Bussikuski Ari, 59, puhuu nyt huolestuttavista työoloista
Matkustajien turvallisuus pääkaupunkiseudulla on vaarassa kuljettajien heikentyneiden työolosuhteiden vuoksi. Näin väittää yli 30 vuotta alalla työskennellyt Ari, joka ajaa työkseen Helsingin seudun liikenteen (HSL:n) busseja.
Arin mukaan kiireen tuntu näkyy liikenteessä. Etenkään kokemattomammat kuljettajat eivät ehdi pitämään taukoja tai niistä nipistetään.
– Tällä kokemuksella sitä osaa vähän jouduttaa sitä menemistä, mutta käytännössähän ajetaan pikkuisen vanhalla vihreällä liikennevaloista läpi, ajetaan vähän riskiajalla, pikkuisen ylinopeutta.
– Tämmöistä kaikkea helposti tulee. Myönnän, vaikka niin ei saisi tehdä, 59-vuotias Ari kertoo.
Arin mukaan aikaa tauoille ei ole samalla tavoin kuin ennen.
– Kun aikoinaan aloittelin näitä hommia, niin saattoi olla ihan tavanomaista, että päätepysäkille jäi 15–20 minuuttia [tauolle]. Kollegoiden kanssa ehti kahvia kittaamaan ja puhumaan palturia.
Arin mukaan vuorojen välinen aika päätepysäkillä on kutistunut pahimmillaan neljään minuuttiin, joka sekin saattaa kulua matkustajien neuvomiseen.
HSL:n busseja ajavien kuljettajien työvuorot suunnittelee liikennöitsijä, joka on Arin kohdalla Pohjolan Liikenne. Vuorosuunnitteluun vaikuttaa kuitenkin myös HSL:n laatimat aikataulut.
Arin nimi on muutettu työsuhteen suojelemiseksi, mutta hänen koko nimensä on toimituksen tiedossa.
Väsymys
Arin mukaan kuljettajat ajavat vuoroja usein väsyneinä huonon vuorosuunnittelun ja liian vähäisten taukojen vuoksi.
–Joka väittää näissä hommissa ettei ikinä ole väsynyt, niin mä en usko.
Ari ajaa vain aamuvuoroja, joiden aloitusaika kuitenkin vaihtelee suuresti. Kaikista raskain tilanne on Arin mukaan heille, jotka tekevät aamu- ja iltavuoroja sekaisin.
Pisimmillään Arin työvuoro kestää 11 tuntia, johon sisältyy yksi 40 minuutin ruokatauko. Hitaammin ajaville tauko voi jäädä alle puolentunnin.
– Se on ihan normisettiä.
Tauot voivat lyhentyä ruuhkien vuoksi, eikä aina edes vessataukoja ehdi pitämään.
– Kesäkuumalla varsinkin naiset harrastavat sitä, että kuivatetaan itseään eli ei juoda tarpeeksi, ettei tarvitse käydä vessassa.
Työsuojeluhallinnon mukaan kuljettajilla tulisi olla neljän ja puolen tunnin ajon jälkeen 45 minuutin tauko, jonka voi pitää myös kahdessa osassa.
Työntekijöiden tulisi pääsääntöisesti myös ehtiä lepäämään yhtäjaksoisesti vähintään 11 tuntia jokaista 24 tunnin jaksoa kohden.
Arin mukaan lepoajat jäävät kuitenkin usein liian lyhyiksi.
Työvuoro voi päättyä iltaseitsemältä, mutta seuraavaan vuoroon pitää herätä jo aamukolmelta.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Puhelin lakannut soimasta
Ari myöntää, että hänen oma jaksamisena on ollut ”kiikun kaakun” jo useita vuosia.
Jaksamistaan hän säästää ”löysäilemällä kaikesta mahdollisesta” eikä esimerkiksi tee enää ylitöitä.
Myös Arin ihmissuhteet ja harrastukset ovat kärsineet työn vuoksi.
–Puhelin on lakannut soimasta. Olen sukujuhlissa se tapaus, joka ei ole paikalla ja niin edelleen.
Ari kertoo tuntevansa useita kuljettajia, jotka ovat lähteneet alalta sen kuormittavuuden takia.
Hänen mukaansa väsymys on myös turvallisuusriski, ja Ari väittää työntekijöiden kertoneen sen olleen ”ainakin osatekijänä” monissa kolareissa.
– Vahingonvaara aina lisääntyy kun ajat univelassa, ja keskittyminen herpaantuu.
Kiire ja väsymys ovat pois myös asiakkaiden auttamisesta.
Ari kertoo lopettaneensa asiakaspalvelun jo parikymmentä vuotta sitten, koska sille ei yksinkertaisesti enää ole aikaa.
Toisaalta, väsyneenä ei aina jaksa hymyillä.
– Pitäisi tietysti olla iloinen ja asiakasmyönteinen, mutta kyllä se hymy tahtoo olla enempikin sellainen väkinäinen irvistys.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
”Pyrimme huomioimaan”
Turvallisuudesta ja laadusta vastaavan päällikön Jaakko Rantalan mukaan Pohjolan Liikenteen vuorosuunnittelussa noudatetaan laissa ja työehtosopimuksessa määriteltyjä lepoaikoja ja taukoja.
Iltalehti pyysi haastattelua puhelimitse, mutta sai vastauksen sähköpostitse.
– Pyrimme huomioimaan kuljettajien työn, joka on epäsäännöllistä vuorotyötä, Rantala kirjoittaa.
Iltalehti kysyi yhtiöltä, millaisia puutteita kuljettajien työoloissa on, mutta Rantala ei vastannut suoraan kysymykseen.
– Parannettavaa meillä, kuten kaikilla muillakin varmasti on.
Iltalehti kysyi yhtiöltä, onko se saanut kuljettajiltaan kielteistä palautetta ja millaista se on ollut.
Yhtiö ei vastannut tähän suoraan. Rantalan mukaan työntekijöiden työtyytyväisyys on kuitenkin henkilöstötutkimuksissa ollut hyvällä tasolla useiden vuosien ajan.
Yhtiöltä kysyttiin myös, onko kuljettajilla riittävästi taukoja ja lepoaikaa. Yhtiö ei vastannut tähän suoraan.
– Jos kuljettaja kokee itsensä väsyneeksi, hän voi aina ilmoittaa työnjohdolle tilanteesta ja ratkaisemme asian yhdessä.
Osa liian tiukkoja
HSL:n suunnittelupäällikkö Aleksi Manninen myöntää, että osa heidän laatimistaan aikatauluista on ollut kuljettajille liian tiukkoja. Aikatauluja on korjattu muun muassa länsiratikan reiteillä. Iltalehti on uutisoinut kyseistä reittiä ajavien kuljettajien väsymyksestä syksyllä.
Manninen ei kuitenkaan näe, että aikatauluissa olisi ”isossa kuvassa mitään isompaa ongelmaa”.
Hänen mukaansa kuljettajilta on tullut palautetta liian vähäisistä tauoista, ja yhteistyötä liikennöitsijöiden kanssa voitaisiin”aina parantaa”.
Hän kuitenkin toivoo, että kuljettajat antaisivat palautetta ensisijaisesti omalle työnantajalleen.
– Otamme tämän vakavasti. Meillä on yhteinen huoli kuljettajista, Manninen sanoo.
”Istukaa vaikka hamaan tappiin”
Arin mukaan kuljettajien järjestäytymisaste auto- ja kuljetusalan ammattiliittoon (AKT) on alhainen. Liitto ei ole julkaissut tarkkoja lukuja.
Ari toivoo liitolta uusia kannanottoja sekä alalle parempia palkkoja, inhimillisempiä työaikoja ja vähemmän määräaikaisia työsopimuksia.
Hän haluaa reilummista ehdoista valtakunnallisen sopimuksen, mutta ei ole asiasta liian toiveikas.
– Luottamushenkilöiden viesti meidän suuntaan oli, että istukaa vaikka hamaan tappiin, mutta mitään parannuksia työaikoihin ei oo luvassa.
Ari kokee, että linja-autonkuljettaja on väärinymmärretty ammatti.
Hän antaa esimerkiksi tilanteen, jossa entinen tyttöystävä sanoi Arille, että ”ethän sä edes tee oikeita töitä, kun sä vaan ajat.”
Työn kuormittavuus näkyy kuitenkin myös Arin voinnissa työpäivän jälkeen.
– Välillä kotiin tullessa peiliin katsoo, että mikä jätkä tänne on tullut kyläilemään. Ei tunne hädin tuskin itseään sitten silmät punaisena.