Suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestö Fingo ehdottaa, että Suomessa lakataan käyttämästä useita tuttuja kehitysapuun liittyviä ilmauksia.
Fingo on julkaissut eettisen kehityssanaston oppaan, joka tiedotteen mukaan ”tarkastelee kansainvälisen kehityksen parissa käytettäviä termejä kriittisellä silmällä”.
Jo termi ”kehitysapu” on järjestön mielestä kyseenalainen ja pohjautuu siirtomaa-ajan näkemyksiin.
– Sanavalinnat voivat vaikuttaa esimerkiksi siihen, nähdäänkö ihmiset tai jopa kokonaiset kansakunnat muutoksentekijöinä vai passiivisina avun kohteina. Tiettyjen ilmausten takana piilee uskomuksia, jotka eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Toivomme, että opas ravistelee ihmisten tapaa nähdä maailmaa, Fingon vaikuttamisviestinnän erityisasiantuntija Mika Niskanen sanoo tiedotteessa.
Oppaan laatimisesta vastasi Niskanen. Siihen pyydettiin konsultaatiota myös nepalilaiselta toimittajalta Bhrikuti Railta ja Itä-Suomen yliopiston globaalin kehityksen erityisasiantuntijalta Roseanna Aventolta.
Näitä sanoja ei järjestön mukaan tulisi käyttää
Iltalehti listaa jutussa sanat, joiden käyttämisestä tulisi järjestöjen mukaan pidättäytyä. Termien perässä on poimintoja oppaan perusteluista.
Kehitysmaat, kehittyneet maat
Termit luovat hierarkkisen mielikuvan, jossa niin kutsutut kehitysmaat ja niiden kansalaiset ovat jäljessä kehittyneitä maita.
Termit heijastavat kolonialistista historiaa. Ne sivuuttavat sen tosiasian, että vauraiden maiden kehitys ja hyvinvointi perus tuvat menneiden vuosikymmenten kolonialismille ja nykyisille, maailman eriarvoisille valtarakenteille.
Kehitysapu
Kehitysapu-termi ei kuvasta todellisuutta rehellisesti. Termi rakentaa tarinaa aktiivisesta auttajasta ja passiivisemmasta avunsaajasta. Todellisuudessa kehitysyhteistyötä tehdään sananmukaisesti nimenomaan yhteistyössä.
Auttaa-sana voi useissa asiayhteyksissä rakentaa narratiivia niin sanotusta ”valkoisesta pelastajasta”, joka auttaa apua tarvitsevia ihmisiä ja yhteisöjä. Tämä tarina ei ole totuudenmukainen – se sivuuttaa ihmisten ja yhteisöjen oman roolin tilanteensa edistämisessä ja esittää heidät passiivisina avun vastaanottajina.
Kolmas maailma
Kylmän sodan aikana puhuttiin ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta maailmasta. Ensimmäiseen kuuluivat länsimaat, toiseen Neuvostoliitto liittolaisineen ja kolmanteen globaalin etelän valtiot. Kolmannen maailman käsitteeseen yhdistyy nykyisin kielteisiä mielikuvia, kuten epävakautta, konflikteja ja köyhyyttä. Käsite on eurosentrinen ja hierarkkinen: siihen liittyvä numeraalinen järjestys antaa ymmärtää, että kolmas maailma on alempiarvoinen kuin ensimmäinen maailma.
Kohdemaa
Termi vahvistaa kolonialistiseen historiaan perustuvaa tarinaa, jossa globaalin etelän valtiot pelkistetään länsimaiden avun kohteeksi.
Termi korostaa epätotuudenmukaisesti ulkomaalaisten roolia ja merkitystä. Toisin sanoen termi sivuuttaa sen, että globaalin etelän valtiot ja niiden kansalaiset vievät itse maansa tilannetta eteenpäin.
Kenttä, kentälle lähteminen
Termi korostaa toisen kulttuurin erilaisuutta verrattuna omaan kulttuuriin, ja se voi herättää stereotyyppisiä mielikuvia. Käsite pohjautuu globaalin pohjoisen näkökulmaan – puhummeko esimerkiksi työmatkasta Brysseliin tai New Yorkiin kentälle menemisenä? Miltä ”kentälle meneminen” kuulostaa ihmisistä, joiden koti kyseinen ”kenttä” on?
Köyhät ihmiset, haavoittuvat ihmiset
Köyhyys ei ole ihmisen ominaisuus tai häntä ihmisenä kuvaava käsite, vaan tilanne, jossa hän elää ja jota hän kokee. Sama pätee termiin haavoittuvuus. Kutsumalla henkilöitä köyhiksi tai haavoittuviksi, heidät typistetään olosuhteensa ilmentymäksi.
Avunsaaja
Termi rakentaa tarinaa, jossa yhteisöt ja ihmiset pelkistetään avun vastaanottajiksi. Todellisuudessa niin kutsutut avunsaajat ovat aktiivisia toimijoita, jotka luovat itselleen ja yhteisölleen eri tavoin parempia elämisen edellytyksiä. He ovat itse avainasemassa oman ja yhteisönsä elämäntilanteen parantamisessa.
Hyväntekijä
Termi rakentaa tarinaa, jossa esimerkiksi rahaa lahjoittava henkilö on aktiivinen toimija ja tukea vastaanottava taho on passiivinen auttamisen kohde. Termi ei ole totuudenmukainen, koska kehitysyhteistyö on nimenomaan yhteistyötä. Toisin sanoen sivuuttaa ihmisten ja ryhmien omaa toimijuutta sekä aktiivisuutta oikeuksiensa toteutumiseksi ja kohottaa hyväntekijän jalustalle.
Voimaannuttaminen
Termi rakentaa tarinaa, jossa ulkopuolinen taho antaa ”voimaa” henkilölle tai yhteisölle. Yhteisö tai henkilö on passiivisessa roolissa ja ulkopuolinen taho aktiivisessa roolissa. Todellisuudessa niin sanottua ”voimaa” ei tarvitse tuoda ulkopuolelta, vaan ihminen voi löytää sen itsestään. Termi vahvistaa hierarkkista narratiivia, jossa yksi osapuoli nähdään heikompana auttamisen kohteena ja toinen osapuoli voimakkaampana auttajana.
Muitakin kyseenalaisia
Järjestö on lisäksi arvioinut kymmenen muuta kehitysapuun liittyvää ilmausta kyseenalaisiksi. Tällainen on esimerkiksi sana ”uhri”.
– Termiä on aiheellista käyttää esimerkiksi tilanteissa, joissa henkilö on menehtynyt väkivallan tai luonnonkatastrofin seurauksena. Jos termiä käyttää kuvaamaan väkivaltaa kokenutta tai luonnonkatastrofista selvinnyttä ihmistä, se voi myös kuitenkin pelkistää henkilön passiiviseksi teon kohteeksi.
Lisäksi termi ”globaali etelä” ja muut ilmansuuntaversiot herättävät arvostelua.
– Globaali etelä viittaa usein maihin, joissa on laajoja epävirallisia talouksia, heikot julkiset instituutiot ja jotka ovat riippuvaisia ulkomaisesta avusta tai haavoittuvia ilmastokriisin vaikutuksille. Vaikka termi on laajalti käytössä, se usein yksinkertaistaa siihen sisältyvien maiden moninaisuutta, oppaassa kuvaillaan.
