Kommentti:Trumpille ja Putinille näytettiin keskisormea
Nobelin rauhanpalkinto annettiin tänä vuonna muistutuksena Venäjän presidentin Vladimir Putinin ja Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kaltaisille johtajille siitä, että kansainvälinen oikeus ja sääntöpohjainen maailma ovat puolustamisen arvoisia.
Norjan Nobel-komitea myönsi palkinnon perjantaina Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) tuomarille, YK:n entiselle ihmisoikeusvaltuutetulle ja YK:n palestiinalaisalueiden miehitystä käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission puheenjohtajana toimineelle Navi Pillaylle.
Komitean puheenjohtaja Jørgen Watne Frydnes vaikutti ajoittain osoittavan palkinnonjakopuheensa suoraan Putinille ja Trumpille, jotka ovat viime vuosina heikentäneet Pillayn vankasti puolustamia arvoja.
Puhe olikin eräänlainen kohtelias keskisormen nosto Ukrainassa laittoman hyökkäyssodan aloittaneelle Putinille ja vahvimman oikeudella omaa politiikkaansa eteenpäin ajaneelle Trumpille.
Trumpin hallinto on aloittanut sodan Iranissa, uhkaillut Tanskaa Grönlannin haltuunotolla ja asettanut liittolaisensa Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun pidätysmääräyksen antaneita Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) tuomareita pakotteiden alaiseksi.
Tänään rauhanpalkinnon saanut Pillay oli yksi ICC:ssä ensimmäisenä toimineista tuomareista.
Frydnes nosti Yhdysvaltain pakotteet esille suoraan puheessaan, kun hän perusteli maailman tarvitsevan oikeudenmukaisuutta ja sitä puolustavien tuomarien ansaitsevan suurimman arvostuksemme.
– Mutta tänään, kun näitä samoja tuomareita asetetaan pakotteiden alaisuuteen ja heidän instituutioitaan vastaan hyökätään, tarvitsemme ihmisiä, joilla on rohkeutta, näkemystä ja päättäväisyyttä.
Voi suoraan sanoa, ettei Frydnesin puhe olisi voinut tulla parempaan aikaan. Maailma on tänä päivänä monen suomalaisenkin näkökulmasta huomattavasti synkempi paikka kuin kymmenen vuotta sitten, ja se on todistetusti vaikuttanut nuortenkin näkymiin tulevaisuudesta.
Kaikesta tästä huolimatta Trump ei itse tunnu näkevän omien ja hallintonsa toimien pitkän aikavälin negatiivisia vaikutuksia maailmaan. Hän on nimittäin itse pitänyt viimeiset kaksi vuotta itseään sopivana ehdokkaana Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.
Kukaan ei tietenkään voi päästä kenenkään toisen pään sisälle, mutta Trumpille Nobelin himoitsemisessa saattaa olla kyse hänen perinnöstään. Se kävisi järkeen, kun katsoo hänen muitakin päätöksiään.
Presidentille on ollut tänä vuonna jopa aiempaa tärkeää varmistaa se, että hänen nimensä ja naamansa jäävät osaksi yhdysvaltalaisia rakennuksia ja jopa yhdysvaltalaisten passeihin.
Rakennusten nimiä voidaan kuitenkin muuttaa, ja passit vanhenevat. Nimi kenties arvostetuimman palkinnon saajien listalla olisi kuitenkin asia, jota kukaan ei voisi koskaan viedä pois Trumpilta.
Toinen selkeä seikka, jonka presidentti on itsekin nostanut esiin, on selvä kateus siitä, että hänen piikittelynsä kohteena usein oleva entinen demokraattipresidentti Barack Obama on kyseisen palkinnon saanut.
– Katsokaa nyt vaikka Obamaa. Hän sai sen, vaikka ei tehnyt mitään. Hän ei vieläkään tiedä, mistä hän sen sai, Trump sanoi hiljattain Valkoisessa talossa.
Tässä asiassa Trumpin tuohtumusta on hänen näkökulmastaan tarkasteltuna helpompi ymmärtää. Obamalle rauhanpalkinto myönnettiin vuonna 2009 ”puheista ydinaseita vastaan ja maailmanrauhan puolesta”.
Trump on puhunut menneisyydessä ja tänäkin päivänä ydinaseita vastaan. Ydinaseiden epääminen Iranilta olikin yksi niistä julkisuuteen lausutuista syistä sille, miksi Yhdysvallat sotatoimiin Iranissa helmikuun lopulla ryhtyi.
Toki uuden sodan aloittaminen ei edistä maailmanrauhaa, ja Trumpin entinen tiedustelujohtaja Tulsi Gabbard tunnusti kongressille maaliskuussa 2025, ettei Yhdysvaltain tiedusteluyhteisö usko Iranin kehittävän ydinasetta.
Trump on kuitenkin itse sanonut uskovansa Iranin kehittävän ydinasetta. Tästä syystä se, että Obamalla rauhanpalkinto on eikä hänellä, voi vaikuttaa presidentistä epäoikeudenmukaiselta.
On kuitenkin lopulta yhdentekevää, miten kukin henkilökohtaisesti itsensä rauhanpalkinnon arvoiseksi kokee.
Varmasti Putiniltakin kysyttäessä hän uskoisi ansaitsevansa rauhanpalkinnon ”Ukrainan denatsifikaation” pysäyttämisen eteen tehdystä työstä. Kyseessä on Kremlin propagandaan kuuluva perustelu Venäjän hyökkäyssodalle.
Muistan omasta nuoruudestani, miten oma isäni jaksoi kyllästymiseen asti hokea, ettei maailma pyöri minun napani ympärillä. Lapsena tuollaiset huomautukset lähinnä ärsyttivät, mutta nyt vanhempana – ja etenkin tämän päivän maailmassa – noissa sanoissa piilevä viisaus on kirkastunut entisestään.
Maailma ei tarvitse tänä päivänä enää yhtään valtionjohtajaa, joka kuvittelee maailman pyörivän hänen napansa ympärillä tai voiman olevan oikeutus tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee.
Kenties olisi tehnyt Trumpille ja Putinille hyvää se, että heitäkin olisi tästä muistutettu jo lapsuudessa. Ehkä nyt se on jo myöhäistä, mutta sen Frydnes yritti heille siitä huolimatta tänään viestittää.
– Aina kun voima syrjäyttää oikeuden, se horjuttaa vakautta, luottamusta ja rauhanomaista rinnakkaiseloa.