Nuori transnainen etsii itseään ja popmusiikki soi Alana S. Porteron esikoiskirjassa, josta on tullut kansainvälinen menestys.
Jutun lukee koneääni.Lue lisää.
Poptähdet ovat tämän ajan ihmisten taruhahmoja. Popkulttuuri on nykyajan mytologiaa. Näin sanoo espanjalaiskirjailija Alana S. Portero.
– Myytit ovat lupauksia muutoksesta. Niiden tähtiä kohti voi kurkottaa, kun on itse katuojassa, kuten Oscar Wilde sanoi.
Porteron kirjan Paha tapa lukeminen on kuin laittaisi musat soimaan. Heti alkusivulla on lainaus hyperpop-artisti Sophielta.
Nuori päähenkilö purkaa teiniepätoivoa, tanssii ja luukuttaa Madonnaa. Öisellä kadulla korvanapeissa soi The Smiths – I would go out tonight –, kun hänet yhtäkkiä isketään katuun. Morrisseyn ääni jää pahoinpitelyn soundtrackiksi.
Tuolla jossain on lähiöarkea isompi maailma, lupaavat Whitney Houston, The Cure, Boy George ja David Bowie. Ja sinne hän on menossa.
Mihin nykyihminen tarvitsee myyttejä?
– Että ymmärtäisimme itseämme! Keksimme aina jonkun välineen, otamme koneen, ruudun, tekoälyn. Meiltä on ehkä unohtunut, että olemme olentoja, jotka kirjoittavat runoja, Portero sanoo.
Suorien vastausten lisäksi tarvitsemme vertauskuvia, hän pohtii.
Kuten kirjansa päähenkilö, kirjailija ahmi lapsena myyttisiä tarinoita.
Niiden muodonmuutokset antoivat pojan nimeä kantavalle tytölle toivoa elämästä naisena – myyteissä sentään tapahtui paljon villimpiä asioita, niissä päädyttiin puiksi, linnuiksi tai tähdiksi.
Portero kertoo katsovansa edelleen maailmaa myyttisen linssin läpi. Työväenluokkaan liittyy omat mytologiansa ja kliseensä, jotka hän halusi kirjoittaa uusiksi.
Porteron esikoisromaani nousi Espanjassa puheenaiheeksi heti ilmestyessään syksyllä 2023.
Kahdessa viikossa elämäni meni täysin uusiksi.
Almodóvar, Dua Lipa ja The New York Times
Portero, elokuvaohjaaja Pedro Almodóvar ja artisti Dua Lipa hymyilevät Instagram-kuvassa.
Kuvaan tiivistyy esikoiskirjan vaikutus nelikymppisen Porteron, kirjakauppatyöllä ja lehtikirjoituksilla itsensä elättäneen runoilija-dramaturgin elämään.
Paha tapa on ollut kansainvälinen arvostelumenestys The New York Timesia myöten ja se on käännetty 21 kielelle. Into julkaisi Sari Selanderin suomennoksen alkuvuodesta.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä monissa elokuvissaan kuvannut Almodóvar on kehottanut ihmisiä lukemaan Pahan tavan, jotta he ymmärtäisivät, millaisia riskejä ja tuskaa sisältyy siihen, että on sattunut syntymään väärään kehoon.
Porterolle Almodóvar on ollut idoli, ”yksi harvoista sataprosenttisesti vapaista taiteilijoista”. Se, että oman esikuvan kanssa ollaan yhtäkkiä vastavuoroisesti faneja, on kirjailijan mukaan viime vuosien ihmeellisimpiä asioita.
Dua Lipa luki kirjan Almodóvarin suosituksesta ja haastatteli Porteroa kirjakerhonsa jaksoon.
Portero vierailee Suomessa ensimmäistä kertaa. Hän kertoo lukeneensa suomalaisia kirjailijoita, esimerkiksi Sofi Oksasta ja Daniel Katzia.
– Kirjassani on hiljaisuutta, joka tuntuu pohjoiseurooppalaiselta.
Eeppinen taistelu omaksi itseksi
Paha tapa on nuoren transnaisen selviytymistarina 1980–90-lukujen Madridissa.
Duunarilähiössä transtyttö on outolintu, joka oppii elämään kaksoiselämää. Baarit ja klubit tarjoavat suojaa ja seuraa. Väkivallan uhka vaanii jatkuvasti.
Kirjan minä taistelee oikeudestaan elää naisena kuin eepoksen sankari, joka kohtaa sekä auttajia että vastustajia. Elintärkeitä suojelijahahmoja ovat viisaat vanhemmat transnaiset, hyljeksityt viharikosten veteraanit.
Pahan tavan on sanottu kertovan osuvasti paitsi identiteetistä myös perheestä, aikakaudesta, kaupungista ja luokasta.
Porteron mukaan päähenkilön aikuistumista määrittee eniten luokka. Kotilähiötä runtelee huume-epidemia, sukupuoliroolit ovat tiukat, elämä on raatamista.
Vihaan luokkaturismia koko sielullani.
Paha tapa perustuu Porteron omiin kokemuksiin.
Kirjallisuuden kasvukertomukset tapahtuvat hänen mukaansa usein porvarillisissa oloissa. Ihmiset etsivät itseään viipyilevästi matkustamalla, köyhäily on vapaaehtoista.
Ulkokohtainen katse työväenluokkaan eksotisoi ja näkee rumuutta.
– Kirjassani halusin käyttää kauneimpia saatavillani olevia kielen keinoja, pimeyttä piilottamatta.
Samanhenkisesti ja omakohtaisesti luokasta, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ovat kirjoittaneet argentiinalainen Camila Sosa Villada, ranskalaiset Annie Ernaux ja Edouard Louis sekä tanskalainen Tove Ditlevsen.
Porterolle tärkeitä esikuvia kirjoittaessa olivat Homeros ja Dante Alighieri. Miksi ylevyys olisi kielletty lähiönuorelta?
Naiset ovat työväenluokan työväenluokka.
Portero kirjoittaa esiin trans- ja duunarinaisten historiaa.
Duunarijumalattaret näkyviin
Kirjan nuori minä seuraa tarkasti sellaista arkea, jota virallinen historiankirjoitus dokumentoi kitsaasti. Naisia, jotka ruokkivat, siivoavat ja lääkitsevät eli kannattelevat elämää.
Naapuruston duunarinaisissa hän näkee jumalattaria ja sankarittaria: Afrodite, Kirke, Jeanne d'Arc.
Roolimallit ovat välttämättömiä, kirjassa todetaan. ”'Miehenä tai naisena tai ei kumpanakaan olemista ei pysty kokemaan eikä rakentamaan yksin.”
Työläisnaisten merkitys on jäänyt pimentoon, sanoo historioitsijan koulutuksen saanut Portero.
– Työväenluokan sankari on barrikadeilla taisteleva mies. Kotona mies on saattanut olla pomo, joka riistää vaimonsa työtä.
Haastatteluhetkellä Kaapelitehtaan kahvilassa soivat finnhitsit. Kun Portero puhuu duunarimiehen myytistä, kaiuttimista alkaa kaikua Irwin Goodmanin Työmiehen lauantai. Mainitsen yhteensattumasta. Kirjailijaa naurattaa.
Kun tulin kaapista, isäni sanoi: tyttäreni, en ihan ymmärrä, mutta se on minun ongelmani.
Alana S. Portero
Heteropessimismi, ei kiitos
Porterolle on tärkeää, että kirjassa on hyviä miehiä, kuten päähenkilön isä ja veli.
– Kun tulin kaapista, isäni sanoi: ”en ihan ymmärrä, mutta se on minun ongelmani, ja minä kannan vastuun siitä”. Se on mielestäni kaunein ja aidoin reaktio. Eikä mennyt kauan, kun hän oli ok asian kanssa.
Portero sanoo, ettei koe paljon puhuttua heteropessismiä omakseen.
Yhdysvalloista alkunsa saanut termi on noussut viime vuosina tarkoittamaan naisten kollektiivista pettymystä miehiin. Esimerkiksi toimittaja Eleonoora Riihinen on kirjoittanut siitä toukokuussa Substack-julkaisussaan.
– En voi pitää puolta ihmiskuntaa vihollisenani. On paljon miehiä, joilla on sydän paikallaan.
Kirjailijan lempeää asennetta ei pidä käsittää väärin. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia puolustavana aktivistina hän muistuttaa, että kärsivällisyys lakkaa heti, jos hänen oikeutensa olla olemassa kyseenalaistetaan.
Riistetty aika
Kirjan perhe muistuttaa Porteron omaa perhettä. Aikuistuvan nuoren vanhemmat haluavat tukea lastaan, mutta painavat pitkää päivää. Iltaisin he ovat liian poikki jutellakseen syvällisiä.
”Saatanan työ oli vienyt meiltä sekä kaiken ajan että mahdollisuuden kasvaa yhdessä, toinen toisiamme kasvattaen”, päähenkilö miettii.
– Kapitalismin suuri voitto on riistää aika, joka sallisi meidän ymmärtää toisiamme paremmin. Älypuhelimet ovat osa sitä.
Perhe kuitenkin kannusti lukemaan, Portero huomauttaa. Työläislähiössä oli hyvät kirjastot, ja isoäidillä – jolla oli ollut 12 lasta – oli hyllyssään lapsille ostetut perintökirjat.
600 varaajaa jonottaa kirjaa
Kerron Porterolle, että haastattelupäivän aamuna Pahasta tavasta on yli 600 varauksen jono pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Kiinnostus ilahduttaa häntä.
Portero kirjoitti henkilökohtaisen ja paikallisen tarinan. Hänestä on kaunista, että se on puhutellut ympäri maailmaa.
Uskon, että kirjallisuudessa voimakkainta on, että voimme kokea yhteyttä kokemuksiin, joiden kanssa meillä ei ensi alkuun tunnu olevan mitään yhteistä.
Päivä on viileä, ja kirjailija on vetänyt päähänsä pipon. Siinä lukee witch, noita.
Seuraava romaani kertoo Espanjan 1930-luvun sisällissodasta ja naisista, jotka muuttuvat noidiksi. Kirjoittamista on säestänyt flamenco.
Alana S. Portero
Paha tapa -romaanin suomennetut lainaukset: Sari Selander.
Artikkeliin on haastateltu suomentaja Sari Selanderia ja kustannustoimittaja Laura Kalmukoskea.
