Keskiviikon piti olla merkittävä päivä suomalaisen sananvapauden rajojen mittaamisen kannalta. Helsingin käräjäoikeuteen oli kerääntynyt runsaasti mediaa ja yleisöä seuraamaan käsittelyä, jossa kaksi ihmistä oli syytteessä eduskunnan puhemiehen Jussi Halla-ahon (ps) kunnian loukkaamisesta.
Vaan ei saatu oikeudenkäyntiä, saatiin farssi. Muut osasivat tulla paikalle paitsi Halla-aho.
Seurasi kiusallinen selvittely siitä, oliko puhemies saanut kutsua vai ei. Torstaina käräjäoikeus tiedotti, että kutsu oli lähtenyt – ja uhkasakkokin asetettu. Halla-aho ei tällaista kuitenkaan muistanut saaneensa.
Muistia ei ollut virkistänyt edes se, että useat tiedotusvälineet, Iltalehti mukaan lukien, olivat yrittäneet tiedustella puhemieheltä jo hyvissä ajoin etukäteen, aikooko hän saapua oikeuteen.
Halla-ahon tapauksen taustalla piilee surullinen totuus Suomen oikeuslaitoksen tilanteesta. Käsittelypäiviä joudutaan etenkin Helsingissä määräämään jopa yli vuoden päähän. Kutsu oikeuteen toimitetaan osallisille siinä vaiheessa.
Jos ei eduskunnan puhemiehen asemassa oleva henkilö saa menojaan kalenteroitua vuoden päähän, miten sen voi olettaa onnistuvan elämän kurjempia polkuja tarpovilta ihmisiltä?
Useimmiten oikeudenkäynteihin on velvoitettu saapumaan syytetty, ja heidän joukossaan on paljon esimerkiksi sarjarikollisia sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä. Jos ei ole kunnollista näkymää edes seuraavaan päivään, miten sitten seuraavaan vuoteen?
Ongelman mittakaava on valtava, sillä jopa kolmannes sovituista istunnoista perutaan. Tämä vie kallisarvoista työaikaa syyttäjiltä ja tuomareilta, joiden päivät ovat jo valmiiksi ruuhkaisia.
Käynnissä on pirullinen kierre. Kun oikeuslaitos kärsii ruuhkista, istunnot suunnitellaan pitkän ajan päähän, jolloin niitä perutaan useammin. Ja kun niitä perutaan useammin, myös ruuhkat pahenevat. Halla-ahon puoluetoveri Leena Meri hoiti juuri syyttäjälaitokselle lisää leikkauksia, joten odotettavissa on todennäköisesti edelleen pahenevia ruuhkia.
Halla-ahon tapauksessa rikosprosessi on kestänyt nyt jo kolme vuotta.
Haastemiehistäkin on pulaa ja tiedoksiantoja kevennetty, mikä saattaa lisätä unohtelua.
Jotain voisi oikeuslaitoskin tehdä. Esimerkiksi terveydenhuollon palveluista saa muistutuksen viestillä, miksei sitten oikeudelta? Sellaista on esitetty Helsingin Sanomien mukaan jo viime vuoden kesällä, mutta iso laiva kääntyy hitaasti.
Pöydällä on myös ollut se, että istuntoja voitaisiin pitää ilman asianomaisten läsnäoloa aiempaa helpommin.
Parempaa odotellessa voisi kuitenkin olettaa, että yhteiskunnan hyväosaiset tekisivät voitavansa eivätkä pahentaisi oikeuslaitoksen syöksykierrettä. Halla-ahon oikeudenkäynnin päivämäärän selvittämiseen meni Iltalehden toimittajalta pari minuuttia puhelimessa.
Eduskunnan puhemiehellä on kolme verovaroin kustannettua avustajaa, joten vaivan ei luulisi Halla-aholle olevan ylitsepääsemätön. Ja kalenterointiin on nykyään näppäriä digitaalisia apuvälineitä, jotka kyllä muistuttelevat yli vuoden päässäkin siintävistä tapahtumista.