Suomalaisessa saunakulttuurissa on paljon kirjoittamattomia sääntöjä.
Ei kailoteta. Ei piereskellä. Ei missään nimessä puhelinta mukaan lauteille.
Uima-asut eivät myöskään kuulu saunaan. Ainakaan monien mielestä.
Ainahan saunassa ollaan oltu alasti, prkl.
Nakuilupakko loppuu toistaiseksi useissa Pirkanmaan kunnissa, joiden uimahallien saunoissa saa jatkossa löylytellä uima-asussa. Siitäkös raivo repesi.
Vastaanotto oli sitä, mitä saattoi odottaa. Muun muassa moni Iltalehden lukija tyrmäsi ratkaisun suoralta kädeltä ja vannoi alastomuuden nimeen.
Tällaiset tyypit vaikuttavat lähinnä Simpsonien ukilta, joka raivoaa pilvelle.
Saunakeskustelussa unohtuu herkästi se, että alastomuus voi olla monelle ahdistava kokemus. Varsinkin tuntemattomien kanssa samassa saunassa.
Ulkonäköpaineet ja -häpeä ovat todellisia ilmiöitä. Uima-asu voi antaa turvaa ja itsevarmuutta ihmisille, jotka vaikkapa häpeävät poikkeavan muotoisia rintojaan tai pientä penistään.
On naiivia ajatella, etteivät kanssasaunojat missään tapauksessa kiinnittäisi katseitaan kriittisille alueille.
Uimahallin saunan on oltava kaikille turvallinen tila. Eli siellä pitää olla turvallisin mielin, vaikka kokisi ulkonäköpaineita.
Ei ole nimittäin keneltäkään pois, että saunomisen kynnystä helpotetaan.
No mutku uima-asujen mukana saunaan tulee klooria! Hengitysilma myrkyttyy!
Tämä perinteinen vasta-argumentti on vaivatonta kumota. Uima-asuista ei käytännössä aiheudu vaaraa saunojille.
Tämän vahvisti allekirjoittaneelle viime kesänä Helsingin yliopiston mikrobiologian professori Per Saris.
– Jos on ensin käynyt suihkussa ilman uima-asua ja huuhdellut itsensä kunnolla, niin ei saunomisessa ole mitään riskiä, hän kertoi.
Sauna on suomalaisille pyhä asia, mutta senkin perinteitä on uskallettava ravistella.
