Ruotsalainen Mattias Fredriksson-Sten muutti perheensä kanssa 1960-luvulla rakennettuun omakotitaloon vuonna 2023. Pian hän huomasi, että talon ilma–vesilämpöpumppu kävi vuorokauden ympäri jopa kesällä ja kulutti tarpeettoman paljon sähköä.
Kävi ilmi, että talon lämmitysjärjestelmässä oli useita puutteita. Lvi-asentaja ehdotti hänelle korjausta, jonka hinnaksi olisi voinut tulla jopa noin 6 200 euroa. Fredriksson-Sten päätti kuitenkin säästää ja ratkaista ongelman itse – sähköasentajan avustuksella, kertoo tekniikkalehti Ny Teknik.
Ratkaisun ydin rakentui lopulta viidestä ohjelmoitavasta Shelly Plus 1 Gen4 -releestä, jotka on kytketty talon langattomaan wlan-verkkoon.
Yksi viidestä Shelly-releestä on kytketty ilma–vesilämpöpumpun ulkoiseen ohjaustuloon. Tulo on tavallisesti tarkoitettu ilmoittamaan lämpöpumpulle, että vaihtoehtoinen lämmönlähde on käytössä: esimerkiksi puu- tai öljykattila.
”Näin huijaan lämpöpumppua. Se luulee, että toinen lämmönlähde on käynnistynyt ja sammuu välittömästi”, Fredriksson-Sten kertoo Ny Teknikille.
Toinen rele on kytketty kontaktoriin, joka ohjaa lämmitysverkoston kiertovesipumppua ja magneettiventtiiliä.
Kun kiertovesipumppu pysäytetään ja magneettiventtiili suljetaan, lämpö ei p�ääse patteriverkostoon. Näin lämpöpumppu voi tarvittaessa lämmittää pelkästään käyttövettä. Aiemmin tämä ei ollut mahdollista, sillä magneettiventtiiliä ei ollut koskaan kytketty käyttöön.
Kolmas rele ohjaa lämminvesivaraajan sähkövastusta ja kytkee sen tarvittaessa päälle tai pois. Neljäs puolestaan ohjaa kylpyhuoneen ja eteisen lattialämmitystä, ja viides ohjaa sitä, johdetaanko lämpöä taloon kun sisälämpötila on liian alhainen.
Lämpöpumpun käyntiaika romahti
Lämmityksen ohjaus pohjautuu viiteen lämpötila-anturiin, jotka mittaavat ulkolämpötilaa, lämpöpumpun meno- ja paluuveden lämpötiloja sekä lämminvesivaraajan ylä- ja alaosan lämpötiloja.
Kokonaisuuden ohjaamiseksi Fredriksson-Sten on rakentanut Shelly Smart Control -sovellukseen toteutuksen, joka perustuu muun muassa lämpötila-antureiden tietoihin, tehonkulutukseen ja rajapinnan kautta verkosta haettavaan sähkön hintaan. Lähtökohtana on lämmittää taloa vain silloin, kun siihen on tarvetta, ja asettaa lämmin käyttövesi etusijalle.
Fredriksson-Sten on saanut toteutuksestaan jo selkeitä hyötyjä. Hän kertoo, että kesällä ilma–vesilämpöpumppu kävi keskimäärin vain kolme tuntia vuorokaudessa aiemman 24 tunnin sijasta.
Kokonaisuudessaan toteutus maksoi noin 1 150 euroa. Ratkaisuun käytetyt laitteet maksoivat noin 800 euroa, ja sähköasentajan lasku oli noin 350 euroa.
Fredriksson-Sten arvioi Ny Teknikille säästäneensä ensimmäisten viiden käyttökuukauden aikana noin 440 euroa eli keskimäärin lähes 90 euroa kuukaudessa.
Lämpöpumpun toimintaa voi tehostaa myös huomattavasti yksinkertaisemmilla säädöillä. Tekniikka&Talous kirjoitti vuonna 2025 tutkimuksesta, jonka mukaan lämpöpumpun lämpökäyrän madaltaminen yhdellä asteella voi parantaa lämpöpumpun tehokkuutta lämmityskaudella.
Juttu on julkaistu alun perin Tekniikka&Taloudessa.
