Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen hyökkäsi puoluekokouspuheissaan suoraan kokoomuksen kimppuun. Samalla hän tuli paljastaneeksi, missä keskusta käy todellisen taistelunsa seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Kaikkonen syytti kokoomusta kylmästä politiikasta ja ivaili ralliautolla Kesärannassa kurvailleelle pääministeri Petteri Orpolle (kok) sanomalla, että kokoomus kaasuttaa vastuuta karkuun.
Nykygallupeiden pohjalta katsottuna SDP olisi seuraava pääministeripuolue 23 prosenttiyksikön johdolla. Kun avauspuheessa poliittisen retoriikan kenttätykit oli suunnattu kohti kokoomusta, SDP:tä ei mainittu kertaakaan. Linjapuheessaan hän näpäytti SDP:tä maataloustuista, mutta kehysti sen yhteistyön ehdoksi.
Kaikkonen kertoi gallupjohtajapuolueelle terveiset siitä, että keskustan kanssa yhteistyötä tehtäessä kannattaa muistaa, että kyseessä on kotimaista maataloutta ja ruoantuotantoa puolustava puolue. Viestin olisi voinut muotoilla toisinkin: pitäkää näppinne irti maataloustuista, joiden varassa suomalainen ruoantuotanto pitkälti pyörii.
Vaikka kukaan poliitikko ei sitä ääneen myönnä, tunnustelut mahdollisista hallituspohjista ovat jo käynnissä kulisseissa.
Puoluekokouksen käytävillä leijailee haave punamullasta eli SDP:n ja keskustan muodostamasta hallituksesta. Iltalehden keskustavaikuttajille suunnatun kyselyn mukaan SDP on suosituin hallituskumppani keskustalle. Silti Sanna Marinin (sd) hallituksen kaltaiseen pohjaan keskusta ei enää lähde.
Nykyiset varapuheenjohtajat Markus Lohi ja Hilkka Kemppi tyrmäsivät varsin jyrkästi puheet Marinin kauden hallituspohjasta, jossa SDP:n johdolla hallituksessa olivat keskusta, vasemmistoliitto, vihreät ja RKP.
Kemppi sanoi suoraan, että edellisen hallituksen pohja "ei maistu" puolueväelle. Hän kuitenkin jatkoi, että variaatiota riittää. Sen voi tulkita tarkoittavan esimerkiksi pohjaa, josta vihreät tai vasemmistoliitto olisivat ulkona.
Vaalituloksesta riippuen näiden kahden tai ainakin toisen tilalle pitäisi mahdollisesti ottaa esimerkiksi kristillisdemokraatit, jotta hallitusyhteistyö SDP:n kanssa kävisi toteen.
Ei ole myöskään sattumaa, että Kaikkonen kuittasi SDP:lle juuri maataloustuista. SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman on kritisoinut tuottamattomien tilojen maataloustukia, mutta taustalla on laajempi syy.
EU:n vuosien 2028–2034 budjetissa maatalous- ja koheesiotuet yhdistetään samaan rahastoon, jonka käyttöön jäsenmaat saavat vapaammat kädet kuin aiemmin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kansalliset hallitukset voivat halutessaan leikata tukia ohjailemalla niitä uudelleen eri kohteisiin.
Keskustalle tämä ei käy, ja siksi sen on oltava seuraavassa hallituksessa maataloustukia puolustamassa.
Kun SDP näyttää seuraavalta pääministeripuolueelta ja on keskustalle mieluisin hallituskumppani, puoluetta ei kannata liikaa höykyttää. Sen sijaan kokoomusta voi lyödä kuin maataloustuilla kasvatettua sikaa, koska todellinen kamppailu äänestäjistä käydään kokoomuksen ja keskustan välillä.
Vaikka keskusta ja perussuomalaiset ovat vuosikausia käyneet veristä kamppailua ympäri maakuntien Suomea, ei perussuomalaiset ole enää puolueelle ykköshaastaja.
Eräs pitkäaikainen keskustavaikuttaja arveli puoluekokouksen yhteydessä, että nykyinen perussuomalaiset on niin kansalliskonservatiivinen puolue, ettei sen ytimestä ole enää saatavissa juuri ääniä keskustalle.
Samaa tukee myös Suomen Kuvalehden huhtikuussa tekemä laaja selvitys. Se osoitti, että kokoomuksen suuri vuoto tapahtuu juuri keskustaan. Perussuomalaisista sen sijaan valuu eniten väkeä SDP:n leiriin ja vasta toiseksi eniten keskustan suuntaan. Monet keskustalaiset katsovat, että puolueella on selvästi enemmän saatavissa juuri kokoomuksen suunnalta.
Taustakeskusteluissa keskustalaiset tiedostavat äänestäjien liikkumisen kokoomuksesta keskustaan ja päinvastoin, joten pääministeripuolue on turvallinen hyökkäyskohde. Kyseessä on vaalitaistelu porvarileirin kuninkuudesta.
Kaikkosen puheita pummeista ja rikollisista maahanmuuttajista voi tulkita perussuomalaisiin päin kallellaan olevien kosiskeluksi, mutta todellista taistelua keskustan ei tarvitse käydä perussuomalaisten kanssa. Siksi Kaikkonen ei maininnut perussuomalaisia puheissaan sanallakaan.
Monissa keskustalle tärkeissä vaalipiireissä äänestysaktiivisuudessa on ollut petrattavaa. Puolueessa toivotaan, että kaksiin aikaisempiin eduskuntavaaleihin verrattuna tähän mennessä paremmin sujunut ehdokasasettelu mahdollistaisi nukkuvien äänestäjien herättelyn.
Ongelmaksi keskustalle tulee se, miten väki saadaan uurnille tilanteessa, jossa edessä on mittavat julkisen talouden sopeutukset. Puolueen ajatus siitä, että leikkauksista saataisiin hoidettua jopa 1,5 miljardia euroa tekoälyn avulla, haiskahtaa toiveajattelulta.
Muun muassa puheenjohtaja Kaikkonen ja varapuheenjohtaja Kemppi kommentoivat, että ajatuksena tekoälysäästöissä on mittavien julkisen sektorin irtisanomisten sijaan tehdä asiat paremmin. Se tarkoittaa, että lähivuosina julkiselta sektorilta eläköityvän noin 100 000 työntekijän tilalle ei tarvitsisi palkata yhtä paljon väkeä.
Siinä on kieltämättä aimo ripaus vahvaa uskoa.
Samaan aikaan keskustan johdosta esitetään, että julkisesti tarjottavia palveluita pitäisi tarkastella kriittisesti. Toisin sanoen kaikkia nyt saatavia palveluita ei olisi enää tarjolla, vaan kansalaisen pitäisi kaivaa hieman syvemmältä kuvettaan esimerkiksi halutessaan hammaslääkärin pakeille.
Varapuheenjohtajaksi uudelle kaudelle tähtäävä Markus Lohi on herättänyt keskustaväen piirissä myös skismaa puheillaan palveluvalikoiman karsimisesta. Etenkin hammaslääkäripalvelujen rajaaminen herätti närää.
Keskustalaiset joutuvat valitsemaan ruton ja koleran väliltä: halutaanko palvelutarjontaa kaventaa vai rajata sairaala- ja muuta palveluverkostoa. Tässä tilanteessa keskustan valinta näyttää selvältä: mieluummin vähemmän palveluita useammassa paikassa.
Niukkuuden viestillä on vaikea saada politiikkaan pettyneitä takaisin vaaliuurnille. Sen vuoksi keskusta rakentaakin nyt kuvaa valoisammasta tulevaisuudesta, vaikka realiteetti on, että ensi vaalikaudella leikkuri laulaa armotonta säveltään.
Moni keskustalainen ajattelee, että sinipunaan verrattuna punamultapohjassa sopeutusralli raikaisi duurivoittoisemmin ja maatalouden asemaa vaarantamatta.
