Pystyvätkö demokraatit kävelemään ja pureskelemaan purkkaa yhtä aikaa?
Yhdysvaltojen välivaalien jälkimainingeissa kaikenlaiset podcast-juontajat, TV-ankkurit ja kommentaattorit ovat toistelleet kysymystä loputtomasti. Kielikuvaan kiteytyy valtaan nousevien demokraattien kohtalonkysymys: se, pystyykö puolue taistelemaan yhtä aikaa sekä amerikkalaisten puolesta että presidentti Donald Trumpia vastaan.
Demokraatit haluavat sekä helpottaa elinkustannusten nousun rusentamien amerikkalaisten talousahdinkoa että tutkia Trumpin hallinnon korruptiota. Ne olivat kaksi äänestäjille tärkeintä teemaa.
Paljon pitäisi saada aikaan ja nopeasti. Samalla tavoitteiden toteuttamista mutkistaa Yhdysvaltojen poliittinen järjestelmä, arvaamaton presidentti ja puolueen sisäinen valtataistelu.
Siinäkin tilanteessa että purkan jauhaminen ja kävely onnistuu mutkitta, parhaat mahdollisuudet lupauksien lunastamiseen saattavat löytyä aivan muualta kuin Washingtonista.
Edustajainhuoneen demokraattijohtaja Hakeem Jeffries on esitellyt joukon tavoitteita, joihin puolueen pitäisi pyrkiä uuden kongressikauden ensimmäisen sadan päivän aikana. Niihin kuuluvat esimerkiksi Iranin sodan päättäminen sekä Trumpin tuontitullien ja terveysvakuutusleikkauksien peruminen.
Suunnitelmassa on vain pari ongelmaa. Ensinnäkin, puolueen edistysmielisempi siipi ja monet uudet ehdokkaat eivät pidä Jeffriesin suunnitelmaa tarpeeksi kunnianhimoisena. Heistä moni lupasi äänestäjilleen taistelevansa valtion kattaman terveysvakuutusjärjestelmän laajentamisen puolesta – pelkkä takapakkien peruminen ei ole edistystä.
Toinen ongelma on se, ettei edes demokraattien voittama tuntuva enemmistö riitä presidentin veto-oikeuden sivuuttamiseen. Siihen tarvittaisiin kahden kolmasosan enemmistö sekä edustajainhuoneessa että senaatissa. Siksi lakipakettien läpi vieminen on vaikeaa ellei mahdotonta, jos presidentti asettuu niiden tielle poikkiteloin.
Sen sijaan korruption tutkiminen ja hallinnon toiminnan ruotiminen on täysin realistista, sillä uudella kongressilla on valta aloittaa virkarikostutkintoja ja muita selvityksiä. Ongelma vain on se, että kuulemiset tuskin vakuuttavat niitä äänestäjiä, jotka haluaisivat nopeita toimia elinkustannusten alentamiseksi.
Tästä syystä demokraattien johto punoo parhaillaan kasaan monimutkaiselta kuulostavaa strategiaa. Puolueen johtajien idea on vakuuttaa amerikkalaiset siitä, että korruptio ja vallan väärinkäytökset liittyvät suoraan elinkustannusten nousuun.
Näin puolue voisi kävellä ja pureksia purkkaa yhtä aikaa, senaatin demokraattijohtaja Chuck Schumer on vakuutellut. Toinen kysymys onkin se, vakuuttaako viestintä äänestäjät tai koko idea edes kaikki puolueen edustajat.
Moni vastikään valittu demokraatti uskoo, että kansa haluaa muutosta myös puolueen johtoon. Newyorkilainen Schumer edustaa puolueen vanhaa linjaa. Toistaiseksi ainakin marylandilaissenaattori Chris Van Hollen on ilmoittanut haastavansa Schumerin.
Van Hollen kannattaa monien uusien kongressiedustajien ja senaattorien tapaan kunnianhimoista terveysvakuutusjärjestelmän laajentamista. Voisi olla, että hänen johdollaan demokraatit yrittäisivät kunnianhimoisempia uudistuksia.
Vastassa olisi tosin silloinkin Trumpin taipumaton hallinto.
Todellisuudessa demokraateilla on erinomaiset mahdollisuudet viedä läpi amerikkalaisten elämään vaikuttavia muutoksia – tosin kaukana Washingtonista.
Iso osa amerikkalaisten arjen ongelmista syntyy ja ratkeaa nimittäin osavaltiotasolla.
Välivaaleissa valta vaihtui paitsi liittovaltion kongressissa myös useissa osavaltioissa, kun demokraatit voittivat sekä kuvernöörin vaaleja että nousivat enemmistöihin osavaltioiden kongresseissa.
Viidessä presidentinvaalien kannalta tärkeässä vaa’ankieliosavaltiossa on nyt uusi demokraattivalta, jolla on tuhannen taalan näytönpaikka.