Kun saavuin töihin, en ennättänyt viedä eväitä jääkaappiin, kun ensimmäinen lapsi tuli jo eteisessä itkien vastaan.
Muistan reppuun jääneen jogurtin iltapäivällä ja syön sen, vaikka kylmäketju katkesi jo kuusi tuntia sitten. Samaan aikaan kun syön eväitäni, yritän miettiä, miten selviydymme lapsiryhmän kanssa iltapäivällä ulos, kun aamuvuorolaiset lähtevät ja jäämme iltavuorolaisten kanssa keskenämme.
Tämä kaikki tapahtuu luonnollisesti samaan aikaan, kun lapsille tarjoillaan lepohetken jälkeistä välipalaa. Yksi vesilasi tippuu laattalattialle ja pirstoutuu. Yhdellä lapsella ei ole tossuja, ja nappaan hänet ensimmäisenä syliin, jotta lasinsiruja ei menisi jalkapohjiin.
Tilannetta mutkistaa se, että yksi ryhmämme työntekijöistä on sairaslomalla. Sijaista ei ole saatu, koska koko talon aikuisten ja lasten suhde täsmää. Viereisestä ryhmästä tarjotaan pukemisapua, ja kaikki apu otetaan ilman muuta vastaan.
Samaan aikaan se myös harmittaa, koska tiedän, että meidän avuksemme saapunutta työntekijää tarvittaisiin myös hänen omassa ryhmässään.
Kuvaamani hetki perustuu tositapahtumiin. Eikä se ole edes ainutkertainen tapaus, vaan pikemminkin säännöllisesti toistuva ilmiö.
Jatkuva kaaos oli yksi syy, minkä vuoksi jätin, ainakin toistaiseksi, varhaiskasvatuksen opettajan työn. Kyse ei ollut siitä, ettenkö pitänyt työstäni. Päinvastoin. Pidin siitä ja arvostan jokaista varhaiskasvatuksen kentällä työskentelevää suunnattoman paljon.
Opiskelin toimittajaksi, koska koin, etteivät asiat tule oman työurani aikana muuttumaan. Toki olisin voinut kokeilla eri päiväkoteja ja löytää itselleni sen sopivan yksikön. Mutta kuinka monta vuotta ja päiväkotia se olisi vaatinut? Tuntui helpommalta ja kiinnostavammalta opiskella uusi ammatti. Haluan kertoa kokemukseni, jotta asiat voisivat tulevaisuudessa muuttua.
On surullista, että resurssipula estää oman työnsä tekemistä hyvin. Se kuormittaa ja pitkällä ajanjuoksulla aiheuttaa työuupumusta. Ennakoin ja vaihdoin alaa ennen kuin uuvuin.
Toivon todella, etteivät kokemani tapaukset toistu jokaisessa päiväkodissa. Mutta sen perusteella, mitä olen entisiltä työkavereiltani ja tutuiltani, jotka alalla työskentelevät kuullut, vastaavaa tapahtuu muuallakin.
Turun kaupunki on ohjeistanut varhaiskasvatuksen henkilöstöä omien eväiden syönnissä. Eväiden syöntiä ei ole kielletty, mutta keskustelua on käyty, minkälaista ruokaa on hyvä syödä lasten läsnä ollessa.
Muistutuksella halutaan ehkäistä tilanteet, joissa lapsi syö esimerkiksi kaurapuuroa ja aikuinen vieressä pizzaa.
On täysin ymmärrettävää, että 3-vuotias lapsi kieltäytyy syömästä, kun näkee vieressä aikuisella herkullisemman näköisen annoksen. Samaan aikaan on täysin epäinhimillistä rajoittaa henkilökunnan omien eväiden syömistä. Kun työolot ovat jo valmiiksi nihkeät eikä aikaa omien eväiden syömiselle ole, tuntuu kohtuuttomalta, että ylemmältä tasolta määrätään, mitä saisi syödä ja mitä ei.
Tilanne ratkeaisi sillä, että henkilökunta söisi eväät omalla tauollaan, ei lapsien kanssa samassa tilassa samaan aikaan. Siinä päiväkodissa, jossa työskentelin, ei olisi ollut mahdollista, että jokainen ryhmän aikuinen käy syömässä omat eväänsä omalla tauollaan erillisessä taukotilassa.
Tai olisi se ehkä ollut mahdollista, mutta sitten ei olisi toteutunut opettajille kuuluva suunnittelu- eli SAK-aika, jonka toteutuminen oli muutenkin vaakalaudalla.
Jos minulla oli eväät, söin ne lasten kanssa samaan aikaan. Välillä oli haastavaa jopa edes hakea omat eväät jääkaapista, kun samaan aikaan piti olla auttamassa 3-vuotiaita lapsia ruokalinjastolla. Oli päiviä, jolloin poistuin lasten keskuudesta vain käydäkseni vessassa.
Ymmärrän täysin, miksi alan sosiaalisessa mediassa moni on tuohtunut Turun kaupungin eväsohjeistuksesta. Ymmärrän myös täysin, miksi ohjeistus on annettu.
Ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu: resurssit ja työolot kuntoon. Kun henkilökuntaa on tarpeeksi lapsimäärään nähden, voi ruokailemaan poistua erilliseen taukotilaan, jolloin voi nauttia lounaaksi pizzaa tai pastaa ilman, että aiheuttaa kateutta 3-vuotiaissa.
Jos henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, ei lapsiryhmästä voi poistua ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää hotkia eväät lasten seurassa.
