Pääuutiset

Kommentti:Täysi sirkus päällä Ruotsissa

Kommentti:Täysi sirkus päällä Ruotsissa

Ruotsin vaalisirkus sen kuin jatkuu. Vaaleista on reilu kuukausi, mutta uutta hallitusta ei näy eikä kuulu.

Uusin käänne on maanantailta, kun hallitustunnustelijaksi valittiin keskustapuolueen Elisabeth Thand Ringqvist. Se oli yllätys, sillä tunnustelijan paikkaa uumoiltiin oikeistoblokin johtajalle, moderaattien Ulf Kristerssonille.

Pääministeriä ei Thand Ringqvististä ole tulossa, vaan hänen tehtävänään on nyt selvittää, olisiko jonkinlainen blokkirajat ylittävä kompromissihallitus mahdollinen. Aikaa tälle selvitykselle on annettu viikko.

Kompromissihallitusta johtaisi sosiaalidemokraattien Magdalena Andersson, ja mukana olisivat demareiden lisäksi ympäristöpuolue, keskusta, liberaalit ja kristillisdemokraatit. Sillä saataisiin enemmistöhallitus kokoon. Samalla olisi karsittu keskustapuolueen omat inhokit pois: ruotsidemokraatit ja vasemmistopuolue.

– Keskivaihtoehdolla on enemmistö, kirjoitti Thand Ringqvist tiistaina julkaistussa mielipidekirjoituksessaan.

Tällainen kompromissihallitus olisi ihan todella vaikeassa paikassa. Ruotsissa on perinne tiukasta blokkipolitiikasta, jota tällainen vaihtoehto sotkisi.

Puolet kannattaisi kovaa oikeistolaista talouspolitiikkaa, vaikka pääministerinä toimisi sosiaalidemokraatti. Samassa hallituksessa istuisivat arvoliberaalit ja arvokonservatiivit. On vaikea nähdä, miten nämä puolueet suostuisivat samaan hallitukseen.

Keskustajohtaja on kyllä löytänyt yhteisiä tekijöitä, mutta lista ei tunnu kovin uskottavalta. Yhdeksi kohdaksi hän nimittäin nimeää sen, että nämä viisi puoluetta seisovat Ukrainan takana. Ruotsissa kaikki valtiopäiväpuolueet tukevat Ukrainaa ja jakavat sen verran yhtenäisen näkemyksen esimerkiksi puolustuspolitiikasta, ettei se noussut vaalikysymykseksi lainkaan.

Kyllähän kaikesta enemmistö saadaan, kun vain lasketaan yhteen. Ja argumenteiksi niitä asioita, jotka yhdistävät jo ennestään kaikkia.

Luultavasti tällä tunnustelukierroksella on lähinnä tarkoitus saada keskivaihtoehto käsiteltyä alta pois. Mutta jokainen pääministeriäänestykseen johtava hallitustunnustelu vie silti maata vain lähemmäksi ylimääräisiä vaaleja.

Joidenkin poliittisten asiantuntijoiden mukaan nyt ollaan lähempänä uusia vaaleja kuin koskaan ennen – mukaan lukien katastrofivuosi 2018, jolloin hallituksen muodostus vaati 134 päivää ja kolme pääministeriäänestystä.

Nyt pääministeristä on ehditty äänestää kerran. Tuolloin hallitustunnustelijana toiminut sosiaalidemokraattien Andersson ei onnistunut kokoamaan vihervasemmistoa yhteen. Kierroksia on jäljellä kolme. Jos silloinkaan ei saada pääministeriä valittua, on edessä ylimääräiset vaalit.

Ne olisivat katastrofi nyt vaalit niukasti voittaneelle punavihreälle blokille. Miksi äänestäjä antaisi heille tukensa vielä senkin jälkeen, kun kykenemättömyys hallituksen muodostamiseen on nähty? Uusintakierros johtaisi todennäköisesti oikeistoblokin voittoon, sillä he ovat näyttäneet yhteistyökykynsä.

Ja kuinka moni edes jaksaisi mennä uudestaan äänestämään? Ruotsin tunnetusti korkea äänestysprosentti voisi kärsiä pahemman kerran.

Kunnolliset vertailukohdat tosin puuttuvat, sillä Ruotsin modernissa historiassa ylimääräiset vaalit on järjestetty vain kerran. Sekin oli 1950-luvulla kaksikamarisen parlamentin aikana, eikä koskenut hallituksen muodostamista vaan eläkejärjestelmää.

Suomessa tällainen sirkus ei olisi mahdollista, ja sen varmistaa perustuslaki. Suomessa pääministeristä äänestämiselle on varattu kaksi yritystä. Tuolloin tarvitaan enemmistön tuki. Jos sitä ei saada, äänestetään kolmannen kerran. Silloin pääministeriksi valitaan eniten ääniä saanut, oli takana sitten enemmistö tai ei. Pääasia on, että joku saadaan valittua. Tähän takaporttiin ei ole toistaiseksi jouduttu turvautumaan.

Suomesta on kyllä yritetty ottaa mallia tämän poliittisen kriisin keskellä. On jopa käytetty sanaa finspiration – inspiraatio Suomesta. Sitä käytti Svenska Dagbladet -lehti, joka oli selvittänyt, miten Suomessa hallituksen muodostus tapahtuu. Että juteltaisiin ensin asioista, joita halutaan ajaa – sen sijaan että riidellään siitä, kuka kenenkin kanssa voi tai ei voi olla samassa hallituksessa.

Punavihreä blokki yrittikin tällaista neutraalimpaa kokoontumista, jossa hallituskysymyksestä ei puhuttu. Ei se mihinkään johtanut, mutta yritettiin.

Toinen klassinen Suomi-inspiraatio oli saunakokous, jollaisen Thand Ringqvist piti kristillisdemokraattien puheenjohtajan Ebba Buschin kanssa. Saunakassit olalla kulkeneet puoluejohtajat eivät kommentoineet medialle, mitä kokouksessa oli käsitelty – vai oliko kyseessä ihan puhdas saunareissu.

Kun nyt vain saunomiset auttaisivat, sillä ei täällä kukaan jaksa uusia vaaleja. Vaihtoehtoisesti voitaisiin kaivaa esiin valtiopäivien käyttämä äänestysuurna, kirjoittaa puolueiden nimet lapulle ja sitten nostaa sieltä kunnes saadaan enemmistö. Päästäisiin kaikki jo eteenpäin. Sillä kuten Thand Ringqvistkin totesi, kyllä enemmistö löytyy.

Olet saattanut jäädä paitsi