Essee: Etsin tietoa villiyrttien kasvattamisesta, ja some päätteli minun haluavan kotiäidiksi

Tietokirjailija Tiina Svensk toteutti unelmansa ja muutti pieneen puutaloon maaseudulla. Pian hänen somensa täyttyi tradwife-sisällöstä ja konservatiivisista arvoista.

Muutin vuosi sitten maalle asuttuani Helsingissä 11 vuotta. Olin unelmoinut muutosta jo vuosia, ja osana noita unelmia oli oman puutarhan hoitaminen, villiyrttien keruu ja ehkäpä pienen kanalauman kaitseminen.

Yhteenkään näistä unelmaani liittyvistä harrastuksista minulla ei ollut taitoja, mutta sitäkin enemmän intoa. Kun sitten vihdoin kannoimme muuttolaatikkomme pellon laidalla seisovaan pieneen punaiseen puutaloon, aloin etsiä tietoa tulevista harrastuksistani.

Algoritmi sai nopeasti kiinni uusista mielenkiinnon kohteistani. Ei mennyt kuin pari päivää, kun TikTok-syötteeni tarjosi minulle vuorotellen villiyrttivinkkejä, puutarhasisältöä ja hauskoja videoita suloisista kanoista. Minä ruokin algoritmin aavistuksia tykkäämällä, tallentamalla ja seuraamalla.

Kunnes tapahtui jotain kummallista. Jokainen tykkäykseni vei hiljalleen kohti konservatiivisempaa maailmaa.

Samalla, kun seuraamani influensserit säilöivät villiyrttejään tai leipoivat hapanjuurileipää, he kertoivat kuinka haaveilivat jäävänsä kotiäideiksi, jotta mies voisi olla päätökset tekevä perheen pää, joka ottaa vastuulleen elättämisen.

Olin päätynyt tradwife-kaninkoloon.

Hyvästi girlbossit, nyt nautitaan kotoilusta

Tradwife-vaikuttajat romantisoivat perinteisiä sukupuolirooleja: Naiselle ihanteellinen elämäntapa on pehmeää ja maaseuturomanttista elämää elävänä kotiäitinä ja miehen elätettävänä.

Oman millenniaalisukupolveni naisihanne oli aiemmin sosiaalisessa mediassa uraa tekevä itsenäinen ja pärjäävä girlboss. Nyt ikäiseni tuntuvat kokevan vetoa uuteen naisroolimalliin, joka pysyttelee kotona, nauttii hitaammasta elämäntyylistä ja uskoo myös Jeesukseen.

Toisaalta, miksi edes yllätyin? Viime vuosina on uutisoitu siitä, kuinka nuorten naisten ja miesten arvomaailmat ovat vain polarisoituneet, ja Gen Z -sukupolven joukossa nähdään liikehdintää takaisin konservatiivisempiin arvoihin. Eikä ihme. Jos maailma ympärillä tuntui koko ajan epävarmemmalta paikalta, romanttinen ajatus ”vanhoista hyvistä ajoista” houkuttelee varmasti.

Samaa ilmiötä kuvataan huippusuositussa Caro Claire Burken teoksessa Yesteryear, jonka päähenkilö on menestynyt ja vaikutusvaltainen tradwife-vaikuttaja Natalie. Natalie elää täydellisen oloista elämää farmillaan, mutta hänen elämä mullistuu, kun eräänä aamuna hän herää 1800-luvulta. Kirjasta on tekeillä kauhuelokuva.

Maailma palaa, minä istutan kurkkuja

Ymmärrän vanhojen aikojen romantisointia, jota tradwife-vaikuttajat tarjoilevat lavakaulusviljelyvinkkien kyljessä. Kasvanut epävarmuus vaikuttaa minuunkin, ja on yksi niistä syistä, miksi muutin maalle.

Nuoruuteni on vaihtunut aikuisuudeksi, ja mukana ovat tulleet huolet lomautuksista, sodista, epävarmasta työelämästä ja kasvavista asuntolainojen koroista.

Idea maaseudusta, yksinkertaisista, toistuvista tehtävistä ja omasta rauhasta tarjoaa arjelle selkeät raamit. Ostaessani puutalon ja pienen läntin maata ostin myös turvallisuuden tunnetta. Olen kasvanut Pohjois-Savossa, missä perheeni asuu vieläkin peltojen keskellä.

Maailma ympärillä tuntuu palavan, mutta minä saan keskittyä avomaankurkkujen istuttamiseen. Olin kuitenkin kauhuissani siitä, muuttuisinko itsekin konservatiivisemmaksi jätettyäni kaupungin taakseni. Ilmeisesti olin ominut itselleni jo kaikki tradwife-vaikuttajalle sopivat harrastukset, joten oliko vain ajan kysymys, että minäkin haluaisin kasvattaa kurkkujen lisäksi lapsia ja uskoa Jumalaan?

Leikin ajatuksella, että luiskahtaisin itsekin lopulta tradwife-muottiin. Aloin pehmitellä löytämääni tradwife-ilmiötä itselleni: eivät kaikki kotirouvat halunneet alistua miehelleen… Osa halusi vain ottaa hieman rennommin ja jättää työelämän taakseen.

Ja hei, tässä taloustilanteessa: kukapa niin ei haluaisi tehdä?

Tuttavani ispiroitui tradwife-sisällöstä

Tradwifeja on monenlaisia: on konservatiivisia ja uskonnollisia tradwifeja, ex-feministi-tradwifeja ja kaupungin hylänneitä, hitaammasta ja yksinkertaisemmasta elämästä nauttivia tradwifeja.

Tuttavani oli myös muuttanut maalle puolisonsa kanssa ja löytänyt elämälleen uuden suunnan. Kaupungissa me molemmat olimme olleet kasvissyöjiä, mutta nyt hän keitti onnellisena luulientä. Hän inspiroitui tradwife-sisällöstä ja tunnusti tavoittelevansa sitä, että saisi jäädä kotiin kokonaan.

Hän kertoi haluavansa pois jatkuvasta suorittamisesta ja työelämän epävarmuudesta. Rahahuolten ja talousasioiden ulkoistaminen kuulosti kieltämättä houkuttelevalta. Mielelläni töihin lähdön ja laskujen maksamisen sijaan jäisin pyörimään pihamaalle ja hoitamaan kasveja.

Huolettomuus oli kuitenkin vain osa totuutta. Raha ja työelämä tarkoittivat myös vapautta tehdä itsenäisiä päätöksiä ja mahdollisuutta poistua suhteesta tai liitosta, jos tarve vaatisi.

”Niin, ja kyllähän moni niistä vaikuttajista tienaa hyvin sillä, että he larppaa uudisraivaajamekossa kaunista elämää hirsitalossaan”, ystäväni puuskahti.

Algoritmin rakastamat kotirouvat

Mitä syvemmälle kaninkoloon sukelsin, sitä vaikeampi tradwife-vaikuttamista oli nähdä pelkkänä elämäntapana. Perinteisiä sukupuolirooleja romantisoivat vaikuttajat eivät ole vain kotirouvia, vaan hyvin taitavia sisällöntuottajia, jotka rakentavat näkyvyydestä itselleen kannattavaa liiketoimintaa.

Mitä enemmän heidän sisältönsä herättävät keskustelua, ihailua tai suuttumusta, sitä enemmän algoritmi palkitsee heitä vallalla, seuraajilla – ja rahalla, esimerkiksi kaupallisten yhteistöiden tai omien tuotteiden myynnin kautta.

Logiikka on minulle tuttu, sillä työskentelen itsekin somevaikuttajana. Tiedän siis keinot, joilla sometilin saa kasvamaan ja seuraajat sitoutumaan. Tradwife-vaikuttajat käyttävät noita keinoja mestarillisesti.

Tradwife-vaikuttajat paketoivat perinteiset sukupuoliroolit kiiltävään pakettiin kuvankauniilla somevideoillaan. Performanssi kannustaa seuraajia jäämään kotiin miehensä elätettäväksi, vaikka samalla he saattavat jopa elättää itsensä ja perheensä sisällöllään.

Sosiaalinen media on täynnä madonreikiä

Viaton harrastusvinkkien etsiminen on johtanut siihen, että fiidini on täynnä videoita naisista, jotka sytyttävät takkaan tulta, leipovat leipää ja jakavat samalla vinkkejä feminiinisestä elämästä. Sisältö koukuttaa ja samalla raivostuttaa minua, ja algoritmi kiittää, sillä suuret tunteet ovat sille parasta polttoainetta.

Sosiaalinen media on täynnä kaltevia pintoja, jotka johtavat lopulta erilaisiin madonreikiin: kun puolisoni etsi itselleen treenivinkkejä, algoritmit alkoivat tarjoilla nopeasti kyykkyvideoita manosfäärin naisvihamielisillä ajatuksilla höystettynä.

Oma liberaali kuplani taas oli alkanut rakoilla uusien harrastusteni myötä. Tradwifet olivat näyttäneet minulle, kuinka nopeasti algoritmit muokkaavat mielipiteitä ja syöttävät meille ideaaleja, joihin pyrkiä. Se on paljon suurempi huolenaihe kuin yksittäiset uskovaiset kotirouvat Instagram-syötteessäni.

Minä tahansa hetkenä kuka tahansa meistä saattaa pudota kaninkoloon ja löytää itselleen kauniin paketin uskomuksia ja tavoitteita, jotka eivät välttämättä tee meille ja läheisillemme hyvää.

Otin kuitenkin villiyrttivinkit perinteisiltä kotirouvilta, vaikka en jakanut heidän arvomaailmaansa. Sen jälkeen luotin vanhaan internetviisauteen: jätin puhelimen pois ja menin ulos koskemaan nurmikkoa. Se kaipasi muutenkin jo leikkaamista.