Gavin muutti 12-vuotiaana pois kotoa – Äiti avautuu valtavista uhrauksista: ”Se särki sydämeni”

– Tässä on mökkini, jonka isoisäni rakensi. Nämä ovat koordinaatit ja vuoret.

Gavin McKenna esitteli NHL:n combine-testileirillä käsivarsiensa näyttäviä tatuointeja, jotka kertovat nuorukaisen juurista. Hän on niistä äärimmäisen ylpeä.

– Olen alkuperäiskansojen edustaja. Klaanimme eläin on susi, McKenna kertoi.

Kiekkolupauksen isoisä on Trʼondëk Hwëchʼin -alkuperäiskansalainen eli intiaani, joka on elänyt todella rankan lapsuuden. McKennan tatuoinnit muistuttavat siitä.

Tatuoinneista hän ammentaa voimaa vaikeilla hetkillä, joita viime kaudella riitti.

Jos kuva ei näy laitteellasi, voit katsoa sen täältä.

Suosikkihetkiä

Kun Krystal Mason ja Willy McKenna etsivät aikoinaan uutta kotia perheelleen Yukonin territorion pääkaupungista Whitehorsesta. He halusivat talon, jossa olisi tasainen piha.

Jääkiekkoa pelannut pariskunta halusi rakentaa pihalleen lätkäkaukalon, mutta talosta piti löytyä myös tilava kellari, jossa voisi harjoitella mailankäsittelyä ja laukomista.

Kun sopiva talo löytyi, Willy jäädytti heti takapihalle luistelukentän. Hän huolsi sitä aamuin illoin. Talven aikana jäädytystyötunteja kertyi 40–50.

Isänsä tekemällä jäällä Gavin McKenna aloitti kaksivuotiaana luistelun isosiskojensa Madisonin ja Kaseyn kanssa. Lapset tekivät isänsä kanssa sopimuksen: heidän piti luistella kentällä vähintään yhtä monta tuntia kuin Willy käytti sen huoltamiseen.

Gavinille se ei ollut ongelma. Lahjakas poika harjoitteli 30 asteen pakkasessakin samoja kikkoja, joita hänen suosikkipelaajansa Patrick Kane teki iltaisin televisiossa.

Jääkiekkoa rakastanut Gavin laukoi päivittäin vähintään sata kiekkoa ja pelasi usein myös isäänsä vastaan. Isä oli aina puolustaja, Gavin hyökkääjä.

– Ne ovat suosikkihetkiäni Gavinin kanssa, kun pelasimme takapihalla. Siinä oli vain kaksi ihmistä tekemästä sitä, mitä he rakastavat, isä muistelee.

Sponsoreita

Whitehorse on alle 30 000 asukkaan kaupunki Kanadan pohjoisosassa. Siellä McKennalla ei riittänyt pelillisiä haasteita, vaikka hän pelasi aina isompia vastaan.

Niinpä perhe kuskasi poikaansa usein kiekkoleireille ja turnauksiin Yukonin eteläpuolelle Brittiläiseen Kolumbiaan. Yhdeksänvuotiaana McKenna lensi kauden aikana jo 18 kertaa pelaamaan ja harjoittelemaan kotiseutunsa ulkopuolelle. Se oli kallista lystiä.

– Kun tulin vanhemmaksi, menin ihmisten luokse ja pyysin sponsoreita, McKenna muistelee.

Whitehorsen yhteisö oli antelias ja auttoi nuorta kiekkolupausta ja tämän perhettä, kun he myivät milloin mitäkin joulukuusia tai arpoja.

– He ostivat kaiken, mitä myimme – tarvitsivat he niitä tai eivät. Jos keräsimme limsatölkkejä ja veimme niitä kierrätykseen, naapurit auttoivat, Krystal kiittelee.

Tippa linssiin

McKennan isä Willy olisi halunnut muuttaa nuorena jääkiekon perässä isompiin ympyröihin, mutta hänen perheellään ei ollut varaa siihen.

Gavin sen sijaan lähetettiin jo 12-vuotiaana Brittiläisen Kolumbian Kelownaan tuttavaperheen luokse asumaan. Päätös ei ollut kuitenkaan helppo.

– Se särki sydämeni, äiti Krystal muistelee.

Perheen kodissa kaikki muistutti häntä koko ajan pojasta. Kanen ja Jonathan Toewsin julisteilla vuorattu huone. Tyhjä tuoli ruokapöydässä sunnuntaisin.

Äidillä tuli tippa linssiin kaupassakin, kun hän näki Gavinin rakastamia vadelmia.

– Se oli rankkaa.

Rankkaa oli myös pojalla, jonka ranne murtui heti uudessa ympäristössä. Ja muutamaa viikkoa myöhemmin McKennalta murtui toinenkin ranne. Hän ei silti palannut kotiin.

– Minulle se kertoi hänen päättäväisyydestään. Hän oli siellä jahtaamassa tavoitteitaan, Willy McKenna kertoo.

”Hullut päivät”

McKenna teki Kanadan junnusarjoissa aivan mitä halusi, mutta viime kaudella kaikki muuttui, kun hän siirtyi 700 000 NIL-dollarin perässä Penn Staten yliopistojengiin.

Tehot hiipuivat, kun vastassa oli selvästi isompia ja vanhempia pelaajia. Lisäksi tammikuun lopulla hän joutui elämänsä kovimpaan paikkaan kaukalon ulkopuolella.

– Ne olivat elämäni hulluimmat kaksi päivää. En pystynyt syömään, en pystynyt nukkumaan, McKenna muistelee.

Hän löi Doggie’s Pubissa sanaharkan päätteeksi 21-vuotiasta miestä niin, että uhrilta irtosi hammas. Lisäksi miehen leuka murtui niin pahasti, että se vaati leikkaushoitoa.

McKennaa epäiltiin aluksi törkeästä pahoinpitelystä, ja Pennsylvanian osavaltiossa siitä voi saada jopa 20 vuoden vankeusrangaistuksen.

Lopulta McKennaa syytettiin ”vain” lievästä pahoinpitelystä ja kahdesta muusta rikkomuksesta, kun viranomaiset olivat tutkineet valvontakameroiden tallenteet.

Oikeusprosessi on yhä kesken.

Asuntokoulu

Vaikeuksien keskellä McKenna saattoi tuijottaa näyttäviä tatuointejaan. Ne muistuttavat siitä, että isoisällä Joe Masonilla asiat olivat aikoinaan vielä paljon huonommin.

Mason riistettiin 12–13-vuotiaana vanhemmiltaan ja laitettiin pahamaineiseen asuntokouluun, jossa alkuperäisväestön lapsia pyrittiin sulattamaan valtaväestöön.

– Mieleeni on jäänyt tarina, jossa isoisä jätettiin luokkaretkellä yksin vuorille selviytymään. Hän oli siellä 3–4 päivää, McKenna kertoo.

Kanadan valtio pakotti 1800- ja 1900-luvulla 150 000 alkuperäiskansojen lasta kirkkojen pyörittämiin asuntokouluihin, joissa lapset eivät saaneet puhua edes omaa kieltään.

Useilla lapsilla yhteys omaan kulttuuriin, sukuun ja perheeseen katkesi. Lapset pakotettiin rukoilemaan. Jos ei rukoillut, ei saanut ruokaa.

Yöllä ohjaajat hakivat lapsia sängystä taskulampun valossa ja veivät muualle.

– En tajunnut silloin, mistä oli kyse. Vasta vanhempana ymmärsin, että heitä todennäköisesti pahoinpideltiin ja käytettiin seksuaalisesti hyväksi, Mason on sanonut.

McKenna on ylpeä isoisästään, joka kesti sen kaiken.

– Aina, jos minulla on vaikeaa elämässä, mietin sitä ja ymmärrän, ettei tämä ole mitään siihen verrattuna, mitä hän on kokenut.

1+7

Kun McKennan törkeä pahoinpitelyepäily vaihtui lievään pahoinpitelysyytteeseen, hän tuuletti ensimmäistä kotimaaliaan heilumalla kuin vapaaottelija Conor McGregor.

– Ajattelin vain näyttää hieman persoonallisuuttani, McKenna totesi tuuletuksestaan.

McKenna iski pelissä tehot 1+7=8 ja rikkoi Penn Staten yliopistojoukkueen yhden ottelun piste-ennätyksen. Koko kauden saldo oli lopulta 35 peliä ja 51 (15+36) pistettä.

NCAA:ssa ilman kaulasuojaa pelannut nuorukainen näytti lopulta kaikille, että hän kestää kovat paineet, vaikka siviilissäkin oli vaikeaa.

– Paineet ovat etuoikeus. Ne tarkoittavat sitä, että olen tehnyt jotain oikein.

Lausahdus kuulostaa hieman siltä, että hän on on jutellut aiheesta vuoden 2023 ykkösvarauksen Connor Bedardin kanssa. Nuorukaiset ovat kaukaista sukua toisilleen.

– Olemme käyneet läpi samanlaisia asioita, ja aina kun olen kysynyt häneltä jotain, hän on auttanut minua, McKenna sanoo.

Taas ykkönen

Supertalentin kevät oli lopulta niin vahva, että hän nousi varausrankingeissa takaisin ykköspaikalle. Pahimmillaan hän keikkui talven aikana vasta neljäntenä.

– Jos minut varataan ykkösenä, se tarkoittaa sitä, että kaikki uhraukset, joita olen tehnyt ja mitä perheeni on tehnyt minun eteeni, ovat olleet niiden arvoisia.

Koko perhe on tehnyt kaiken sen eteen, että McKennasta tulee NHL-tähti.

– Minulla ei ole ollut koskaan varasuunnitelmaa.

LUE MYÖS

Eliteprospectsin Euroopan pelaajatarkkailun johtajan Lassi Alasen mielestä Gavin McKennan maksimaalinen potentiaali on tämän vuoden varausluokan korkein.

– Se johtuu puhtaasti hyökkäyspelillisen taidon ja luovuuden määrästä.

Alasen mukaan McKenna otti kauden aikana askeleita eteenpäin myös kokonaisvaltaisessa pelissä ja työmärässä.

– Mitään kahden suunnan työhevosta hänestä ei ikinä ole kuitenkaan tulossa, vaan NHL-tasollakin hän tulee olemaan hyvin keskitetysti hyökkäyssuunnan spesialisti ja pistenikkari, jolla on poikkeukselliset vahvuudet mutta myös selkeähköt heikkoudet.

Alasen mielestä McKenna muistuttaa pelityyliltään hieman Nikita Kutšerovia ja Patrick Kanea.

–McKennalla on tarvittavat lahjat yltää parhaimmillaan ainakin lähelle näiden kahden tasoa. Samaan aikaan hän tulee tarvitsemaan onnistuakseen hänelle sopivan ympäristön.

Fyysisesti McKenna on niin raakile, että ensi kaudella ei kannata odottaa ihmeitä.

– Ei siis puhuta Macklin Celebrinin tai Matthew Schaeferin kaltaisesta pelaajasta, joka ensimmäisestä päivästä alkaen ottaa koko organisaation reppuselkäänsä.

McKenna on pelaaja, joka haluaa kiekkoa pelin ratkaisuhetkillä. Hän on halunnut sitä aina, vaikka on usein ollut joukkueensa nuorimpia pelaajia.

– Hänen peliälynsä on todella poikkeuksellinen, McKennaa WHL:ssä luotsannut entinen NHL-pelaaja ja -valmentaja Willie Desjardins on kiteyttänyt.

Lähteet: CBC, NHL.com, The McKenna Project -dokumentti