Emmi Kuittinen opettaa itkuvirsiä, karjalainen itku sai osan kurssilaisista kyynelehtimään
Kiinnostus itkuvirsiä kohtaan on kasvanut, mikä näkyy itkuvirsikurssien suosiossa. Rautalammillakin kansanmuusikon vetämä kurssi veti tuvan täyteen.
Juttu tiivistettynä
Kansanlaulaja ja lauluntekijä Emmi Kuittinen nojaa silmät kiinni Rautalammin Mattilan talon hirsiseinään. Hän on saapunut paikkakunnalle pitämään itkuvirsikurssia siihen sopivassa paikassa; tupa on 1700-luvun alusta ja seinillä on tuohikontteja.
Hän on juuri esittänyt meille ensimmäisen karjalan kielellä kirjoittamansa itkuvirren nimeltään Kaiho. Se kertoo kaipauksesta, jota laulaja tuntee tuonpuoleiseen, eli karjalaisittain ilmaistuna tuonilmaisiin, lähteneitä läheisiä kohtaan.
– Pyydän siinä, että linnut veisivät minulta terveisiä tuonilmaisiin. Karjalaisessa perinteessä uskotaan, että linnut voivat tulla tuonilmaisista. Niiden ajatellaan olevan vainajien sieluja, jotka tulevat tervehtimään meitä.
Katso videolta pätkä Emmi Kuittisen itkuvirrestä. Videolla hän kertoo myös itkuvirren monista merkityksistä.
Kuittisen juuret ovat Karjalan kannakselta ja hänen isänsä on Pohjois-Karjalasta. Kun itkuvirsien kulttuurinen omimisen teema pulpahti esiin 2020-luvun alussa, Kuittinen mietti kovasti omaa oikeuttaan esittää ja opettaa itkuvirsiä.
Hän ymmärsi, miten kipeää karjalan kielen menetys on tehnyt ja tekee yhä. Silloin hän päätti opetella kielen.
– Harva meistä enää oppii suullista kansanperinnettä kotonaan. Paljon tietämystä menisi hukkaan, jos lopettaisin tämän vain siksi, ettei minulla ole ortodoksikarjalaisia juuria.
Yllätys hautajaisissa
Itkuvirret palasivat laajempaan tietoisuuteen 2000-luvun alussa, ja kiinnostus niihin on vain kasvanut.
Tammikuussa 25 vuotta täyttänyt Äänellä itkijät -yhdistys on kasvanut sadan jäsenen yhdistykseksi. Rautalammin kurssilla on täydet 25 osallistujaa.
Osallistujat tulevat kursseille monista eri syistä. Jollakulla voi olla henkilökohtainen suru, jota haluaa käsitellä, toinen etsii yhteyttä juuriinsa ja kolmas on yleisesti kiinnostunut itkuvirsien historiasta ja erityisestä kielestä.
Kuopiolaisen Jenni Rutosen suku on Laatokalta lähtöisin, ja hän kuuli 8-vuotiaaksi asti kotonaan isänsä äidin puhumaa livvinkarjalaa. Itkuvirsistä hän kiinnostui vasta pari vuotta sitten. Samana syksynä hänen isänsä kuoli.
Videolla Jenni Rutonen kertoo, kuinka hän kuuli vasta isänsä hautajaisissa, että hänellä on äänellä itkeminen verissä.
Rutonen liikuttui kyyneliin, kun Kuittisen kurssilla kuultiin pieni pätkä vanhasta karjalaisesta itkuvirrestä.
– Sen jälkeen kun mummoni kuoli, en juuri kuullut kieltä. Karjalan kieli vei minut lapsuuteen ja historiaan ja aiheutti kummallisen kaipauksen. On outoa kaivata paikkaa, jossa ei ole koskaan ollut, Rutonen sanoo.
Myös Rautalammin itkuvirsikurssin ainoan miehen, Pekka Makkosen, molemmat isoäidit ovat Karjalasta. Hän on jo aiemmin käynyt Äänellä itkijöiden kunniapuheenjohtajan Pirkko Fihlmanin kurssilla, jossa hän teki kiitositkun isälleen.
– Tämä on eheyttävää, ja nykyään annan kaikkien tunteiden näkyä, itken ja nauran. Lisäksi myötätunto on hirveän merkityksellistä.
Myös Emmi Kuittinen painottaa myötätuntoa. Hän ei halua itkuvirsiesityksissä käsitellä omia surujaan, vaan antaa tilaa yleisön omille tunteille.
Perinteiset itkijät myötäelivät esimerkiksi hautajaisrituaaleissa toisten tunteita. Hyvä itkijä ei ollut se, joka itse itki vuolaimmin, vaan se, joka sai kuulijansa itkemään.
Videolla helsinkiläinen Pekka Makkonen kertoo suhteestaan itkuvirsiin.
Perinne uudistuu itsestään
Kuittisen oma itkuvirsi ei ainakaan maallikon korviin juuri eroa vanhoista itkuvirsistä. Kuittisen mukaan perinne ei kaipaa tietoista uudistamista.
– Perinne uudistuu itsestään, kun tuomme siihen omat kokemuksemme nykypäivästä.
Toisaalta Kuittinen kokee, että jotkut surut pysyvät vuosisadasta toiseen samankaltaisina. Suru oman lapsen tai vanhemman menettämisestä oli tuskin kovin erilaista 1800-luvulla kuin nykypäivänä.
Tulevaisuudessa hän toivoo, että karjalaisuus vahvistuu itkuvirsikentällä.
– On viitteitä siitä, että karjalankielisiä itkuvirsiä on tulossa enemmän. Toivon, että vaikka itkuvirsiä muokataan monin tavoin, perinteen ydinajatuksia ei unohdeta.
Hiljattain itkuohjaajakoulutuksen käynyt kuopiolainen Paula Saraste kertoo hoitavasta itkusta.