Valtteri Bottas kulkee omia polkujaan.
Cadillacin suomalaiskuljettaja tekee pyörän selässä siirtymän Malesiasta Singaporeen, jossa kisaillaan tulevana viikonloppuna.
Matkaa kertyy noin 350 kilometriä.
– On tuo aika rajua touhua. Meinasin laittaa hänelle viestin, että vitun hullu. Aikamoinen reissu eikä ihan turvallinenkaan, Mika Salo päivittelee Bottaksen tempausta.
Salon mukaan kuljettajat tyypillisesti pyhittävät kisaviikonloppujen välisen ajan levolle ja kunnon ylläpitämiselle.
Hän uskoo, että kovatasoisissakin pyöräilykisoissa kilometrejä ahmiva Bottas on poikkeus F1-varikolla siinä, miten kovaan rääkkiin hän itsensä välipäivinä ja kilpailutaukojen aikana laittaa.
– Hyvin mahdollista, Salo vastaa kysymykseen, onko Bottas koko F1-kiertueen kovakuntoisin kuljettaja.
– Ainakin on hulluin.
Nastolan miehen omistautuneisuudesta ”kakkoslajiin” kertoo elokuussa saavutettu paikka gravelpyöräilyn MM-kilpailuihin, jotka käydään tulevana viikonloppuna Australiassa. Bottas ansaitsi osallistumisoikeuden sijoittumalla omassa ikäluokassaan viidenneksi UCI Gravel World Series -sarjan osakilpailussa Tšekissä.
MM-mittelöissä häntä ei kuitenkaan nähdä, koska tapahtuma menee päällekkäin Singaporen F1-kisaviikonlopun kanssa.
Pyöräily fiksu valinta
Salo ei näe Bottaksen touhussa suuria uhkia, koska kyseessä on kokenut ja oman kehonsa tunteva kuljettaja.
Hän on luottavainen sen suhteen, että pyöräilyharrastus palvelee kuljettajan leipätyötä eli ajamista.
– Siinä tulee kestävyyttä ja kuntoa. Uskon, että siitä on hyötyä. Se on juuri oikeanlaista treeniä, mitä nuo nykyformulakuskit tarvitsevat. He eivät tarvitse enää voimaa. Minun urani alkuaikoina piti treenata voimaa, koska autoissa ei ollut tehostimia. Heillä pitää olla kestävyys ja lämmönsieto kohdillaan, vuosina 1994–2002 kuninkuusluokassa kisannut mies selvittää.
– Kaikki ovat erilaisia ja kaikki ovat yksilöitä. Valtterikin on koko elämänsä ajanut ja tietää ihan tarkkaan mitä tekee. En usko, että hän ylitekee mitään, mutta en kyllä itse lähtisi. Aika rohkea veto on. Olisin ehkä valinnut moottoripyörän mieluummin.
Erinäköisiä
Formulakuljettajat huolehtivat kunnostaan henkilökohtaisten kuntovalmentajien johdolla.
Salo kertoo, että hänen aikanaan oheisharjoittelu toteutettiin tallien omien valmentajien ohjauksella kilpailukausien välissä esimerkiksi korkeanpaikanleirillä. Vaihtoehtoisesti puikoissa saattoi olla myös fysioterapeutti, jonka vastuulla oli kehonhuolto kisaviikonloppujen aikana.
– Tein monipuolisesti, mutta aika paljon piti tehdä painotreeniä, koska autot olivat tosi raskaita ajaa ilman tehostimia. Voimaa ja kestävyyttä, mutta nykyään keskitytään enemmän kestävyyspuoleen, hän vertailee.
Autojen ja sitä kautta vaatimusten ja harjoittelun muutos näkyy kuskeissa päällepäin.
– He ovat aika pieniä kaikki eikä heillä mitään isoja lihaksia ole. Ei niillä ole hartioitakaan, mutta kaula on kamalan kokoinen. Muuten he ovat ihan kapeita, Salo arvioi.
Iso ero 90-lukuun on myös testaamisessa. Entisaikoina testipäiviä saattoi olla useampikin kilpailujen välisinä päivinä, mikä osaltaan vähensi oheisharjoittelun tarvetta.
Tavoite on kuitenkin aina ollut sama: suoriutuminen radalla ei saa jäädä fysiikasta kiinni. Kovimmille joutuvat lihakset selän ja niskan seudulla.
– Kun sinulla on kunto kohdillaan, voit käyttää kaiken aivokapasiteetin kisastrategiaan ja ajamiseen. Jos voimat loppuvat, joudut miettimään, miten ajan tuon mutkan sillä tavalla, että se ei satu mihinkään.
Venyttely tärkeintä
Kuuttakymppiä lähestyvä ex-kuski on joutunut vanhemmalla iällä vähentämään harrastuskirjoaan, koska F1-vuosien rasitukset tuntuvat kehossa.
– Jääkiekkoa pelasin ennen paljon, mutta se on jäänyt viime vuosien aikana kokonaan pois, koska selkä kipeytyy niin paljon. Pelaan paljon padelia, juoksen rappusia ja käyn kuntosalilla. Venyttely on se isoin juttu tällä iällä, Salo sanoo.
Pyöreitä tulee täyteen 30. marraskuuta. Salolla ei ole tuolle päivämäärälle mitään suunnitelmia.
– En tiedä, olenko Suomessa tai missä päin maailmaa silloin olen. Yritän olla ajattelematta, kuinka vanha sitä on, hän tunnustaa.
