Tuska-festivaalin vapaamielinen ilmapiiri tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa villimpää minäänsä, kirjoittaa Yle Helsingin kulttuuritoimittaja Jussi Mankkinen.
Olen työskennellyt valokuvaajana Suomen suurimmalla metallifestivaalilla useamman kerran ja huomannut seuraavan kehityskulun: Tuska-yleisö panostaa vuosi vuodelta enemmän ulkoasuunsa.
Tuskassa näkyi tänä vuonna toinen toistaan upeampia, mietittyjä asukokonaisuuksia ja myös hahmoja, jotka voisivat olla jostakin karnevaalimaisemmasta tapahtumasta.
Sellaisia olivat muun muassa mustan metallin tapaan stailatut Teletapit ja animaatiomaailmasta tutut Shrek ja prinsessa Fiona. Kauhuelokuvista inspiraatiota saaneita kokonaisuuksia oli tänä vuonna liikkeellä useita.
Nyt trendasi myös rajujen ja mielikuvituksellisten piilolinssien kirjo.
Viime vuosina Tuskassa on ollut henkilöitä, jotka ovat suunnitelleet festivaalin jokaiselle kolmelle päivälle erilaisen asukokonaisuuden. Tällaista hyvinkin omistautunutta pukeutumiskulttuuria löytyy muun muassa Yhdysvalloista Halloween-juhlakaudella.
Mistä tämä sitten kertoo? Festivaalina Tuska on muuttunut: sinne tullaan nykyisin paitsi kuuntelemaan musiikkia, myös näyttäytymään.
Vapaamielinen ilmapiiri tarjoaa monelle mahdollisuuden toteuttaa villimpää minäänsä samanhenkisessä seurassa. Siviilissä se voi tuntua haasteellisemmalta.
Kotimainen cosplay-alakulttuuri on voimissaan, ja monella monimuotoisemmin pukeutuneella Tuska-vieraalla on cosplay-taustaa ja festivaaliasuja on rakennettu hartaasti ja pieteetillä omin käsin.
Toki valtaosa festivaalivieraista ajattelee käytännöllisyyttä ja toiminnallisuutta: liian monimutkainen asuviritelmä ei mahdollista pitissä riehumista ja moshaamista. Siksi bändipaita ja shortsit ovat edelleen lyömätön festarivaateyhdistelmä – etenkin jos Suomen kesä panee parastaan ja aurinkokin helottaa.
Sekin on kaikkien tiedossa, että Tuska on festivaalina muuttunut: se on ponnistanut alkuaikojen undergroundista yli 60 000 vieraan kansainvälisesti arvostetuksi jättitapahtumaksi.
Tämä on johtanut ohjelmiston hilaamiseen crossoverin suuntaan: Tuskassa kuuluu nykyään myös punk ja elektro, mikä sekin vaikuttaa yleisön pukeutumiseen. Esimerkiksi viime vuonna festivaalilla esiintynyt australialainen industrial-bändi Skynd innosti yleisön edustajina näyttäytymään – noh, skyndmaisina.
Lauantaina Tuskassa näkyy myös Pride: kyseisenä päivänä yleisöä nimittäin riittää kumpaankin tapahtumaan.
Tuskan evoluutio ei tietenkään ole miellyttänyt kaikkia, ja edelleen löytyy henkilöitä, jotka haikailevat Kaisaniemessä järjestetyn rosoisemman ja undergroundimman Tuskan perään. Täytyy tosin muistaa, että Tuska edusti jo tuolloin sekä metalli- että goottikulttuureja ja tapahtumassa esiintyi muun muassa Sisters of Mercyn kaltaisia artisteja.
Tuskan muodonmuutosta, myös visuaalista sellaista, on kiintoisaa verrata Norjan Inferno-äärimetallifestivaaliin, joka on vuosien saatossa muovautunut paitsi monimuotoisemmaksi, myös elitistisemmäksi tapahtumaksi.
Festivaalin keskipisteenä toimiva hinnakas Clarion-hotelli on varsin kaukana särmikkäästä DIY-kulttuurista, ja joissakin yhteyksissä Inferno-festivaalin on sanottu edustavan black metal -turismia.
Festivaalilla on nähty parin viime vuoden aikana myös drag-artisteja, ja se on aiheuttanut parran pärinää: eihän tämä tällainen kuulu millään tavalla äärimetalliin, somessa protestoidaan.
Underground muuttuu usein – joskus pitkällisenkin kehityksen lopputuloksena – valtavirraksi, ja näin on käynyt sekä Helsingin Tuskalle että Oslon Infernolle.
Mutta ei hätää, undergroundia haikaileville löytyy edelleen uutta koettavaa.
Viime vuonna Suomeen syntyi kaksi äärimetallifestivaalia, Espoossa järjestetty Olari Annihilation ja Kuopion Kuolio. Kumpikin menestyi sen verran hyvin, että ne järjestetään tänä vuonna uudestaan.
