Etelä-Karjalan, Kymenlaakson ja Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueet joutuvat arviointimenettelyyn. VM:stä vahvistetaan Iltalehdelle, että menettelyt aloitetaan näille kolmella alueella, ja kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok) on allekirjoittanut tänään asiaa koskevat päätökset.
Iltalehti kertoi jo viime viikolla, että VM oli kutsunut kyseiset alueet koolle viime perjantaina arviointimenettelyyn liittyen.
Syynä arviointimenettelyille on se, etteivät alueet näytä pystyvän kattamaan aiemmilta vuosilta kertyneitä alijäämiään edes vuoden 2029 loppuun mennessä. Niillä on siis edessään sopeutuksia vielä pitkään.
Arviointimenettelyssä alueiden päätösvaltaa on rajattu, ja arviointiryhmä tekee ehdotukset säästötoimiksi ja palveluiden turvaamiseksi. Arviointiryhmä esimerkiksi edellytti, että Lapin hyvinvointialue karsii Länsi-Pohjan sairaalan palveluita.
Etelä-Karjalan hyvinvointialuejohtaja Sally Leskinen arvioi, ettei arviointimenettely tuo juurikaan mitään uutta. Hän huomauttaa, ettei Etelä-Karjalalla ole ollut vaikeuksia saada sopeutuksia läpi poliittisesta päätöksenteosta.
Leskinen pitää harmillisena, ettei arviointimenettely arvioi rahoituksen oikeellisuutta.
– Siellä arvioidaan vain, mistä vielä voidaan säästää, niin se ei nyt oikein meidän näkökulmastamme ole ihan tarkoituksenmukaista, kun pitäisi pystyä arvioimaan myös sitä, onko rahoitus ja sen kehitys oikeasti alueen asukkaiden palveluita vaarantava.
Leskinen: Isoja sopeutuksia tehty
Leskinen korostaa, että Etelä-Karjala on jo tehnyt isoja sopeutuksia. Henkilöstöä on vähennetty vuoden loppuun mennessä jo 8–10 prosenttia, kun viime vuoden yt-neuvotteluihin liittyvät työvelvoitteet päättyvät. Tämä tarkoittaa yhteensä noin 400 henkilötyövuotta.
Alue on myös vähentänyt 30 prosenttia vuodeosastopaikoistaan, vaikka Leskisen mukaan heillä ei ole ollut siinä ”mitään ylimitoitettua palvelua”. Etelä-Karjala on myös siirtänyt 13 prosenttia ostopalveluista omaksi toiminnaksi, ja vähentänyt vuokratyövoimaa 30 prosenttia.
– Vaikka olemme vähentäneet henkilöstöä, samaan aikaan esimerkiksi sairauslomat ovat vähentyneet, eli olemme pyrkineet pitämään henkilöstöstä huolta muutoksessa, Leskinen sanoo.
”Pohja niistetty tiukaksi”
Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa rahoitus ei kasva ensi vuonna lainkaan edellisvuoteen verrattuna, vaikka väestön ikääntymisen myötä palvelutarpeet kasvavat, ja muun muassa palkankorotukset nostavat kustannuksia.
Jos Orpon (kok) hallitus ei olisi esittänyt rahoitusmalliin muutosta ja ”perälautaa”, niiden rahoitus olisi jopa vähentynyt edellisvuodesta.
Leskinen huomauttaa, että Etelä-Karjalan saama rahoitus on jo valmiiksi 900 euroa asukasta kohden vähemmän kuin Kymenlaaksossa ja 1200 euroa vähemmän kuin Etelä-Savossa. Leskinen kyseenalaistaa sen, onko ikääntyneillä ja väestöään menettävillä naapurialueilla todella niin suuret erot palvelutarpeissa.
– Meillähän ei olisi alijäämiä tuollaisella rahoituksella ja pystyisimme hyvin nollakasvullakin seuraavat vuodet kyllä tekemään, jos meidän rahoituspohjamme olisi samalla tasolla.
Leskisen mukaan on kolme syytä sille, miksi Etelä-Karjala on rahoitusongelmissa.
Ensimmäinen on se, että terveydenhuolto ja sosiaalihuolto olivat alueella ehtineet olla pitkään saman katon alla Eksotessa ennen kuin hyvinvointialueet aloittivat, ja kustannuskehitys oli Suomen toiseksi alhaisinta.
– Siellä oli jo tehty integraatioon liittyvät ensimmäiset muutostyöt, joita muualla tällä hetkellä tehdään.
Kun ”pohja oli jo niistetty niin tiukaksi”, ei säästökohteita ole ollut Leskisen mukaan helppo löytää.
”Olemme vetäneet lyhyen tikun”
Toinen syy koskee Leskisen mukaan sitä, että alueiden rahoituksen määräytymisen laskennassa käytetään diagnoositietoja.
Selvityshenkilöt ovat todenneet, että esimerkiksi tietojärjestelmien välillä on eroja siinä, kuinka tehokkaasti ne saavat poimittua diagnooseja.
– Olemme vetäneet ikään kuin lyhyen tikun siinä, miten diagnooseja kerääntyy. Ja kun nollasummapelissä jos jollakin muulla alueella diagnooseja kerääntyy paremmin, vaikkapa vain tietojärjestelmän valinnoista riippuen, niin se on sitten meidän rahoituksestamme pois, Leskinen sanoo.
Hyvinvointialueiden rahoitus on nollasummapeliä, eli jos jonkun alueen rahoitus kasvaa, toisen tai toisten alueiden rahoitus vähenee. Osa alueista on onnistunut saamaan lisää rahoitusta, kun ne ovat onnistuneet parantamaan diagnoositietojen keruutaan.
Kolmantena Leskinen mainitsee olosuhdetekijät, joiden perusteella alueet saavat rahoitusta. Rahoitusta saa muun muassa asukasmäärän (13%), vieraskielisyyden (1,99%), kaksikielisyyden (0,5%) ja asukastiheyden (1,49%) perusteella.
– Suomessa on kolme aluetta, jotka eivät hyödy ollenkaan näistä poliittisista olosuhdetekijöistä, ja ne ovat Satakunta, Kymenlaakso ja Etelä-Karjala. Me olemme siinäkin vetäneet ikään kuin toisen lyhyen tikun, Leskinen sanoo.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on katsonut, ettei asukasperusteisen osan suuruudelle ole selkeitä perusteita palvelutarpeen tai kustannuserojen vuoksi, ja sen mukaan erillinen asukasperusteinen osa vinouttaa mallia suurten ja kasvavien alueiden eduksi.
Valtiovarainministeriöstä kerrottiin Iltalehdelle toukokuussa, etteivät muutkaan olosuhdetekijöiden prosenttiosuudet perustu tutkimustietoon.
