Kulttuuri

Kansallisbaletin johtajat vaihtuvat, mutta ongelmat pysyvät – ex-tanssija kertoo miksi

Kansallisbaletin johtajat vaihtuvat, mutta ongelmat pysyvät – ex-tanssija kertoo miksi

Eläkkeellä olevan balettitanssijan, kulttuurivieras Jouka Valkaman mielestä Kansallisbaletin taiteellisilla johtajilla on liikaa valtaa tanssijoihin.

Kansallisbaletista oli päästävä pois.

Jouka Valkama työskenteli tanssijoiden luottamushenkilönä ja välitti baletin taiteelliselle johtajalle viestejä tanssijoiden kokemista epäkohdista.

Yle kertoi viisitoista vuotta sitten, että Kansallisbaletin työilmapiiri oli kiristynyt, koska silloisen taiteellisen johtajan Kenneth Greven johtamistyyliä pidettiin ”oikukkaana ja mielivaltaisena”.

Noihin aikoihin Valkama koki, että baletinjohtajan tyytymättömyys henkilöityi erityisesti häneen.

– Jouduin lähtemään kahdeksi ja puoleksi vuodeksi opiskelemaan. Se oli mielestäni ainoa keino ratkaista tilanne, Valkama sanoo nyt.

Ongelmat kasautuivat Kansallisbaletissa, ja Greve vapautettiin tehtävistään epäasiallisen käytöksen vuoksi keväällä 2018 sen jälkeen, kun joukko naistanssijoita oli valittanut johtajan epäasiallisesta käytöksestä.

Sitten laineet löivät taas yli.

Kansallisbaletin johtamisen ongelmat nousivat jälleen esiin, kun talo ilmoitti syyskuussa baletin taiteellisen johtajan Javier Torresin kauden päättyvän etuajassa.

Taiteellinen johtaja toimii 75 balettitanssijan esihenkilönä ja suunnittelee Kansallisbaletin strategiaa. Ylen saamien tietojen mukaan Torres on käyttäytynyt kaudellaan toistuvasti epäasiallisesti.

Valkama jäi eläkkeelle Kansallisbaletista 44-vuotiaana vuonna 2021, ja nyt hän haluaa kertoa, mikä johtamisessa on pielessä.

Johtaminen synnyttää kuppikuntia

50-vuotias Valkama työntää lastenvaunuja Vuosaaressa. Hän tanssi Kansallisbaletissa 25 vuotta ja työskenteli siitä 15 vuotta tanssijoiden luottamushenkilönä. Valkamalla on ollut aikaa miettiä Kansallisbaletin johtamisen rakenteita.

Baletin ongelmat ovat Valkaman mukaan nousseet esille jokaisen johtajan kaudella, jonka aikana hän on työskennellyt talossa.

– Baletissa on ollut kokemukseni mukaan paljon huonoa johtamista, ja tanssijoita on kohdeltu useissa tilanteissa hyvin epäasiallisesti.

Taiteelliset johtajat ovat Valkaman mukaan olleet liian vahvasti mukana jokapäiväisessä työssä.

– Silloin syntyy tilanteita, joissa osa tanssijoista kokee, että heitä arvostetaan enemmän kuin edellisen johtajan kaudella. Osa tanssijoista kokee asian puolestaan päinvastoin.

Tämä on Valkaman mukaan iso ongelma, koska se voi johtaa kuppikuntien syntymiseen tanssijakunnan sisällä.

Valkamalla on kokemus neljästä Kansallisbaletin johtajasta: Greven lisäksi hän on tanssinut Jorma Uotisen, tanskalaisen Dinna Bjørnin ja ruotsalaisen Madeleine Onnen kaudella.

Valkama muistuttaa, että talossa on paljon tanssijoita, joilla on pitkä, vakituinen sopimus. Ongelmia syntyy, kun taiteelliset johtajat vaihtuvat.

– Osa kokee, että taiteellisella johtajalla on jotain henkilökohtaisesti heitä vastaan, ja osa, että johtaja on heidän puolellaan.

Kyse ei Valkaman mukaan ole siitä, ketkä saavat hyviä rooleja ja ketkä eivät.

– Ongelmia syntyy siitä, että baletin organisaatio on rakennettu sellaiseksi, että päätökset tuntuvat ja näyttäytyvät henkilökohtaiselta, mitä niiden ei pitäisi olla.

Roolit jaetaan viime tipassa

Balettitanssijan työ on fyysisesti ja psyykkisesti raskasta, ja se vaatii vahvaa sitoutumista. Suorituksen on oltava täydellinen joka esityksessä, ja siihen valmistautuminen alkaa jo lapsena.

Valkama halusi pienenä joko palomieheksi tai balettitanssijaksi, mutta päätyi harrastamaan balettia, koska oli liian nuori liittymään nuorison vapaapalokuntaan.

Kahdeksanvuotiaana aloitettu tanssiharrastus vei mennessään, ja ovet Kansallisbalettiin aukesivat Kansallisoopperan balettikoulun jälkeen.

Valkaman kokemuksen perusteella Kansallisbaletin taiteelliset johtajat työskentelevät liian lähellä tanssijoita.

Hänen uransa aikana oli tavallista, että taiteellinen johtaja saattoi käydä korjaamassa esimerkiksi yksittäisen tanssijan liikkeitä harjoitussalissa tai puuttua roolihahmon naamiointiin.

– Oli arkipäivää tiettyjen johtajien kanssa, että he kävivät jatkuvasti antamassa palautetta yksittäisille tanssijoille.

Teosten roolitus julkistettiin Valkaman mukaan viime tipassa, ja pahimmillaan tanssijat saivat tietää vasta muutamia viikkoja ennen ensi-iltaa, minkä roolin he teoksessa tanssivat. Tämä lisäsi Valkaman mukaan tanssijoiden epävarmuutta. Roolituksen koettiin kuuluvan taiteellisen johtajan vastuulle.

– Tanssijat joutuvat ikään kuin koetanssimaan roolia siihen asti. Jos jokin rooli jää saamatta, se henkilöityy taiteelliseen johtajaan. Siksi olisi tärkeää häivyttää roolitusta tai siirtää se pois taiteellisen johtajan vastuista.

Javier Torresiin liittyneiden ongelmien seurauksena Kansallisbaletissa on ryhdytty toimiin: Kansallisoopperan ja -baletin pääjohtaja Gita Kadambi kertoi Ylen haastattelussa syyskuussa, että taiteellisen johtajan ja tanssijoiden väliin rakennetaan uusi johtoporras.

Huijarisyndrooma vaanii eläkeläistä

Valkamalla itselläänkin on kokemusta johtamisesta.

Hän työskenteli eläkkeelle jäätyään muutaman vuoden apulaisrehtorina Etelä-Hämeen Tanssiopistossa Riihimäellä. Valkama on toiminut lisäksi Ballet Finlandin taiteellisena johtajana vuodesta 2019.

Ballet Finland on Kansallisbaletin ulkopuolella toimiva, eri-ikäisistä freelancereista koostuva balettiryhmä.

– Ajattelen, että saan eläkettä, ja voin siksi rakentaa ryhmää pro bono -pohjalta ja auttaa vapaan kentän tanssijoita työllistymään.

Valkama jätti jäähyväiset Kansallisbaletille koronavuosina, mutta viimeinen kumarrus jäi tekemättä, sillä suunniteltu jäähyväisrooli kuivui kasaan koronasulkujen takia.

Hän kertoo valmistautuneensa pitkään eläkkeelle jäämiseen.

– Kun aloitin tanssijan töissä 1990-luvulla, tilanne näytti siltä, että suurin osa eläkkeelle jäävistä tanssijoista putosi tyhjän päälle. Osa selvisi siitä oikein hyvin, ja osa alkoholisoitui.

Nykyään tanssijat suhtautuvat baletin jälkeiseen elämään Valkaman mukaan realistisemmin, ja moni pohtii etukäteen, miten työllistyä uran jälkeen.

Monella on perhe, lapset ja asuntolainat. On eri asia saada eläkettä 44-vuotiaana kuin esimerkiksi 65-vuotiaana, Valkama muistuttaa.

Juuri eläköidyttyään Valkama tunsi olevansa onnekas. Kansallisooppera pysyi kiinni koronasulkujen takia, mutta baletin ystävät janosivat tanssivideoita. Videoita tarvittiin myös Kansallisoopperan ja -baletin markkinointiviestintään, ja Valkama sai toteuttaa itseään niiden tekijänä. Hän sai tehtävän kilpailutuksen kautta.

– En ole koskaan tehnyt niin paljon töitä kuin eläkkeelle jäätyäni.

Todellisuus iski myöhemmin, kun työtahti vain kiihtyi.

Päivistä on tullut hahmottomia, sillä työpäivät voivat venyä aamusta yömyöhään. Valkama miettii tämän tästä, osaako hän sittenkään tehdä oikeasti niitä asioita, joita häneltä tilataan.

– Joka aamu herätessäni koen huijarisyndroomaa.

Valkama tuntee olevansa huijari jopa videoita tehdessään, koska häneltä puuttuu virallinen koulutus alalle.

Monessa asiantuntija-ammatissa, kuten balettitanssijan työssä, identiteetti rakentuu vahvasti oman ammatin varaan. Valkama alkoi rakentaa identiteettiään balettitanssijana kahdeksanvuotiaana.

– Olen joutunut koulussa selittämään, että olen balettia harrastava poika, ja mitä se tarkoittaa. Yhtäkkiä, kun on eläkkeellä, identiteetti muuttuu. Tottakai sitä pitää kehossaan ja mielessään itseään tanssijana, vaikka ura on jo takana.

Lue edellinen Kulttuurivieras: Emma Ainala maalaa naiseuden vaatimuksia - ”Lopulta olet aina jotenkin vääränlainen”

Tekijät

Olet saattanut jäädä paitsi