Insinöörien karmiva laskuvirhe – Järvi tyhjeni kuin kylpyamme ja vei syvyyksiin 12 laivaa ja porauslautan

Varhain aamulla 20. marraskuuta 1980 Texaco-yhtiön lautta oli tekemässä koeporausta Lake Peigneurilla Louisianassa Yhdysvalloissa. Tarkoituksena oli kartoittaa järven alla sijaitsevia öljy- ja maakaasuesiintymiä.

400 metrin syvyydessä samalla alueella oli suolakaivos, joka oli ollut toiminnassa vuodesta 1919.

Kaivoksen sijainti oli merkitty vanhoihin karttoihin eri koordinaattijärjestelmällä kuin poraushankkeessa käytettiin. Sijainnin määrittämisessä käytettiin paikallista maanmittausverkkoa.

Texacon käyttämät kartat puolestaan perustuivat toiseen karttaprojektioon ja koordinaattijärjestelmään. Kaivosinsinöörit muunsivat mittayksiköt, ja porauspaikan arvioitiin olevan turvallisesti kaivosalueen ulkopuolella.

Todellisuudessa pora osui kaivoksen kattoon. Järven vesi alkoi syöksyä kaivokseen.

Reikä suureni nopeasti

Pora oli halkaisijaltaan 36 senttimetriä, joten alkuperäinen reikä ei ollut kovin suuri. Vesi kuitenkin liuotti suolaa, ja reikä kasvoi nopeasti. Järvi alkoi tyhjentyä vauhdilla suolakaivokseen.

Pinnalle muodostui pyörre kuin tyhjenevään kylpyammeeseen. Pyörre imi sisäänsä poraustornin, 11 proomua ja yhden hinaajan.

Vettä meni kaivokseen niin paljon, että Lake Peigneurin Meksikonlahteen yhdistävän kanavan virtaussuunta kääntyi. Meksikonlahden suolainen vesi alkoi virrata takaisinpäin tyhjentyneeseen järvenpohjaan.

Kaivoksen onkaloihin syöksyvän veden syrjäyttämä ilma purkautui tunneleiden suuaukoista ensin paineilmana ja myöhemmin jopa 120 metriä korkeina ”geysireinä”.

Ei henkilöuhreja

Kaikki 55 kaivoksessa onnettomuushetkellä ollutta työntekijää pelastuivat. Porauslautan seitsemän hengen miehistö poistui alustalta, juuri ennen kuin se romahti syvyyksiin. Myös järvellä ollut kalastaja ehti veneellään rannalle.

Muutaman päivän kuluttua onnettomuudesta yhdeksän yhdestätoista uponneesta proomusta nousi takaisin pintaan kellumaan.

Lake Peigneur on edelleen olemassa, mutta sen vesi on suolaista. Alun perin järven syvyys oli vain noin kolme metriä, mutta nyt se on paikoin 60 metriä.

Olisiko samanlainen paikannusvirhe nykyään mahdollinen? Todennäköisesti ei, koska käytössä olisi GPS/gnss-paikannus ja kaivoksen digitaalinen 3d-malli. Vuonna 1980 käytössä oli paperikarttoja, ja koordinaattimuunnokset tehtiin manuaalisesti.

Artikkeli on julkaistu ensin Tekniikka ja Taloudessa.