Koltansaamen kieli tarvitsee erityisaseman muiden saamen kielten rinnalla, kertoo tuore selvitys
Tuore selvitys tuo esiin pienen koltansaamen kielen tilannetta. Tutkijan mukaan kieli kadotetaan kokonaan, jos sen arvoa mitataan vain puhujien määrällä.
Koltansaamen kielen asema on edelleen haavoittuvainen, kertoo tuore selvitys.
Kolttakulttuurisäätiön kielitilannetta selvittänyt tutkimushanke tuo esille, kuinka noin 300 puhujan koltansaamen kieli tarvitsisi erityisaseman muiden saamen kielten rinnalla.
Selvityksen toivotaan herättävän laajempaa asennemuutosta koltansaamen kieltä kohtaan niin tavallisten ihmisten kuin yhteiskunnan tasolla.
Selvitys tuo muun muassa esiin, kuinka kielenelvytys on hidastunut, kun pienen kielen arvoa ei nähdä niin suurena.
– Jos vain mietitään, miten vähän kielen käyttäjiä tai esimerkiksi koululuokassa on lapsia, tällä tapaa kieli kadotetaan kokonaan, sanoo tutkija Mirkka Ollila.
Kieliyhteisön pieni määrä ei voi määritellä kielen arvoa yhteiskunnassa, painottaa tutkija.
– Vaikka koltansaamen kieltä käyttäisi vain muutama ihminen, on se enemmän tukemisen arvoinen. Jo yhden tai viiden oppilaan ryhmä on tarpeeksi iso, sanoo Ollila.
Sää'mpää'ljes-hankkeen selvitys julkaistaan syksyllä. Yle on jo nähnyt selvityksen.
Toimittaja Sara Kelemeny kertoo videolla selvityksen päätuloksista.
Saamelaisyhteisön asenne erilaista kieltä kohtaan vaikuttaa elpymiseen
Yhtenä merkittävänä selvityksen tuloksena nousee kolttasaamelaisten kokema kielitrauma, jonka juuret ovat vaikeassa historiassa, mutta myös nykypäivän kokemuksissa.
Koltansaamenkieliset ovat kokeneet ikäviä tilanteita esimerkiksi käyttäessään kieltä saamelaistapahtumissa.
– Moni on joutunut kokemaan, jos on käyttänyt saamelaistapahtumissa koltansaamea, on heille sanottu koltansaamen puhumisen olevan väärin, avaa Ollila tutkimuksen tuloksia.
Kolttakulttuurisäätiön toiminnanjohtaja Anna-Katariina Feodoroffin mukaan pieni saamen kieli ei ole ollut tasavertaisessa asemassa, jonka vuoksi kolttasaamelaiset kokevat itsensä usein ulkopuolisiksi saamelaisyhteisössä.
– Assimilaatio on myös jättänyt jälkensä: moni on oppinut, että on turvallisempaa olla hiljaa, kuin puhua omaa kieltään, sanoo Feodoroff.
Koltansaame nähdään irrallisena osana koulutusta ja palveluita
Laajan selvityksen suurina ongelmakohtina nähtiin kielikoulutus, kuin myös omankieliset palvelut.
Koltansaamen kielenopetusta järjestetään pääosin oppilaille koulupäivän jälkeen, mikä kuormittaa sekä oppilaita että vanhempia.
– Pienet lapset joutuvat ottamaan vastuuta siitä, että jäävät yksin koulupäivän jälkeen oppimaan kieltää. On ongelmallista, että opetus on aina irrallinen osa koulua, ei osa järjestelmää, kertoo Ollila.
Myös aikuiskoulutustuen puute on vaikuttanut laajasti koltansaamen kielen elpymiseen: aikuisilla ei ole enää mahdollisuuksia ottaa kieltään takaisin elämäänsä.
Omankielisten palveluiden nähdään myös olevan irrallinen osa suomalaista yhteiskuntaa. Selvityksen mukaan koltansaamenkieliset palvelut ovat vain kirjallista viestintää tai käännöksiä, ei luonnollisia kielenkäyttötilanteita.
Kielen käyttäjät ovat myös kokeneet, että palveluita joudutaan aina vaatimaan, eikä niitä tarjota aktiivisesti.
– Monet vaihtavat suoraan suomen kieleen, sillä ei haluta olla vaivaksi.
”Toimia tarvitaan erityisesti tulevaisuuden vuoksi”
Vaikka kielitilanne kärsii monista haasteita, nähdään koltansaamen tulevaisuus toiveikkaana. Tälläkin hetkellä kaikki kielipesät eli kielikylpypäivähoidot ovat täynnä lapsia ja uusi koltansaamenkielinen sukupolvi kasvaa.
Nyt olisi aika panostaa kieliresursseihin.
– Jos nyt panostaisimme ja rakentaisimme palveluita, rakennamme samalla tulevaisuuden koululaisille ja vanhuksille maailmaa, jossa koltansaamen kielenkäyttö on normalisoitua.
Selvityksen toivotaan myös herättävän laajempaa keskustelua koltansaamen tilanteesta. Kieli tarvitsee pysyviä resursseja ja sitoutumista yhteiskunnalta.
– Organisaatiot, jotka toimivat koltansaamen kielellä, voisivat itse aktiivisemmin edistää asioita, eikä kaikki olisi kiinni yhteisö painostuksesta, pohtii Anna-Katariina Feodoroff.