Analyysi:Miljardin lisälasku EU:sta uhkaa Suomea

Euroopassa käydään lähikuukausina tiiviit neuvottelut, joiden myötä ratkeaa, miten paljon Suomen EU-jäsenmaksuosuus tulee tulevaisuudessa nousemaan. Kyse on EU:n monivuotisesta rahoituskehityksestä, jota sorvataan vuosille 2028–2034.

Parhaillaan komission pöydällä on ehdotus, jossa EU:n budjetti kasvaisi jopa 1 763 miljardiin euroon.

Kasvu on huomattava ja tarkoittaisi toteutuessaan myös Suomen maksuosuuden nousua nykyisestä noin 2,5 miljardista eurosta 3,5 miljardiin euroon. Neuvottelujen intensiivisin vaihe on kuitenkin vasta edessä, joten luvut tulevat elämään.

Suomen nykyisessä taloustilanteessa, jossa velkajarrusta on saatu jonkinlainen sopu, miljardin euron lisämaksu olisi varsin raskas taakka. Sen vuoksi Suomi on liittoutunut muutamien muiden budjetin kasvattamiseen kriittisesti suhtautuvien maiden kanssa yhteiseen rintamaan. Kriitikkojen ryhmää vetää Saksa, ja mukana ovat myös Ruotsi, Hollanti ja Itävalta.

Ryhmä ei ole aivan mitättömän kokoinen, sillä se vastaa noin 40:tä prosenttia EU-maiden bruttokansantuotteesta sekä noin 60:tä prosenttia Ukrainalle annetusta tuesta.

Blokin yhdessapitävä liima on se, että maat vaativat kohtuullisempaa maksutaakkaa. Maita yhdistää se, että ne ovat kaikki nettomaksajia EU:ssa. Kun neuvotteluissa päästään yksityiskohtien tasolle, kannat monien kohtien osalta kuitenkin eriävät.

Suomen neuvottelutavoitteina on saada hillittyä EU:n rahoituskehyksen turpoamista useilla sadoilla miljardeilla euroilla sekä saada suunnattua painopistettä etenkin puolustukseen ja turvallisuuteen.

Yksi tapa on siirtää koheesioon tarkoitettuja varoja entistä enemmän Venäjän ja Valko-Venäjän vastaisten rajojen turvaamiseen ja muihin puolustuksellisiin asioihin. Tämä tavoite on laajalti jaettu juuri EU:n itärajan jäsenmaissa.

Koheesiorahoilla viitataan varoihin, joita EU on osoittanut etenkin köyhemmille jäsenmaille, jotta alueiden välisiä taloudellisia ja sosiaalisia eroja saataisiin kurottua umpeen. Painopisteen siirtoa pois koheesiorahoista tukee ainakin se argumentti, että erot jäsenmaiden välillä ovat vuosikymmenten saatossa kutistuneet eikä niitä kaikkialla (etenkään vauraimmissa jäsenmaissa) pidetä yhtä merkittävinä kuin aiemmin.

Tätä tukee myös se, että monet kehittyneimmistä jäsenmaista ovat julkisen talouden tilanteen kanssa ongelmissa ja edessä on lukuisia laihoja vuosia sekä julkisen talouden säästöjä. Tässä tilanteessa on entistä hankalampi perustella sitä, että samaan aikaan joukko EU:n nettomaksajista joutuisi kasvattamaan maksuosuuttaan entisestään.

Positiivista Suomen kannalta on, että rahoituskehyksessä on myös huomattavia korotuksia etenkin turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Neljään otsakkeeseen jaetussa kehyksessä etenkin kilpailukyvyn alla olevat kohteet olisivat saamassa huomattavan lisärahoituksen. Kuluvalla kehyskaudella kilpailukykyä koskeva rahoitus oli 225 miljardia euroa, mutta ensi kaudella se nousisi komission esityksessä 522 miljardiin euroon. Myös maahanmuuttoa koskevissa asioissa on suuria kasvuprosentteja.

Kehyksen pääotsakkeiden rinnalla kulkee myös Ukrainan tukeminen, joka olisi nousemassa 88,9 miljardiin euroon komission papereissa.

Turvallisuuden ohella paljon kiinnostusta Suomessa herättää maatalouden saama rahoitus. Myös siihen kohdistuu suuria muutospaineita. Komission pöydällä olevassa paperissa maatalouden rahoitusta on leikattu kolmella prosentilla.

Yksi arvio on, ettei summa neuvotteluissa hirveästi laskisi. Kriittisemmät katsovat, että mikäli kokonaiskehystä reivataan huomattavasti pienemmäksi, se väistämättä iskisi myös maatalouden saamiin tukiin.

Oleellista on myös se, miten maatalouden rahoitusta tultaisiin suuressa kuvassa muuttamaan. Jatkossa jäsenmailla tulee olemaan entistä vapaammat kädet maatalouden tukemisessa, kun EU:sta määritellään vain minimitaso.

Pöydällä on myös EU:n omien varojen kasvattaminen. Siinä kannat jälleen eroavat. Komissio on ehdottanut, että omia varoja saataisiin kerättyä lähes 60 miljardin edestä muun muassa hiilitullista, yritysverosta, maksutasojen korjauksista ja elektroniikkaromusta. Ongelma on, että mitä moninaisemmista lähteistä rahoja haalitaan, sitä monimutkaisemmaksi kokonaisuus muodostuu.

Osaa uusista omien varojen kohteista Suomi on tukenut ja osaa, kuten yritysveroa ja päästökaupan osuuden kasvattamista, vastustanut.

Suomen kannalta neuvotteluissa on paljon pelissä. Prosessista tulee myös hallituksen loppukauden kannalta yksi merkittävimmistä ponnistuksista, jonka vaikutukset ulottuvat pitkälle seuraaville vaalikausille.

Keskiviikkona pääministeri Petteri Orpo (kok) tulee antamaan tilanteesta eduskunnalle ilmoituksen. Ensi viikolla kehyksestä ja neuvotteluprosessista käydään keskustelua yleisten asioiden neuvostossa ja heti perään parin päivän ajan Eurooppa-neuvostossa.

Tavoitteena on löytää sopu tämän vuoden aikana. Sen jälkeen neuvottelut siirtyvät kullekin sektorille. Tässä kohtaa oleellista on, että kukin ministeri saa neuvoteltua omaa sektoria koskevat asiat maaliin.

Suomen maksutaakan kannalta oleellista on nimittäin myös se, millaisia rahoja Suomen on mahdollista EU:sta saada maksujaan vastaan. Suomen niin sanottu saanto EU:sta on tässä vaiheessa vielä epäselvä.