Poliisitaustainen oikeustieteen tohtori Henri Rikander pitää poliisin voimankäyttöä ”täysin ylimitoitettuna” Tuusulan mopomiitin takaa-ajotilanteessa.
– Minun on hirveän vaikea kuvitella sellaista tilannetta tuossa mopomiitin yhteydessä, että miksi pitäisi kiilaamalla ajattaa mopoilija tai moottoripyöräilijä ojaan, hän sanoo.
– Jos sitten olisi päätetty lähteä siihen ajattamiseen, että hänet kiilataan (ojaan), niin sen pitäisi tapahtua paikassa, joka olisi mahdollisimman turvallinen. Tuo paikka ei ole sellainen.
Video takaa-ajosta, joka sattui mopomiitin yhteydessä lauantai-iltana, on levinnyt sosiaalisessa mediassa. Rikander arvioi poliisin toimintaa Iltalehden pyynnöstä hänen näkemänsä videon perusteella.
Itä-Uudenmaan poliisin mukaan tapahtunutta selvitellään.
Tarpeellisuus ja puolustettavuus
Rikanderin mukaan poliisin virkatehtäviä ja mahdollista voimakeinojen käytön tarvetta arvioidaan soveltamalla poliisilakia. Jos viranomainen päätyy ratkaisuun, että voimakeinoja tarvitaan, tulee tilanteessa pitää mielessä erityisesti tarpeellisuuden ja puolustettavuuden periaatteet.
Rikander kertoo esimerkit.
– Voi olla niin, että polkupyöränäpistelijä on tarkoituksenmukaista ja tarpeellista tönäistä kumoon, jotta hänen matkantekonsa pysähtyy siihen. Mutta sitten jos hänet tönäistään vaikka kivetykselle tai järveen, niin sehän ei ole missään nimessä puolustettavaa.
Jos taas poliisilla olisi varmassa tiedossa, että karkuun lähtenyt ihminen aikoo välittömästi tehdä vakavan rikoksen, ellei häntä pysäytetä, olisi keinovalikoiman puolustettavuus heti toinen Rikanderin mukaan.
– Eli arvioidaan siinä taustalla olevaa oikeushyvää, mitä suojellaan, ja sen mukaan käytetään voimakeinoja.
Rikander muistuttaa, että vielä ei ole tiedossa, mikä mopoilijan mahdollinen taustarikos on ollut. Hän kuitenkin epäilee, ettei se ole ollut kummoinen.
Rikanderin mukaan tässä valossa poliisin toiminta takaa-ajossa ei ole ”missään nimessä” oikeasuhteista, jos rikos on ollut se, että mopoilija on lähtenyt poliisia karkuun.
Poliisi vastaa kokonaisuudesta
Rikanderin mukaan tapahtuneessa tullaan arvioimaan myös sitä, miten tilannetta on johdettu. Eli onko mopoilijan kiilaaminen pois tieltä ollut poliisiauton kuljettajan henkilökohtainen ratkaisu vai käsky ylemmältä taholta.
Se, että kuljettaja on ”vain” noudattanut ylemmän tahon käskyä, ei tosin ole lieventävä asianhaara.
– Suomalaisessa käytännössä voimakeinojen käytöstä vastaa aina myös hän, joka sitä käyttää. Eli ei voi mennä niin, että ”esimies käski”.
Voimankäytön oikeasuhtaisuuden arviointiin vaikuttavat lisäksi osapuolten voimasuhteet.
– Kun takaa-ajoon tai pakkopysäytystilanteeseen lähdetään, niin poliisi vastaa kokonaisuudesta huolimatta siitä, että tekijälläkin on tiettyjä vastuukysymyksiä, hän sanoo.
– Tässä kokonaisuudessa pitää arvioida sitä, että kyseessä on mahdollisesti alaikäinen tai hyvinkin nuori henkilö. Eli poliisinkin pitää ymmärtää, et minkälaiset tekijät vaikuttavat (nuoren) käyttäytymiseen.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Saalistusvietti päällä
Rikanderin mukaan viranomaisen pitää osata luopua takaa-ajosta, jos sivullisia, takaa-ajettua ja poliisia itseään koskevat riskit käyvät liian suuriksi. Hän katsoo, että poliisi olisi voinut toimia lievemmän haitan periaatteella, eli kuvata mopoilijan ja hakea hänet seuraavana päivänä tämän kotoa.
– Pahoin pelkään, että tässä on niin sanotusti ollut saalistusvietti päällä, jonka takia sitten lähdetty tällaista tekemään, Rikander arvelee.
Tilanteen riskit olivat tohtorin mukaan hyvin suuret.
– Kun katsoo sitä sitä ojaa, rakennusta ja aitaa, niin tässä on ollut todella kohtalokkaasta tilanteesta kyse.
Rikander katsoo, että poliisin toimintaa voidaan alustavasti tutkia törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena ja virkavelvollisuuden rikkomisena.
Kokonaisuus tosin ratkaisee, ja sen tutkimisessa ollaan vielä vasta alkuvaiheessa.
