Muutos pistää silmiin.
– Painoa on pudonnut kesän aikana 4–4,5 kiloa, kertoo Suomen maajoukkuehiihtäjä Emil Liekari, 25.
182-senttinen mies painaa nyt noin 79 kiloa.
– Katsotaan, ottaako vielä kilosta puoleentoista ennen kilpailukauden alkua. Tai sitten arvokisoihin mennessä, Liekari pohtii.
– Nyt on tosi hyvä olla. Kyllä sen huomaa omasta kropasta, kun on painoa lähtenyt. On erilainen lähtökohta tehdä asioita, hän sanoo.
Liekari korostaa, ettei kyse ole syömishäiriöstä tai terveyttä vaarantavasta toimenpiteestä. Hän on toteuttanut painonpudotusta ravintoalan asiantuntijoiden ohjeilla ja valvonnassa.
– Tämä on arka asia, enkä missään tapauksessa halua ottaa kantaa muiden ihmisten painoon.
Liekari suhtautuu painonhallintaan hyvin maanläheisesti: oma keho on huippu-urheilijan tärkein työväline, joten siitä on pidettävä parasta mahdollista huolta.
– Ei ole tarvinnut olla nälässä, eikä syödä tiiliä. Haluan nähdä, miten painonpudotus ja kropan kiristäminen vaikuttavat suorituksiini. Hiihtoura kestää osan elämästäni. Haluan nyt ulosmitata kaiken, mitä on ulosmitattavissa.
Myönteinen esimerkki löytyy samasta tiimistä. Lauri Vuorinen tiputti muutaman kilon kaudeksi 2024–25. Hän voitti Trondheimissa sprintissä henkilökohtaisen MM-pronssin.
– Minua ei kiinnosta yhtään, jos joku on painonpudotusta vastaan. Korostan, että kaikki on tehty ammattilaisten ohjeilla.
”Aika iso ukko”
Painonpudotus on hieman vaiettu aihe huippuhiihtäjien keskuudessa, vaikka moni sitä tekee esimerkiksi ennen arvokisoja.
– Jos tämä menee vituiksi, nostan käden pystyn. Voin sitten uran jälkeen sanoa, että olen tehnyt kaikki, mihin pystyn. Huippu-urheilu on karua, eikä se ole aina päänsilittelyä.
Liekari kuvailee itseään ”aika isoksi ukoksi”.
– Minulla on aika paljon lihasta, eikä vartaloni ole ihan ihanteellinen kestävyysurheilijalle. Pystyn silti hiihtämään lujaa.
