Kolumni:Stagala ja Minja Koskela, näpit irti Mira Luodin oikeudenkäynnistä!
Mira Luodin ja Makwan Amirkhanin seksuaalirikosoikeudenkäynnistä tuli tällä viikolla absurdi sirkus, jota teki pahaa katsoa.
Syytetty tuomittiin jo ennen tuomarin nuijaa, influensserit ja muut julkkikset löysivät oivan paikan hyvesignaloida, ja huippupoliitikot päätyivät ottamaan kantaa keskeneräiseen oikeudenkäyntiin.
Espoon oikeustalo täyttyi toimittajista, valokuvaajista ja kaikenkarvaisista julkimoista, jotka pääsivät poseeraamaan koko maailmalle toisen ihmisen oikeustaistelun kyljessä.
Ihanteellinen pelin paikka siis: kamerat valmiina, yleisö paikalla ja tarjolla aihe, jonka kannattaminen ei vaadi pienintäkään rohkeutta: seksuaalinen ahdistelu on väärin.
Pohjakosketus nähtiin, kun raiskattujen naisten syyllistämisellä julkisuuteen noussut Stagala purjehti paikalle.
– Tämä on tosi tärkeä aihe naisille ylipäänsä, pukuun ja punaiseen kravattiin sonnustautunut Stagala selosti oikeustalolla päivystäville toimittajille.
Niin, se sama Stagala, joka tunnetaan siitä, että hän syytti naisia raiskauksista.
– Jos puhutaan raiskaamisesta suoraan, niin te naisethan olette sen itse itsellenne aiheuttaneet. Sä et voi uhriutua, jos sun omat tyhmät valinnat on ajanut sut siihen tilanteeseen. Mitä sä oikein oletit? Stagala totesi Tiktokissa vain pari vuotta sitten.
Anteeksi nyt vain Stagala, mutta tämä ei ole sinun maineenpuhdistusalustasi eikä julkisuusprojektisi. Tämä on kahden ihmisen oikeudenkäynti eikä mikään Tiktok-haaste.
Sosiaalisessa mediassa tuomio oli jo annettu. Feministijulkkikset ja -poliitikot julkaisivat kuvia itsestään poseeraamassa Mira Luodin vanavedessä, halailemassa Luotia, tsemppailemassa häntä. He lausuivat painavia kannanottoja Mira Luodin puolesta ja kertoivat, kuinka miehet ovat saaneet “sikailla ja rellestää” jo liian pitkään.
Kaikki toistelivat kuorossa, että Suomi on naisille maailman vaarallisin paikka. Metsän karhutkin varmaan jossain mainittiin.
Kirjailija Sofi Oksanen meni ehkä kaikkein pisimmälle kirjoittaessaan Instagram-sivuilleen pitkän vuodatuksen tapauksesta:
– Mitä jos vaihteeksi kyseltäisiin sitä, miksi syytetty halusi masturboida tosi-tv-ohjelman kuvauksissa haluttoman naisen edessä, Oksanen ripitti.
Herra mun vereni!
Niin, oikeudenkäynti on tosiaan vielä kesken ja tuomioistuimen pitäisi vasta selvittää, tapahtuiko rikos. Mutta julkisuudessa tuomio on jo annettu.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa valamiehistö suljetaan hotelliin ja eristetään ulkopuolisesta maailmasta poikkeuksellisen julkisen oikeudenkäynnin ajaksi. Valamiehistön jäsenet eivät saa seurata mediaa eivätkä somekeskustelua, jotta ne eivät vaikuttaisi heidän päätökseensä.
Syyllisyys ratkaistaan oikeudessa esitetyn näytön perusteella. Julkkisten yhteiskuvat, ministerien paheksunta ja Instagramin sydänemojit eivät kuulu todistusaineistoon.
Erikoisinta oli kuitenkin huippupoliitikkojen toiminta. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela ja kokoomusministeri Karoliina Partanen riensivät, mitäs muutakaan kuin ottamaan kantaa keskeneräiseen oikeudenkäyntiin.
– Luulin kuulleeni kaiken mahdollisen, mutta en. Se, että sanotaan, ettei uhri ollut seksuaalisesti kiinnostava. Sitä en ole kuullut. Ja se kertoo kaiken sanojasta, ei rikoksen uhrista, Partanen myllytti FB-sivuillaan.
Minja Koskela kirjoitti samasta aiheesta pitkän Instagram-postauksen.
Naiset viittasivat Kari Uotin paljon paheksuntaa herättäneeseen kommenttiin, jonka mukaan Makwan Amirkhani ei ollut tapahtuma-aikaan seksuaalisesti kiinnostunut lähes 40-vuotiaasta Luodista.
Ministerin osallistuminen paheksuntakuoroon on erityisen harkitsematonta. Valtioneuvoston jäsenen asema ei katoa, kun hän avaa Facebookin. Ministerin täytyisi ymmärtää jättää keskeneräisen rikosjutun osapuolten julkinen arviointi muille.
Vallan kolmijako-oppi, anyone?
Puolustuksen tehtävä on tuoda esiin syytetyn versio tapahtumista. Jos Amirkhani kertoo, että hän ei ollut kiinnostunut Luodista seksuaalisesti ja tämä asia on tapauksen kannalta relevantti, sen esittäminen kuuluu puolustuksen tehtävään.
Kyse on Amirkhanin väitetystä suhtautumisesta Luotiin, ei yleisestä arviosta lähes 40-vuotiaiden naisten haluttavuudesta.
Kauhistelijat laajentavat nyt yhden oikeusjutun kaikkien naisten asiaksi. Missä kohtaa tästä tuli sellainen?
Seksuaalioikeudenkäynnit ovat yleensä suljettuja. Suljetulla käsittelyll�ä suojataan ihmisten arkaluonteisia yksityisasioita. Nyt sekä Luoti että Amirkhani halusivat jostain syystä käydä oikeutta julkisesti koko Suomen edessä.
Julkisen käsittelyn ympärille on rakentunut kampanja, jossa yleisölle tarjotaan valmis tehtävä: valitse puolesi ja näytä se muille. Yksittäisen syytteen rinnalle on nostettu paljon suurempi kysymys siitä, kuka seisoo naisten puolella. Näin rikosjutusta tehdään myös ulkopuolisen moraalin mittari.
Yksittäiselle rikosjutulle annetaan kokonainen feministinen tehtävä; oikeustalon ovelle rakennetaan yhteistä rintamaa, vaikka sisällä pitäisi selvittää, mitä kahden ihmisen välillä tapahtui.
Luoti vetoaa itsekin kommenteissaan sukupuoleen:
– Naiset, uskaltakaa puhua. Miehet, uskaltakaa tukea.
Todistajana kuultu Paula Vesala puolestaan arvioi, että oikeudenkäynti on tärkeä kaikille seksuaalirikosten uhreille.
Näin yhden rikosjutun päälle kasataan kaikkien uhrien odotuksia. Entä jos syyte hylätään? Onko se silloin tappio kaikille naisille?
Todiste siitä, että uhreja ei vieläkään uskota?
Amirkhanin syyllisyyttä ei ratkaista sillä, kuinka tärkeää naisten tukeminen on. Kahden ihmisen oikeudenkäynnistä ei pidä tehdä kokonaisen sukupuolen kunniakysymystä.
Joukossa on helppo julistautua naisten puolustajaksi. Paljon vaikeampaa on muistuttaa, että juuri tämän syytetyn syyllisyys on vielä ratkaisematta. Siitä ei saa sydänemojeita.