Pääuutiset

Kolumni:Trump pakotettiin etulinjaan – Tästä se kertoo

Kolumni:Trump pakotettiin etulinjaan – Tästä se kertoo

Välivaalien loppusuoralla kumpikin puolue on laittanut ykköstykkinsä etulinjaan Yhdysvalloissa. Se kulkee syvällä republikaanien hallitsemissa osavaltioissa.

Demokraattienemmistöinen edustajainhuone näyttää jo itsestäänselvältä, joten huomio on ennen kaikkea senaattorinvaaleissa. Vielä keväällä näytti epätodennäköiseltä, että demokraatit voisivat voittaa senaatin enemmistön. Nyt siihen on selkeä mahdollisuus.

Yhdysvaltojen suunnan kannalta vaalien tuloksessa on muitakin seuraamisen arvoisia seikkoja kuin pelkästään se, kumpi puolue voittaa mitkäkin vaalit.

Tässä kolme asiaa, joihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Ensinnäkin: jos republikaanipuolue häviää senaatin enemmistön, tulevaisuuden kannalta olennaista on se, missä puolue häviää.

Puolueen ykköstykkien kampanjapysäkkien perusteella ilmassa on lievää epätoivoa.

Presidentti Donald Trumpin ohjelmassa on ollut viime metreillä matkoja Kansasiin, Etelä-Carolinaan ja Iowaan, kun varapresidentti J. D. Vance on puhunut esimerkiksi Pohjois-Carolinassa ja Texasissa. Kaikissa näissä osavaltioissa on ollut vuosien ajan ainoastaan republikaanisenaattoreita.

Kaiken päälle syvänpunaisessa Mississippissä senaattorikilpa on yllättävän tasainen.

Jos republikaanit häviävät jonkun näistä senaattorikisoista, se tarkoittaisi että republikaanien kannatus ei ole turvattua edes arvokonservatiivien keskittymissä. Esimerkiksi Kansasia on pidetty vuosien esimerkkinä osavaltiosta, jonka asukkaat äänestävät identiteettisyistä omien taloudellisten intressiensä vastaisesti.

Jos takkiin tulisi vaikkapa Ohiossa – kuten tällä hetkellä näyttää todennäköiseltä – se olisi puolueelle paljon siedettävämpää.

Toiseksi välivaalit antavat osviittaa demokraattipuolueen suunnasta ja tulevasta strategiasta.

Välivaalit ovat merkittävä testi vasemmistolaisten demokraattisten sosialistien mahdollisuuksille kasvattaa valtaansa puolueen sisällä. Niin kutsuttuja DSA-ehdokkaita on ehdolla monissa edustajainhuoneen vaaleissa ympäri maan demokraattien vahvoilla alueilla. DSA:n kasvavalla vallalla voi olla seurauksia Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan, sillä se vaatii Israelin aseistamisen lopettamista.

Todellinen testi on kuitenkin Michiganin senaattorin vaali, jossa on ehdolla demokraattisten sosialistien tukema Abdul El-Sayed. Michigan on presidentinvaalien kannalta merkittävä vaa’ankieliosavaltio. Jos El-Sayed voittaa, se parantaa edistysmielisillä presidenttipyrkyreiden vaalikelpoisuutta, kun puolueen presidenttiehdokasta valitaan.

Kaikista kiinnostavin tilanne syntyisi, jos sekä El-Sayed että Texasissa senaattoriksi pyrkivä demokraattiehdokas James Talarico voittaisivat. Talarico on kristillisyyttään korostava ehdokas, joka yrittää vedota republikaaneihin ja itsenäisiin äänestäjiin.

Kahden erilaisen ehdokkaan yhtäaikainen voisi tulkita tarkoittavan sitä, että republikaanien yritys leimata koko puolue kommunisteiksi ei ole onnistunut. Silloin demokraatit voisivat huolettomasti nojata strategiaan, jossa eri osavaltioiden ehdokkaat voivat tulevaisuudessakin edustaa hyvin erilaista ajattelua.

Kolmanneksi vaalien jälkeen nähdään, miten osavaltiotason vaaliviranomaiset kestävät presidentin painostusta.

Trumpin toistuvien uhkauksien perusteella näyttää selvältä, että vaalien tuloksesta tulee taistelua, jos voittomarginaalit eivät ole poikkeuksellisen suuret.

Esimerkiksi Alaskassa Trump on yrittänyt jo ennen vaaleja varmistaa, että tulos mitätöidään, jos demokraattiehdokas voittaa niukalla marginaalilla.

Se, miten eri osavaltioiden viranomaiset tai tuomarit reagoivat painostusyrityksiin, voi pahimmillaan ratkaista vaalien tuloksen. Parhaimmillaan se voi näyttää, miten demokraattiset instituutiot kestävät.

Olet saattanut jäädä paitsi