Venäjä ei ole saavuttanut Ukrainassa ratkaisevaa sotilaallista voittoa. Silti Vladimir Putin istuu Shenzhenissä Donald Trumpin ja Xi Jinpingin rinnalla kokouksessa, jota on luonnehdittu ”uudeksi Jaltaksi”.
Brittiläinen Venäjä-tutkija Keir Giles, joka on Helsingissä uuden kirjansa Kremlin kaappaama Eurooppa tiimoilta, näkee tapaamisessa vaaran.
Kun Putin nousee voittajien pöytään ilman ratkaisevaa sotilaallista voittoa, Gilesin mukaan huolestuttavinta ei välttämättä ole se, syntyykö kokouksessa sopimus. Vaarallisempaa voi olla, jos suurvallat alkavat pitää itsestään selvänä, että ne saavat päättää muiden maiden kohtaloista.
– Jos Yhdysvallat kohtelee Venäjää kuin sen voitto Ukrainassa olisi väistämätön, Venäjä saa aseman ja päätösvaltaa, johon sen ei pitäisi päästä.
Gilesille ”uusi Jalta” ei välttämättä tarkoita kartalle uusiksi piirrettyjä rajoja tai allekirjoitettuja sopimuksia. Hän varoittaa epävirallisesta yhteisymmärryksestä, jossa suurvallat antavat toisilleen tilaa omilla vaikutusalueillaan. Sellainen voi muodostua muille maille tosiasiaksi, jonka kanssa on pakko tulla toimeen.
Giles näkee Jaltan luonnollisena vertauksena tilanteelle.
– Loppujen lopuksi juuri tätä Venäjä on esittänyt ratkaisuna kaikkiin ongelmiin, jotka se itse on ensin luonut.
Giles pitää Yhdysvaltain turvallisuusstrategiaa merkkinä siitä, että Trump ja hänen lähipiirinsä tavoittelevat Yhdysvaltain vetäytymistä omalle pallonpuoliskolleen.
– Se on tilanne, jonka saatoimme nähdä tulevan, koska tiesimme, mitkä Trumpin ryhmän tavoitteet tulisivat olemaan jo ennen kuin he nousivat valtaan. Euroopalla ja muilla liberaaleilla demokratioilla ympäri maailmaa olisi ollut runsaasti aikaa valmistautua.
Giles kuitenkin erottaa Trumpin lähipiirin tavoitteet koko Yhdysvaltain valtion toiminnasta. Hänen mukaansa turvallisuusstrategiaan kirjattu suunta ei tarkoita, että Yhdysvallat olisi jo vetäytynyt Euroopasta.
– Trumpin ryhmällä on rajalliset mahdollisuudet, eikä se näytä pystyvän käsittelemään montaa ongelmaa yhtä aikaa.
Euroopan ei silti pitäisi jäädä odottamaan, mihin suuntaan Washington lopulta kääntyy. Gilesin mukaan maiden on vähennettävä riippuvuuttaan Yhdysvalloista mutta tehtävä se Natoa heikentämättä.
Giles ehdottaa Euroopan turvallisuuden vahvistamiseksi ei halukkaiden vaan kyvykkäiden koalitiota: maiden ryhmää, jolla on sekä halua että käytännön kykyä vastata yhteisiin uhkiin.
Suomi on Gilesille malliesimerkki maasta, joka on tehnyt varautumisessa asiat oikein ja on “kova kohde” painostukselle. Hänen mukaansa Suomen kaltaisten uhkan tunnistavien maiden pitäisi myös johtaa Euroopan yhteistyötä ja auttaa muita maita varautumaan.
Suomen hyvä varautuminen ei Gilesin mukaan yksin ratkaise Euroopan ongelmaa. Maiden pitäisi pystyä toimimaan yhdessä, mutta Euroopan unionilta puuttuu yhteinen ääni ulkopolitiikassa.
Stubbille kritiikkiä
Giles pitää EU:n ulkopolitiikan korkean edustajan Kaja Kallasin sivuuttamista itse aiheutettuna vahinkona. Hänen mukaansa Kallasin ymmärrys Venäjän uhasta on yksi syy siihen, miksi hänen edustajarooliaan on vastustettu.
Hän suhtautuu kuitenkin kriittisesti presidentti Alexander Stubbin 27. lokakuuta käytyyn puheluun, jossa tämä yhdessä Norjan pääministeri Jonas Gahr Støren kanssa soitti Putinille. Giles arvioi haastattelua julkisuudessa kerrottujen tietojen perusteella. Hänen mukaansa yhteydenpidon koordinointi ja tarkoitus jäivät epäselviksi.
– Se sekasorto, jonka herra Stubb on aiheuttanut pyrkiessään mukaan Venäjän kanssa käytävään keskusteluun, on jättänyt avoimeksi kysymyksen siitä, mihin tämä yhteydenpito on johtamassa.
Jos keskustelu ei vienyt mitään eteenpäin, sitä ei Gilesin mielestä olisi kannattanut käydä; jos tuloksia syntyi, ne pitäisi selittää paremmin.
– Yhteydenpito ei näytä heijastavan suomalaisen valtiomiestaidon parhaita perinteitä suhteissa Moskovaan, joista muut maat ovat aiemmin oppineet paljon.
Keir Gilesin Kremlin kaappaama Eurooppa (WSOY) julkaistaan 19.11.