Yhdysvaltain edustajainhuoneen vähemmistöjohtajasta Hakeem Jeffriesistä tulee pian hyvin suurella todennäköisyydellä yksi koko maan vaikutusvaltaisimmista ihmisistä.
Demokraattien vietyä enemmistön kongressin edustajainhuoneessa Jeffriesiä odottaa lähes täydellisellä varmuudella tammikuussa edustajainhuoneen puheenjohtajuus. Kyseessä on liittovaltion kolmanneksi korkea-arvoisin virka heti presidentin ja varapresidentin jälkeen.
Edustajainhuoneen puhemies valitaan vaalien jälkeen äänestyksellä, mutta perinteisesti virka on mennyt enemmistön vaaleissa saavuttaneen puolueen johtajalle.
Jeffries tekisi tässä tilanteessa historiaa myös sillä, että hänestä tulisi Yhdysvaltain historian ensimmäinen afroamerikkalainen henkilö, joka on toiminut edustajainhuoneen puheenjohtajana.
56-vuotiaalla demokraattipoliitikolla on siis todennäköisesti edessään kaksi tiukkaa vuotta tehtävässä, joka on kaikkea muuta kuin helppo.
Nuori kapinallinen New Yorkista
New Yorkista ponnistanut ja vuonna 2006 ensimmäisen kerran osavaltion edustajainhuoneeseen valittu Jeffries tunnettiin noihin aikoihin jopa kapinallisena.
Ensimmäiseen poliittiseen virkaansa Jeffries haki vain 29-vuotiaana vuonna 2000, kun hän yritti haastaa tuolloin New Yorkin 57. vaalipiiriä vuodesta 1981 hallinneen Roger L. Greenin.
Jeffries pyrki tuomaan esille viestiä, jonka mukaan Green oli etääntynyt kannattajakunnastaan ja menettänyt otteensa. Kuohuntaa kuitenkin aiheutti enemmän se, kun väittelyssä Jeffries nosti myös Greenin uskonnon tapetille.
– Tässä vaalitaistelussa kyse ei ole iästä. Kyllä, vastustajani on minua vanhempi; minä olen nuorempi. Kyse ei ole myöskään uskonnosta. Kyllä, edustaja on muslimi, ja minä kasvoin Cornerstone Baptist Church -seurakunnassa, Jeffries sanoi.
Green pöyristyi lausunnosta, syytti Jeffriesiä hänen yhteisönsä polarisoinnista, nousi ylös ja lähti kävelemään koko vaaliväittelystä. Jeffriesin uhkarohkea liike kostautui, ja hän koki suoranaisen murskatappion Greenille vaaleissa.
Jeffries yritti osavaltion edustajainhuoneeseen vielä uudemman kerran vuonna 2002, mutta hävisi tuolloinkin. Sen jälkeen New Yorkin vaalipiirien rajat piirrettiin uudelleen, ja samalla Jeffriesin oma koti jäi ulos 57. piiristä. Yhdysvaltalaismedia Politicon mukaan tätä pidettiin puoluejohdon kostona hänen röyhkeälle yritykselleen haastaa Green.
Lopulta tie osavaltion lainsäädäntöelimeen aukesi vasta vuoden 2006 vaaleissa Greenin eläköidyttyä ja Jeffriesin muutettua takaisin 57. piirin alueelle.
Nopea nousu
Yhdysvaltain liittovaltion edustajainhuoneeseen Jeffries pääsi vuoden 2012 vaaleissa. Tuona aikana hän ei Politicon analyysin mukaan erottunut muista demokraateista suuremmin siinä, kuinka onnistuneesti hän tuki läpi menneitä lakialoitteita.
New Yorkin osavaltion edustajainhuoneen entinen puhemies Carl Heastie kuitenkin ylisti Jeffriesin viestintätaitoja, jotka ovat Yhdysvaltain politiikassakin luonnollisesti suuressa osassa.
– On tiettyjä lainsäätäjiä, joiden osallistuessa keskusteluun keskeyttää kaiken tekemisensä, koska he hallitsevat asiat niin hyvin. [Jeffries] on yksi parhaista viestijöistä, joita olen nähnyt 26 vuoden aikana lainsäädäntöelimessä, Heastie sanoi.
Jeffries nousikin demokraattien riveissä nopeasti ylöspäin. Vuonna 2019 hänestä tuli edustajainhuoneen demokraattiryhmän puheenjohtaja ja lopulta vuonna 2023 edustajainhuoneen demokraattien johtaja.
Vaikeat ajat edessä
Vuosien aikana kapinallisuus on karissut Jeffriesistä, ja etenkin demokraattipuolueessa suosiotaan kasvattanut vasemmistosiipi on kritisoinut tätä samoin perustein, joilla nuori Jeffrieskin aikanaan Greeniä kritisoi.
Vasemmistosiiven mukaan Jeffries on nimittäin nyt se, joka on menettänyt kosketuspintansa puolueen kannattajia kiinnostaviin aiheisiin ja luottaa liikaa vanhentuneihin toimintatapoihin.
Samalla Jeffriesillä on ollut ajoittain vaikeaa myös demokraattien vakiintuneen puolue-eliitin kanssa. Hän suututti heidät jo vuoden 2008 presidentinvaaleissa tukemalla Hillary Clintonin sijasta lopulta ehdokkuuden ja itse vaalitkin voittanutta Barack Obamaa.
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin toisella kaudella Jeffriesiä on kuvailtu myös hieman hampaattomaksi ja liian sovittelevaksi. Joidenkin demokraattien ruohonjuuritason liikkeiden mukaan heidän johtajansa ei ole laittanut Trumpin hallinnolle tarpeeksi hanakasti vastaan, kertoo Axios.
Tästä huolimatta Jeffriesillä on edelleen puolueensa valtaosan tuki. Todennäköisesti tammikuusta lähtien kuitenkin tullaan näkemään, kauanko tilanne sellaisena pysyy, kun Jeffries pääsee tasapainoilemaan puolueensa sisällä erilleen kasvaneiden linjojen välillä.