Katin äiti joutui kesäkuussa sairaalaan – Tytär pitää nyt kouraisevan puheenvuoron vanhusten kohtelusta

Laakson sairaalan potilaat jäivät vaille päivällistä 23. heinäkuuta, kun aterioita kuljettaneen auton perälauta rikkoutui. Laakson sairaala on Helsingin kaupungin terveyskeskussairaala.

Sairaalasta kerrotaan sähköpostitse, että kyseisenä päivänä noin 220 potilasta jäi ilman lämmintä päivällistä. He saivat sen sijasta välipalatuotteita, kuten leipää, leikkeleitä, jogurttia, tuoremehua ja mehukeittoa.

Yksi ateriatta jääneistä oli 72-vuotias helsinkiläinen Tarja Jaakonen. Hän on ollut kesäkuun puolivälistä sairaalassa epäillyn aivokasvaimen takia, ensin Meilahdessa Husin Tornisairaalassa ja sitten Laakson sairaalassa.

Heinäkuun lopulla saadun alustavan diagnoosin mukaan Jaakosella on pahalaatuinen aivokasvain.

Hänen tyttärensä Kati Jaakonen on tyytymätön siihen, miten potilaiden tarpeita huomioidaan sairaaloissa. Hän kertoo asioista Iltalehdelle äitinsä luvalla.

Jaakosilla on vuosikymmenten kokemus sairaaloista. Tarja Jaakoselle on tyttären mukaan tehty kolme maksansiirtoa ja hän on sairastanut munuaissyövän. Reilu vuosi sitten häneltä poistettiin hyvälaatuinen aivokasvain.

– Hänen ei koskaan pitänyt elää 40-vuotiaaksi, Kati Jaakonen sanoo äidistään.

”Odottavat ruokaa ja kuolemaa”

Erityisesti laitosruuan taso ihmetyttää Kati Jaakosta. Hän ihmettelee myös pitkiä ruokailuvälejä.

Soseutettu iltapala tuodaan jo ennen seitsemää. Seuraavan aterian saa aamulla, 12–14 tuntia myöhemmin. Se on pitkä aika diabeetikon odottaa, Jaakonen ajattelee.

Ruuat saatetaan tuoda sairaalaan laitoskeittiöstä matkan takaa. 23. heinäkuuta Tarja Jaakonen jäi Laakson sairaalassa kokonaan ilman päivällistä. Syyksi Jaakonen kertoo auton renkaan puhkeamisen. Laakson sairaalan mukaan kuljetusauton perälauta rikkoutui.

Potilaiden omaiset ihmettelivät, miksi päivällistä ei tullut kello viideltä. Hoitaja tuli lopulta puoli seitsemältä tarjoilemaan yhdistetyn päivällisen ja iltapalan. Se tarkoitti leipäpalaa, leikkeleen siivua ja pientä purnukkaa jugurttia. Jugurtti ei sovi Tarja Jaakosen ruokavalioon, joten tilalle tuotiin ”pirtelö”.

– Jos auton rikkoutumisen takia potilaat eivät saa sairaalassa ruokaa, niin mitä sitten, kun tulee jokin oikeasti iso hätä, Kati Jaakonen pohtii.

Jaakonen harmittelee sitä, millaista ruokaa vanhuksille tarjoillaan hoitolaitoksissa, jotka ovat ihmisten ”viimeinen koti”.

– Jo nuorena tyttönä huomasin, että ne ihmiset odottavat kahta asiaa: ruokaa ja kuolemaa. Heiltä viedään se ainoakin asia eli ruoka, joka on laitettu esille miten sattuu ja rumista astioista, ja kaikki on niin kilpailutettu, hän puuskahtaa.

Rahaa hassataan

Yhtäältä näkyy, että terveydenhuollossa ei ole rahaa, Kati Jaakonen ajattelee. Toisaalta tuntuu, että rahaa hassataan, hän sanoo.

Hänestä on epäsuhtaista, että toisaalta potilaita käytetään lukemattomissa kalliissa kuvauksissa, mutta pyyhkeen saa vain kysymällä.

Kati Jaakonen ihmettelee, miten kevyesti hänen äitinsä kuulokojeisiin on suhtauduttu. Äiti tarvitsee molempiin korviinsa kuulokojeet kuullakseen kunnolla.

Ensin toinen kuulokojeista hajosi. Kati Jaakosen mukaan Meilahden sairaalan neurologisella osastolla ei tiedetty, missä kojeen voisi korjata, vaan hän joutui tekemään sen itse. Potilaan tavarat ovat potilaan omalla vastuulla, omaisille ilmoitettiin.

Sillä välin kun varsinainen kuulokoje oli korjattavana, hukkui tilalle saatu varakuulokoje. Ja kun äiti lopulta sai uuden ehjän kuulokojeen, katosi sekin nopeasti. Kati Jaakosen mukaan hoitaja totesi, että koje on voinut kadota lakanapyykin mukana.

Muotoon tehdyt kojeet voivat maksaa tuhansia euroja.

– Ja hyvinvointialueet ne kustantavat eli me veronmaksajat. Enkä mitenkään usko, että äitini on ainutlaatuinen tapaus, Kati Jaakonen sanoo.

Viimeinen aisti viedään

Kuulokojeen hajoaminen tai katoaminen vaikuttaa huonossa kunnossa olevan potilaan elämään.

– Ainut aisti mikä hänellä on, kuulo, niin sitten sekin viedään, Kati Jaakonen sanoo.

Hän miettii, mitä käy niille huonossa kunnossa oleville potilaille, joilla ei ole läheisiä huolehtimassa heidän asioistaan. Kati Jaakonen on suositun Hellapoliisi-blogin perustaja ja kiireinen yrittäjä.

– Teen tosi pitkää päivää yrittäjänä, eikä minulla ole ollut mitään kesälomaa. Minulla on ollut muutama vapaapäivä ainoastaan koko kesänä. Kaikki aika menee siihen, että selvittelen näitä asioita, Jaakonen sanoo.

– Ja mitä sitten kun kaikilla ei ole niitä, jotka puolustavat tai tietotaito tai voimavarat eivät riitä, hän pohtii.

Ei elvytyskieltoa

Sen jälkeen kun alustava diagnoosi pahanlaatuisesta aivokasvaimesta oli tehty, lääkäri ehdotti omaisille, että pitäisi puhua elvytyskiellosta.

Kati Jaakonen ilmoitti, että hänen äitinsä ei ikinä suostu elvytyskieltoon.

– Ei hän olisi elänyt 40-vuotiaaksi, jos hänellä silloinkin olisi ollut elvytyskielto, Kati sanoo.

Kati Jaakosesta tuntuu asiattomalta, että keskustelu elvytyskiellosta käytäisiin samana päivänä, kun sairaalle ihmiselle on annettu alustava syöpädiagnoosi. Hänestä tuntuu, että ihmisiä arvotetaan.

– Tulee vähän sellainen fiilis, että olisiko hyvä juttu, jos päästäisiin eroon tuollaisesta yhteiskunnallisesti tarpeettomasta ihmisestä, joka ainoastaan kuluttaa verovaroja eikä tuo enää mitään takaisin.

Kuolindoulaksi opiskellut Kati Jaakonen on toisaalta sitä mieltä, että kuolemasta pitää puhua, mutta se pitäisi tehdä paremmin.

– Tuntuu, ettei Suomessa osata kohdata ihmistä.

Kaupunki vastaa

Helsingin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimesta vastataan sähköpostitse Iltalehden kysymyksiin Laakson sairaalan ruuanjakelusta. Kysymyksiin ovat vastanneet Laakson sairaalan ylihoitaja Anna Heikkilä, vs. johtava ylihoitaja Mari Muhonen ja Palvelukeskus Helsingin palvelupäällikkö Mari Rantanen.

Vastauksessa kerrotaan, että potilasruuat toimitetaan Laakson sairaalaan ruokavaunuissa kuumina annoksina tarjottimille jaettuina. Kuljetuksesta vastaa kilpailutettu kumppani, ja ruuat kuljetetaan kuorma-autolla.

Ruokakuljetukseen käytetyn kuorma-auton perälauta rikkoutui 23. heinäkuuta.

– Korvaavan kuorma-auton ja huoltoauton paikalle saaminen oli kestänyt valitettavan kauan. Tästä syystä kuumaruuan toimitus Laakson sairaalaan riittävän nopeasti ei ollut enää mahdollista, vastauksessa sanotaan.

Osastojen henkilökunta varmisti potilaille vaihtoehtoisen aterian tarjoamisen. Helsingin sote-palveluiden mukaan lounas on päivän pääateria ja päivällinen kevyempi ateria.

– Valitettavasti jouduimme 23. heinäkuuta korvaamaan päivällisen (kesäkeitto) kylmillä välipaloilla. Sairaalan osastoilla on aina saatavilla välipalatuotteita, joita voimme tarvittaessa potilaille tarjota. Välipalatuotteet eivät kuitenkaan korvaa lämmintä ateriaa.

Vastauksen mukaan on erittäin harvinaista, etteivät potilaat saa heille luvattua ateriaa. Potilaille ei pystytty korvaamaan lämmintä ateriaa, sillä Laakson sairaalassa ei ole omaa keittiötä.

Sote-palveluista kerrotaan, että ruokien suunnittelun tavoitteena on tukea potilaiden toipumista ja ateriat perustuvat valtakunnallisiin ravitsemissuosituksiin. Ravitsemuksessa huomioidaan potilaiden yksilölliset tarpeet.