-Utvassa.
Orpo kertoi valtiojohdon motiiveista Iltalehdelle Washingtonissa lokakuussa 2025.
Pääministeri korosti, että valtio-omistaja ei sulkisi tehdasta. Päinvastoin.
– Autotehtaan osalta emme ole pistämässä ovia kiinni, vaan sinne haetaan koko ajan uutta tuotantoa. Katsomme, onko mahdollisuuksia autonvalmistuksessa, mutta myös puolustusteollisuudessa, Orpo tähdensi.
Pääministeri painotti, että Uudenkaupungin robottilinjasto soveltuu puolustustarvikkeiden valmistukseen.
– Uudenkaupungin tehtaassa on yksi Euroopan moderneimmista robottilinjastoista, jolla on valmistettu toista sataa tuhatta Mersua. Linjasto on huippuautomatisoitu ja henkilöstö osaavaa. On hyvä tutkia puolustusteollisuuden mahdollisuus, koska se on Suomessa kovassa nousussa, Orpo kertoi.
Valtiojohdon motiivi oli perusteltu, ongelma ei ole siinä.
Iltalehden tietojen mukaan pääministeri Orpon rooli oli keskeinen Valmet Automotive –järjestelyssä.
Esille on noussut kysymys, olisiko Orpon pitänyt jäävätä itsensä muodollisesta päätöksenteosta, kun pelastusoperaatiosta virallisesti päätettiin.
Ilpo Kokkila on ollut kokoomukselle tärkeä vaalirahoittaja. Iltalehti uutisoi keväällä, että Kokkila on vuodesta 2011 lähtien tukenut vaalirahoittajana kokoomusta ja sen ehdokkaita yli 120 000 eurolla.
Kokkilan sijoitusyhtiö Afortus tuki suoraan pääministeri Orpoa vuoden 2025 kuntavaaleissa 3 000 eurolla. Kuntavaaleissa 2021 Kokkilan toinen sijoitusyhtiö Pontos puolestaan antoi Orpolle vaalirahaa 1 000 euroa.
Lisäksi Kokkila istuu Kansallisen Kokoomuspuolueen säätiön hallituksessa. Säätiö on rahoittanut voimalla kokoomuksen vaalikampanjoita.
Kokkilan sijoitusyhtiö olisi menettänyt rahansa, jos Uudenkaupungin tehdas olisi tehnyt konkurssin. Käytännössä hallitus pelasti Kokkilan bisnekset.
Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen kommentoi lauantaina Iltalehdelle pääministeri mahdollista esteellisyyttä osallistua päätöksentekoon.
– Hallintolain perusteella, jos yksittäisen asian käsittelyssä asianosaisena tai välittömänä hyödynsaajana on vaalirahoittaja, niin silloin tulee heräte siitä, että ministerin pitää tehdä esteellisyysarviointi, Voutilainen sanoi.
Orpo ei kokenut olevansa esteellinen, eikä jäävännyt itseään.
Jääviysepäilyn selvittäminen vaatisi, että vähintään kymmenen kansanedustajaa tekisi eduskunnan perustuslakivaliokunnalle muistutuksen Orpon osallistumisesta päätöksentekoon.
Hallituspuolueiden kansanedustajat eivät tähän ryhdy. Oppositiopuolueissa haluja muistutuksen jättämiseen on, mutta harkintavaa’assa painaa muutakin kuin mahdollinen jääviysepäily.
Jos perustuslakivaliokunta alkaa selvittää, oliko Orpo jäävi vai ei, kyseessä on aito yritys kaataa pääministeri ja hänen hallituksensa.
Se polttaisi siltoja kokoomuksen ja kaikkien oppositiopuolueiden väliltä.
Nyt oppositiopuolueissa käydäänkin kuumeista pohdintaa siitä, kuka uskaltaa lähteä asiassa liikkeelle. Myös oikeuskansleri voi viedä mahdollisen ministerien esteellisyyden perustuslakivaliokunnan syyniin.
Olisipa perustuslakivaliokunnan käsittelyn lopputulos mikä tahansa, olisi prosessin jälkeen vaikeata kuvitella, että kokoomuksen puheenjohtaja Orpo ja SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman sopisivat sinipunahallituksen muodostamisesta – mikäli siis SDP olisi ollut aktiivisesti aloittamassa prosessia, joka voi viedä kokoomuslaisen ministerin jopa valtakunnanoikeuteen.
Demareissa elää ajatus, että sinipuna voisi olla vahva hallitusvaihtoehto eduskuntavaalien jälkeen.
Mutta onko ajatus mitenkään realistinen, jos demarit ovat ensin kaikella voimallaan osallistuneet yritykseen kaataa kokoomuslainen pääministeri?
Perussuomalaiset tietävät, että heitä kutsuu suurella todennäköisyydellä oppositio. Heille voi olla eduksi hiekoittaa kokoomuksen tietä.
Jos seuraava hallitus rakentuu SDP:n ja keskustan varaan, perussuomalaisten on suht’ helppo leimata hallitus punavihreäksi vasemmistohallitukseksi. Mielikuva olisi omiaan pönkittämään perussuomalaisten tavoitetta nousta opposition kautta Suomen suurimmaksi puolueeksi.
Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen vastaavasti tietää, että seuraavassa hallituksessa on todennäköisesti joko keskusta tai kokoomus, eivät molemmat.
Kaikkosen kannattaa yrittää heikentää Orpoa ja kokoomusta niin paljon kuin mahdollista, koska se pienentää sinipunan todennäköisyyttä.
Lähipäivinä ja -viikkoina on siis edessä poliittinen vääntö, jolle on tätä kirjoitettaessa näkyvissä kaksi vaihtoehtoista lopputulemaa.
Joko hallitus jättää eronpyyntönsä ennenaikaisesti ja myös eduskuntavaaleja aikaistetaan, tai sitten Orpo ja Purra jatkavat kituuttaen maaliviivan yli, vaikka toimintakykyä ja yhteishenkeä hallituksella on jäljellä kovin vähän.
