Hitlerin salainen hanke: Eurooppaan suunniteltiin 3–4 metriä leveitä rautateitä

Insinöörit saivat tehtäväkseen suunnitella 3 000 millimetriä eli kolme metriä leveän rautatieverkoston Eurooppaan 1940-luvulla. Tietenkin tarvittiin myös yhtä leveitä junia.

Hankkeen ideoi diktaattori Adolf Hitler kansallissosialistisessa Saksassa. Teollisuudesta olivat mukana yhtiöt Krupp, Krauss-Maffei, Henschel, Brown Boveri & Cie., Borsig ja tietenkin valtion rautatieyhtiö Deutsche Reichsbahn.

Jo tuolloin rautateiden normaalileveys oli 1 435 mm, Venäjällä ja Suomessa 1 524 mm, joten tavoitteena olivat selvästi suuremmat junat.

Yhteydet valloitettuihin paikkoihin

Ajatus oli yhdistää superleveällä rataverkolla natsi-Saksan valloittamat alueet. Keskusasema olisi ollut Berliini, josta olisi voinut matkata junalla leveästi aina Moskovaan, Kiovaan, Stalingradiin ja jopa Bakuun asti.

Breitspurbahn-verkoston hahmotelmiin on vedelty ratoja symboloivia viivoja ja katkoviivoja Istanbuliin ja tietenkin Euroopan pääkaupunkeihin Roomasta Pariisiin ja rantakohteisiin.

Hanke alkoi vuonna 1942, joskin asiaa oli ideoitu jo 1930-luvulla. Aluksi kaavailtiin jopa 4 000 mm leveää raidetta.

Hanke oli salainen, mutta sen etenemisestä piti raportoida tarkasti Hitlerille. Hanke työllisti 200 henkilöä, joista 80 oli insinöörejä, loput virkahenkilöitä.

Junasta on löydetty hyvin yksityiskohtaisia suunnitelmia. Kerrotaan myös, että suunnittelijat paneutuivat huolella pieniinkin yksityiskohtiin, ei niinkään käytännön toteutukseen. He tekivät niin tärkeää työtä, ettei heillä ollut pelkoa sotarintamalle joutumisesta, joten yksityiskohtia kannatti viilailla.

Esikuvana valtamerilaivat

Superjunan esikuvana olivat valtamerilaivat. Saksalaisen julkaisun Sternin mukaan juniin olisi tullut ylellisten hyttien ja ravintoloiden lisäksi elokuvateatteri ja uima-allas. Siitä piti tulla jonkinlainen hotelli kiskoilla.

Junan parhaissa luokissa olisivat matkustaneet saksalaiset osoituksena germaanisen rodun ylivertaisuudesta, kuten saksalainen uutisjulkaisu Focus äskettäin kertoi.

Matkustajajunista suunniteltiin 500 metriä pitkiä ja tavarajunista jopa 1 200-metrisiä. Tavoitteena oli, että matkustajajunat kiitäisivät 250 kilometriä tunnissa ja tavarajunat 100 kilometrin tuntivauhtia.

Vaunujen piti olla kaksikerroksisia, 42 metriä pitkiä, kuusi metriä leveitä ja seitsemän metriä korkeita, moninkertaisesti suurempia kuin junat tuolloin olivat. Selvää on, että myös siltoja ja asemia piti suunnitella uusiksi.

Hanke päättyi vuonna 1945 kolmannen valtakunnan tuhoon. Kolme metriä leveitä junia ei rakennettu eikä kiskoja, mutta jopa 41 erilaista diesel- ja höyryveturin suunnitelmaa jäi arkistoihin historiantutkijoiden löydettäviksi.

Hitlerin tämän mielipuolisen hankkeen teki tunnetuksi sähköteknikko-historioitsija Anton Joachimsthaler vuonna 1985 ilmestyneessä kirjassa Die Breitspurbahn. Das Projekt zur Erschließung des groß-europäischen Raumes 1942–1945.

Juttu on julkaistu alun perin Tekniikka&Talous-lehdessä.