Hyvät ajat takana

Matti ja Maija Sjöberg ovat asuneet Salossa yhtäjaksoisesti jo 45 vuotta. Nyt he ovat saapuneet kahviostoksille kauppakeskus Plazaan.

Matilla on käsissään kaksi pakettia yhden paahtoasteen Kulta Katriina -kahvia.

77-vuotiaat Sjöbergit toteavat, että Salossa on hiljaista. Vilkkaimmillaan he muistavat kaupungin olleen 1980- ja 1990-luvuilla.

– Hyvät ajat, Matti muistelee.

Useiden muiden salolaisten tapaan Matti sanoo, että kaupunki alkoi autioitua Nokian lähdön myötä vuonna 2012.

Myös Logliftin tehtaan alasajo söi kaupungin eloa. Alamäki alkoi vuonna 2009. Työpaikat hävisivät ja ihmiset niiden mukana.

– Ne, keillä on työpaikka, ne tietysti viihtyy. Tai en minä viihtymisestä tiedä. Ovat pysyneet, herra kertoo.

Matin silmissä Salon tulevaisuus on valoisa. Hän uskoo, että kaupunkiin nousevat uudet yritykset elävöittävät paikkaa jälleen.

Saavuin itse ensivierailulleni Saloon yhtenä vuoden vilkkaimmista hetkistä, torstaina, iltatoripäivänä.

Väkeä on. Oletan, että vähintään tältä kaupungissa näytti Matin muistelemina hyvinä aikoina.

Jos olisin tullut marraskuisena tiistaina, tunnelma olisi toinen, Matti tiesi kertoa.

Katrin Mertanen on Plazan konkari. Hän on työskennellyt Plazan kahviloissa ja ravintoloissa jo 30 vuotta.

Puhumme jälleen vanhoista hyvistä ajoista. Mertasen mukaan kaupunki on hiljentynyt pikkuhiljaa. Viimeiset 15 vuotta ovat olleet vaiteliaampia.

Päällimmäisenä syynä jo tuttu Nokian lähtö.

– Täällä oli tapahtumia, muotinäytöksiä ja esiintyjiä, muistan Aki Sirkesalon, Mertanen kertoo kahvila Figaron tiskin takaa.

– Plaza oli niin täynnä, että täällä ei mahtunut liukuportaista ylös alas, hän muistelee.

Kauppakeskuksen pihalta löytyy 16-vuotias Elias. Yksi lause riittänee kuvaamaan keskustelua.

– Ei täällä oikein mitään ole, mutta kyllä täällä viihtyy, Elias toteaa.

Artikkeli jatkuu videon jälkeen.

Autiotalo

Kesäkuisena torstai-iltana Salon iltatorilla esiintyy Dingo. Yhtyeen biisilistalta löytyy Autiotalo.

Oman autiotaloni löysin jo ennen keikkaa. Kaupungin todellinen tyhjyys piilee kauppakeskus Linjurissa.

Harmaa, lähes tyhjä kolmikerroksinen halli. Autiotalossa kaikuu tyhjien liukuportaiden natina.

Apteekin kassakoneen rapina. Kirkuvan lapsen itku.

Erään tyhjennetyn kaupan ikkunassa kerrotaan, että lähin myymälä on Turussa. Autolla ajaen Salosta Turun keskustaan on yli 50 kilometriä. Matkaa joutuu taittamaan noin 45 minuuttia.

Linjurin omistaja Jorma Nieminen toteaa, että kauppakeskuksen tilat tulisi täyttää jollakin muulla kuin kaupoilla. Muuta tulevaisuutta autiotalolla ei enää ole.

– Salossa ei riitä ostajia, omistaja perustelee.

Autioituminen alkoi vuonna 2016 Anttilan mentyä konkurssiin.

Niemisen haaveissa Ylhäistentielle suunniteltu Salon kulttuuritalo nousisi Linjurin tiloihin. Hän kertoo ehdottaneensa asiaa kaupungille.

Mielipiteitä on Niemisen mukaan ollut suuntaan ja toiseen. Soraääniä ovat aiheuttaneet tilakysymykset, sillä Kulttuuritalo vaatii Linjuria korkeamman tilan.

– Kolmanteen kerrokseen voisi rakentaa sen verran uutta, Nieminen puoltaa ehdotustaan.

Ylähäistentien kulttuuritalon kustannuksiksi on arvioitu kymmenen miljoonaa euroa. Nieminen arvioi, että Linjuriin pystytettynä hintalapuksi tulisi viisi miljoonaa.

Jos Linjuriin ei tule kulttuuritaloa, on kauppakeskuksen tulevaisuus täysin auki.

Kaikuville käytäville voisi tulla esimerkiksi kirpputori.

– Jos ei mitään muuta saada, Nieminen sanoo.

Omistaja ei usko skenaarioon, jossa Linjuri jäisi täysin tyhjäksi.

– Me teemme vaikka itse sen toiminnan sinne, hän uhoaa.

Useat nuoret ovat kuitenkin löytäneet tiensä Linjurin nurkkiin. Alakerran harmaalla penkillä istuu 16-vuotias Lauri Salo.

Hiljaista Salossa on Salonkin mielestä.

Rauha on nuoren Salon mieleen. Nuorille ei tosin ole paljoa tekemistä, ja ostoksille täytyy lähteä Turkuun.

– Täällä on niin huonot kaupat. Turussa on paljon enemmän vaatekauppoja, Salo kertoo.

Toisinaan viihtyy

Pitkin Turuntietä tepastelevat nelikymppiset Laura ja Kari, jotka allekirjoittavat edellä mainitut: hiljaisuuden, Nokian tuhkat ja Turun kauppaherruuden.

Keskustelut paikallisten kanssa toistavat samaa kaavaa. Kysyn parilta, missä salolaiset viettävät aikaa.

– Kotona, Laura vastaa empimättä.

Entä viihtyykö Salossa?

– Toisinaan, Laura toteaa lyhytsanaisesti.

Hän sanoo pitävänsä pikkukaupungista. Kari olisi taas kiinnostunut mahdollisesta paluusta synnyinseudulleen Turkuun.

Elävät Kaupunkikeskustat -yhdistyksen (EKK) tutkimuksen mukaan 15,5 prosenttia kaikista Salon keskustan liiketiloista ammottaa tyhjyyttään. Tutkimukseen osallistuneista kaupungeista Salo on Suomen autioin.

Poikkean Turuntiellä sijaitsevaan naistenvaateliikkeeseen, Villa Cocoon. Liike on perustettu vuonna 1989.

Äitinsä ja siskonsa kanssa perheyritystä pyörittävä Eerika Aitio kertoo, että asiakkaita riittää äideistä tyttäriin.

Aition mukaan asiakaskuntaa kertyy pääkaupunkiseudulta ja Tampereelta. Vilkkainta on keväisin ja kesäisin.

Jos hiljaisuus on iskeäkseen, se iskee syksyllä, marraskuussa. Oletan, että tiistaina.

Aition mukaan ero vuodenaikojen välillä on huomattava, mutta siihen osataan varautua.

Pohdin, onko yritystoiminta Suomen autioimmassa keskustassa kannattavaa.

– Kyllä meille. Emme me tässä muuten olisi, Aitio naurahtaa.

Aitio nappaa kuvaa varten mekon rekistä. Valinnasta inspiroituneet asiakasnaiset ottavat täysin saman hepeneen heti perässä.

Kuusi kukkakauppaa

Salon Yrittäjien puheenjohtaja Jari-Pekka Stenroos arvelee, että liiketilojen autioituminen johtuu verkkokaupan yleistymisestä.

– Kivijalkamyymälän ylläpitäminen on aika riskaabelia, Stenroos toteaa.

Salossa toimii yhteensä noin 5 000 yritystä. Stenroosin mukaan kaupunki lähti tyhjenemään koronan myötä.

Tänä päivänä kysyntää riittäisi etenkin erikoiskaupoille.

– Jotain, mitä ei muualta saa, Stenroos sanoo.

Vaateliikkeitä on enemmän kuin kysyntää. Kukkakauppojakin riittää. Stenroos muistelee, että kukkaputiikkeja löytyy keskustasta kuusi.

Puheenjohtajan mukaan salolaisilla yrityksillä menee suhteellisen hyvin. Liiketoiminnan kannattavuus riippuu toimialasta.

Stenroos toivoo, että ihmiset kyllästyvät verkkokauppoihin ja palaavat takaisin fyysiseen maailmaan.

Kuten vanhoina hyvinä aikoina.

Vaikka Nokian lähtö vei ihmiset mukanaan, kolikolla on myös kääntöpuoli.

– Salossa on valtavasti elektroniikkaosaamista, Stenroos hehkuttaa.

Kaupungin elpyminen ei välttämättä olekaan kivijalkamyymälöiden käsissä.

Stenroos näkee toivoa Saloon rakentuvassa Forcitin räjähdetehtaassa, Regant Oy:n datakeskuksessa sekä Virtasenkaupan logistiikkakeskuksessa.

Kivijalkayrittäjiä taas voitaisiin houkutella Saloon esimerkiksi kunnostamalla tiloja. Stenroos nostaa esiin keskustassa kulkevan Katrineholminkadun, jonka varrelta löytyy enää muutama myymälä.

Stenroos uumoilee, että vastikään kunnostettu Horninkatu tulee tuomaan lisää eloa juuri kivijalkoihin.

Suomen autiointa keskustaa yritetään elvyttää myös Salon kaupungin ja elinkeinoelämän järjestöjen yhteisellä elinvoimalupauksella.

Lupauksella pyritään edistämään yrittäjäymmärtäväistä ilmapiiriä ja työllisyyttä sekä vahvistamaan Salon elinvoimaisuutta.

– Sitä me vaalimme, Stenroos summaa.