– Perkele...
Janne Laukkanen murahtaa, kun puhelimen värinä keskeyttää juttutuokion.
Hän kaivaa luurin taskustaan, katsoo nopeasti näyttöä ja laittaa älylaitteen pois.
– Tämä on palveluammatti. Koko ajan pitää olla saatavilla, mutta kun keskustelen jonkun kanssa kahdestaan, silloin ei pitäisi olla puhelimia mukana.
Spontaani ärräpääreaktio paljastaa ehkä hieman todellista Laukkasta, sillä IFK:n uusi urheilujohtaja on muuten kertonut työstään Helsingin jäähallin käytäväravintolassa rauhallisesti ja hiljaisella äänellä hyvin epä-IFK-maisesti.
Kovat puheet, isot linjaukset, uho ja arroganttius loistavat poissaolollaan. Tietoista tai ei, Laukkanen antaa itsestään melkeinpä tylsän kuvan.
Mutta onko hän mies, joka saa IFK:n kurssin käännettyä?
Pitkä prosessi
Laukkanen oli IFK:lta hyvin epätyypillinen valinta, sillä hänellä oli aiempaa kokemusta urheilujohtajan tehtävistä – peräti kymmenen vuoden ajalta Pelicansista.
Lisäksi Laukkasella ei ollut IFK-taustaa. Hän ei kuulunut siihen kuuluisaan IFK-perheeseen, josta seura on usein valinnut urheilupuolen johtohenkilöt.
Kuka Laukkasen siis houkutteli Nordenskiöldinkadulle?
– Aika moni minua haastatteli, mutta Ilkka Kortesluoma [HIFK:n toimitusjohtaja] oli näkyvimmässä roolissa. Mukana oli myös hallitus ja Sports Advisor Boardin porukkaa.
Viime keväänä vähin äänin kuopattuun Sports Advisor Boardiin kuuluivat seuralegenda Mika ”Kölli” Kortelainen, IFK:n entinen urheilujohtaja Jarmo Kekäläinen, seuran ex-pelaaja Mikael Granlund sekä Susijengin entinen päävalmentaja Henrik Dettmann.
Laukkanen muistelee, että IFK otti häneen yhteyttä ensimmäisen kerran viime vuoden marraskuussa. Rekrytointiprosessi oli pitkä.
– Näin monta kertaa eri ihmisiä ja kävin persoonallisuustesteissä. Tutkin ja kyselin myös itse paljon asioita seurasta.
Kortesluoma paljasti keväällä Iltalehdelle, että IFK haastatteli ”kymmenkuntaa” potentiaalista urheilujohtajaa ennen kuin seura päätyi Laukkaseen.
– Varsinainen päätös urheilujohtajasta oli minulla, Kortesluoma ilmoitti.
”Urheilun ehdoilla”
IFK operoi vuodesta toiseen SM-liigan suurimpiin kuuluvalla budjetilla, mutta mestaruutta punapaidat eivät ole voittaneet 15 vuoteen.
Ulospäin on näyttänyt, ettei menestymättömyys haittaa seuran ylintä johtoa, koska uskolliset fanit täyttävät hallin kiitettävällä tavalla ja bisnes rullaa.
Tarkkaan sanojaan punnitseva Laukkanen ei lähde kritisoimaan seuran aiempia ratkaisuja mutta antaa ymmärtää, että hänelle pelkkä täysi tupa ei riitä.
– Tulevaisuudessa kaikki päätökset tehdään urheilun ehdoilla, jotta menestyminen olisi mahdollista, Laukkanen linjaa.
Urheilumenestyksen kannalta yksi tärkeimmistä hahmoista on edustusjoukkueen päävalmentaja. Sillä jakkaralla istuu Olli Jokinen, joka ei ole Laukkasen palkkaus.
– Kävimme Ollin kanssa pitkiä keskusteluja ennen kuin tulin tänne. Hän tykkää puhua paljon. Olemme löytäneet enemmän ja enemmän yhteisiä näkökulmia.
Kuinka paljon sinulla on päätösvaltaa päävalmentajan valinnassa?
– Aika paljon. Kyllä minä saan tehdä päätöksiä. Tietysti meillä on oma ryhmä, jossa käydään näitä asioita läpi.
Keitä tähän ryhmään kuuluu?
– Tällä hetkellä toimitusjohtaja Kortesluoma, minä ja junioripuolelta Timo Elo.
Junnupuoli kuntoon
Popcornin tuoksu leijuu ilmassa legendaarisen jä�ähallin käytävillä. Laukkanen tervehtii vastaantulevia ihmisiä hymy huulilla ja vitsailee heidän kanssaan.
Harjoitushallin puolella Jokinen vetää harjoituksia joukkueelle englanniksi. Tempo on kova, ja hävinnyt osapuoli joutuu jatkuvasti punnertamaan. Pienpeleissä on panosta.
– Juttelen Ollin kanssa päivittäin. Varsinkin nyt aluksi on tosi tärkeää saada informaatiota, mitä on tapahtunut ja mitä mahdollisesti pitää korjata.
Tuloksista päätellen korjattavaa riittää, mutta Laukkanen ei aio tehdä suuria muutoksia ennen kuin hän on tutustunut seuran työntekijöihin ja toimintatapoihin.
– Meidän pitää panostaa omaan juniorituotantoon, jotta mestaruuden voittaminen on mahdollista. Siitä olemme keskustelleet paljon, ja siihen tulemme panostamaan.
Junioripuoli on kuitenkin Elon vastuualuetta, joten Laukkanen ei lähde avaamaan tarkemmin niitä suunnitelmia.
Miltä edustusjoukkue näyttää tällä hetkellä?
– Se on isokokoinen, luisteluvoimainen ja fyysinen. Hyviä pelaajia ja hyvin roolitettu joukkue. On nuoria ja kokeneita pelaajia, jotka pystyvät auttamaan nuoria.
Etsittekö vielä uusia pelaajia?
– Meillä on muutama loukkaantuminen. Riippuu vähän siitä, mikä niiden aikataulu on, mutta emme aktiivisesti etsi tällä hetkellä.
Tärkeä luonne
Laukkanen näyttää sormellaan pitkän sivun katsomoa. Sieltä hän tulee seuraamaan IFK:n kotipelejä.
– Kysyin, saisinko paikan [Alexander] Stubbin vierestä, Laukkanen virnistää.
Presidentti pelasi lapsena IFK:ssa ja on tuttu näky kilpipaitojen kotipeleissä. Stubbin tavoin Laukkanen haluaa katsoa pelit katsomosta aition sijaan.
– Haluan nähdä kunnolla, miten pelaajat ja valmentajat reagoivat eri tilanteisiin.
Reaktiot kertovat paljon pelaajien ja valmentajien luonteista. Laukkasen mukaan pelaajan pelitaidot on helppo selvittää, mutta luonne on vaikeampi rasti. Siihen hän käyttää todella paljon aikaa etsiessään uusia vahvistuksia.
– Jos on aikaa, käyn mielelläni pelaajan luona haastattelemassa häntä. Silloin saa paremman kuvan persoonasta ja siitä, minkälainen tyyppi hän oikeasti on.
Yleensä aikaa ei kuitenkaan ole.
– Silloin pitää soitella entisille valmentajille ja vanhoille pelikavereille. Tämä työ perustuu hyvin pitkälti suhdeverkostoon, että osaa soittaa oikeille ihmisille.
Kaksi palapeliä
Laukkasen työpöydällä on usein kaksi palapeliä samaan aikaan.
– Tällä kaudella mietitään jo ensi kauden joukkuetta.
Laukkanen haluaa IFK:hon pelaajia, jotka auttavat seuran nuoria eteenpäin ja tekev�ät ympärillään olevista pelaajista parempia.
– Ihannetilannehan on se, että löytäisi todella hyvät sentterit, jotka tekisivät laitureista parempia. Ja sitten jos toinen laitureista olisi vielä oma juniori, se loisi junioripäähän näkymän, että tässä seurassa on mahdollista onnistua.
Jos pelaaja ei täytä Laukkasen toivomia ”team guy” -piirteitä, se ei silti välttämättä ole automaattinen varoitusmerkki.
– Riippuu, minkälaista roolia pelaajalle on kaavailtu. Pelaajan pitää tietää, mitä häneltä vaaditaan. Meidän pitää myös itse hoitaa asiat niin hyvin, että pystymme vaatimaan.
Tenttejä
Avoin ja rehellinen. Näillä adjektiiveilla Laukkanen kuvailee itseään johtajana.
– Olen hyvä kuuntelemaan ja keskustelemaan. Minusta on tärkeää ymmärtää myös toisen näkemyksiä, vaikka ne olisivat erilaisia kuin itsellä.
Kiekkomies on kouluttanut itseään työuran aikana Vaasan yliopistossa.
– Olen käynyt tekemässä tenttejä, jotta oma ymmärrys yritysmaailmasta lisääntyy. Uskon, että voimme käyttää samoja asioita urheilun puolella.
Viisikymppisenä koulun penkille istahtaminen oli jännä paikka, mutta se kannatti.
– Ne olivat viikon tai parin päivän reissuja, jotka katkaisivat lätkähomman ja toivat hyvää vastapainoa sille. Tapasin paljon erilaisia ihmisiä ja pääsin keskustelemaan heidän kanssaan. Myös sitä kautta tieto lisääntyi, ja opin uutta.
– Ehkä kohta pitäisi mennä taas päivittämään osaamista.
Haave
Laukkasesta leivottiin jo parikymppisenä kapteeni HPK:ssa. Hän oli varakapteenina Leijonissa ja NHL:ssä, mutta urheilujohtotehtävät eivät olleet mielessä vielä peliuralla.
Kun ura loppui vuonna 2003 lonkan nivelrikkoon, Laukkanen hyppäsi penkin taakse.
– Olin yhden kauden Espoossa apuvalmentajan apuvalmentaja, mutta se ei ollut juttuni.
Vuonna 2011 häntä pyydettiin HPK:hon pelaajakoordinaattoriksi.
– Innostuin siitä, koska tykkään jutella ihmisten kanssa ja tavata erilaisia persoonia.
Nyt Laukkasen fokus on IFK:ssa, mutta myös Keski-Eurooppa on pyörinyt mielessä.
– Ehkä haaveena olisi joskus toimia siellä. Päästä sisäpiiriin ja nähdä, minkälaista urheilujohtaminen on Keski-Euroopassa. Sieltäkin voisi oppia jotain uutta.
Golfia
Vaikka urheilujohtaja on käytännössä koko ajan töissä, Laukkanen ehti kesällä ladata myös akkujaan.
– Olimme vaimoni kanssa viikon Ranskassa Normandian rannikolla. Täysi-ikäiset lapset eivät enää lähteneet mukaamme, heillä on omat reissut.
Vapaa-ajallaan Laukkanen viihtyy metsästyksen ja enduron parissa. Hän on tuttu näky myös golfkentillä. Parhaimmillaan tasoitus on pyörinyt kuuden tuntumassa.
– Se oli silloin nuorempana, kun pelasi 50–60 kierrosta vuodessa. Nyt se taitaa olla 13,5. Lyönnistäkin on hävinnyt pituutta monta kymmentä metriä, Laukkanen nauraa.
”Samalle sivulle”
Elokuun auringossa on helppo hymyillä, mutta hymy voi hyytyä nopeasti, jos IFK:n kausi lähtee nihkeästi liikkeelle. Silloin urheilujohtajan tekemisiä seurataan suurennuslasilla.
Miten onnistumistasi tässä pestissä mitataan?
– Meidän pitää tehdä asioita urheilu edellä, löytää oikeat tavat ja rakenteet siihen, että IFK on tulevaisuudessa menestyvä organisaatio. Päivässä tai kuukaudessa se ei tapahdu, mutta teemme kaikkemme, että se tapahtuu mahdollisimman nopeasti.
Kaksi kertaa Pelicansin finaaleihin vienyt Laukkanen ei puhu mestaruudesta, vaikka kaikki tietävät, että se on IFK:ssa aina tavoite.
– Se on tavoite, mutta pitää myös olla realisti. Meidän pitää ensin saada kaikki samalle sivulle.
Juuri siinä IFK on epäonnistunut viimeiset 15 vuotta.
