Ministeriö paljastaa: Suositulla leikkauskeinolla rajut seuraukset
SDP:n sote-valmistelua johtava Aki Lindén ja perussuomalaiset ovat esittäneet, että hyvinvointialueiden rahoituksen indeksikorotuksista voitaisiin säästää yhteensä noin miljardi euroa tulevalla hallituskaudella. Kokoomus on esittänyt tähän jopa kahden miljardin euron leikkausta hallituskauden aikana.
Nyt valtiovarainministeriö (VM) kertoo, mitä tällaisen leikkauksen tekeminen käytännössä edellyttää.
VM:n mukaan olisi ongelmallista pelkästään leikata rahoitusta esimerkiksi indeksisäästöinä, jos alueiden tehtäviin tai palvelulupaukseen ei tehdä muutosta.
Jos alueiden rahoitusta halutaan alentaa esimerkiksi sadoilla miljoonilla euroilla, se edellyttäisi VM:n mukaan yksittäisten tehtävämuutosten sijasta laajempaa julkisen palvelulupauksen tarkastelua.
– Hyvinvointialueiden rahoituksen merkittävä alentaminen edellyttäisi samanaikaisesti myös palvelulupauksen rajaamista, VM katsoo.
VM kertoi kantansa indeksisäästöjen toteuttamisesta viime viikolla eduskuntapuolueiden hyvinvointialueiden tulevaisuutta pohtivassa työryhmässä.
VM:n mukaan palvelulupauksen rajoittamiseen tulisi kytkeä riittävän laajat lainsäädäntö- ja toimintatapamuutokset, jotta hyvinvointialueilla olisi enemmän liikkumavaraa palvelujen järjestämisessä sekä todellinen mahdollisuus pienentää kustannuksiaan rahoituksen leikkausta vastaavasti.
”Vielä päälle uusia keinoja”
VM katsoo, että rahoitusta voitaisiin leikata ilman lakisääteisten tehtävien vähentämistä vain, jos alueet voivat sopeutua siihen palvelujen vaarantumatta.
Tämä edellyttäisi VM:n mukaan rahoituslain muuttamista ja rahoituksen alueittaisen kohdentumisen tarkastelua ja muuttamista.
Lisäksi alueille tulisi antaa riittävä valmistautumisaika muutokselle. VM:n mukaan indeksileikkaukset eivät olisi mahdollisia käytännössä ainakaan vielä vuodelle 2028.
Finanssineuvos, yksikön päällikkö Tanja Rantanen VM:stä kertoo, mitä ministeriön kanta käytännössä tarkoittaa.
Hyvinvointialueindeksi nostaa alueiden valtiolta saamaa rahoitusta vuosittain kustannustason nousun vuoksi. Kustannukset nousevat muun muassa palvelutarpeen kasvun ja inflaation takia.
Rantanen huomauttaa, että julkisen talouden tasapainottaminen edellyttää kaikilta alueilta tuottavuuden lisäystä ja kustannusten nousun hidastamista, mutta alueiden mahdollisuudet sopeuttaa entistäkin enemmän talouttaan ovat hyvin erilaiset.
Etenkin tietyillä ikääntyneen ja vähenevän väestön alueilla rahoituksen kasvu on jo nyt hyvin niukkaa.
Aiemmilta vuosilta kertyneet alijäämät ovat paikoin suuria, alijäämien kattamiselle on hakenut lisäaikaa 14 aluetta, ja jo kuusi aluetta on joutunut valtion arviointimenettelyyn.
Rantanen korostaa, että kyseisillä alueilla on jo mittavat säästöohjelmat.
– Nehän joutuvat joka tapauksessa tässä säästämään, niin sitten vielä sen päälle pitäisi keksiä uusia keinoja.
Näin ollen jos kaikille alueille tulisi mittava rahoituksen kasvun leikkaus indeksijarrun kautta, osalla alueista ei välttämättä olisi enää edellytyksiä lakisääteisten tehtävien järjestämiseen. Hyvinvointialueiden rahoitusperiaate kuitenkin edellyttää, että rahoituksen ja velvoitteiden tulee olla tasapainossa.
– Tämän takia olisi välttämätöntä arvioida myös rahoituksen kohdentumista alueittain, Rantanen sanoo.
Näin palvelulupausta voitaisiin karsia
Rantasen mukaan alueiden yksittäisten tehtävien ja velvoitteiden keventäminen on hidasta ja työlästä ja vähän tehotontakin, jos hyvinvointialueilta halutaan säästää merkittäviä summia tulevan vaalikauden aikana. Siksi hänestä pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisemmin palvelulupausta.
Mitä palvelulupauksen tarkastelu sitten voisi tarkoittaa? VM on tuonut esille, että lainsäädännössä on määriteltävä, mikä on sosiaali- ja terveydenhuollossa välttämätöntä perusoikeuksien turvaamiseksi. Tämän jälkeen tiettyjä palveluita ja hoitoja voitaisiin rajata pois julkisen terveydenhuollon palveluvalikoimasta.
Myös eri velvollisuuksia voitaisiin keventää ja palveluverkkoa karsia etenkin erikoissairaanhoidon palveluiden osalta. Lisäksi oikeuksia palveluihin voitaisiin tarkistaa, eli voisivatko esimerkiksi henkilön tulot ja varallisuus tietyissä tilanteissa vaikuttaa oikeuteen saada julkisesti järjestettyjä sote-palveluja.
Asiakkaiden omavastuita olisi myös mahdollista muuttaa, eli nostaa asiakasmaksuja ja muuttaa omavastuuosuuksia esimerkiksi lääkkeistä ja sairausvakuutuksesta.
”Pitäisi kääntää ajatusta”
Rantanen mainitsee, että lainsäädäntö on täynnä erilaisia täsmällisiä normeja.
VM:n mukaan normien keventämisen toimenpiteet voisivat kohdistua esimerkiksi hoitoon ja palveluihin pääsyn enimmäisaikoihin, henkilöstö- ja asiakasmitoituksiin sekä pätevyys- ja kelpoisuusvaatimuksiin. Mitoituksia ja takuita voitaisiin keventää tai jopa poistaa.
– Pitäisi ajatusta kääntää, että esimerkiksi henkilöstömitoitus ei ole ainoa tapa saavuttaa hyvä hoiva, Rantanen sanoo.
Hän nostaa esille myös teknologian laajemmat hyödyntämismahdollisuudet.
Liikaa Helsingille?
Rantanen muistuttaa, että ensi vuodesta alkaen alueiden rahoituksen kasvussa palvelutarpeen ennustettu kasvu huomioidaan 60-prosenttisesti aiemman 80 prosentin sijaan. Tämän eduskunnan perustuslakivaliokunta on hyväksynyt.
– Mutta tietenkin pitää ottaa huomioon se, että kun puhutaan indeksileikkauksesta, ne olisivat euromääräisesti paljon isompia, Rantanen sanoo.
Kiteytetysti: VM:n mielestä isojen indeksileikkausten toteuttamiseksi on joko samalla karsittava palvelulupausta tai vähintäänkin uudistettava rahoitusmallia niin, että kaikilla alueilla olisi todelliset mahdollisuudet tehdä lisäsopeutuksia ja suoriutua tehtävistään.
– Esimerkiksi Helsinki on tehnyt jatkuvasti ylijäämää ja on myös THL:n tuoreen arvion mukaan pystynyt järjestämään sote-palvelut pääosin hyvin, niin rahoitusmalli saattaa kohdentaa liikaa rahoitusta Helsingille, Rantanen sanoo.
VATT: Näin rahoituskriteerejä kannattaisi muuttaa
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkimusprofessori Teemu Lyytikäinen esitteli parlamentaariselle sote-työryhmälle viime viikolla ajatuksiaan siitä, miten hyvinvointialueiden rahoituskriteerejä kannattaisi muuttaa.
1. Sairastavuus poistetaan rahoituksen tarvetekijöistä. Lyytikäisen mukaan tämä tukisi kustannusten kasvun hillintää, kun se kannustaisi alueita sairastavuuden ennaltaehkäisyyn.
THL:n ylijohtaja Piia Aarnisalo sanoi hiljattain, että sairastavuustiedon suuren painoarvon vuoksi alueille voi nyt syntyä epäterve kannuste kirjata diagnoositietoja vain rahoituksen maksimoimiseksi.
Lyytikäisen mukaan THL:n demografisen mallin kaltaiseen malliin siirtyminen ei näytä suosivan terveitä alueita sairaiden kustannuksella.
Demografisissa malleissa väestön palveluiden tarvetta määritellään demografisten tietojen, eli iän ja sukupuolen, sekä sosioekonomisten tietojen, kuten koulutuksen ja työllisyyden, perusteella.
Lyytikäisen mukaan demografiseen malliin siirtyminen suosisi alueita, joille on kertynyt suurta alijäämää etenkin, jos myös asukaskohtaisuudesta ja siirtymätasauksesta luovutaan.
2. Pysyvä siirtymätasaus poistetaan. Pysyvä siirtymätasaus heikentää Lyytikäisen mukaan rahoituksen tarve- ja kustannusperusteisuutta. Siirtymätasauksella on rajoitettu sitä, kuinka paljon alueiden rahoitus saa vähentyä tai kasvaa sote-uudistuksen myötä verrattuna kunta-aikaan.
3. Asukaskohtainen osa poistetaan rahoituksen määräytymisperusteista. Hyvinvointialueiden rahoituksesta noin 13 prosenttia jaetaan pelkän asukasmäärän perusteella. ”Asukaskohtainen osa heikentää rahoituksen tarve- ja kustannusperusteisuutta”, Lyytikäinen katsoo.
4. Hyte-kertoimesta luovutaan, jos sairastavuus poistetaan tarvetekijöistä. Hyte-kerroin palkitsee hyvinvointialueita niiden tekemästä ennaltaehkäisevästä työstä.
”Tarve erilliselle kannustinkertoimelle vähenee tai poistuu, kun rahoitus ei enää riipu suoraan sairastavuudesta”, Lyytikäinen katsoo.
Professori: Jälkikäteistarkistuksesta luovuttaisiin
Eduskunta on edellyttänyt hyvinvointialueiden rahoitusmallin kokonaisuudistusta viimeistään vuoteen 2030 mennessä.
Helsingin yliopiston makrotaloustieteen professori Niku Määttänen esitteli eduskuntapuolueiden parlamentaariselle työryhmälle arvion siitä, miten hyvinvointialueiden rahoitusmallia tulisi muuttaa jälkikäteistarkistuksen ja alijäämien kattamisvelvoitteen osalta.
Jälkikäteistarkistuksessa alueiden rahoitusta korjataan koko maan tasolla kahden vuoden viiveellä vastaamaan toteutuneita kustannuksia.
Määttäsen alustava suositus on, että jälkikäteistarkistuksesta luovutaan kokonaan. Sen myötä muiden alueiden menot eivät enää muuttaisi yksittäisen alueen rahoitusta, ja rahoitus olisi helpompi ennakoida.
Tästä ongelmana voisi Määttäsen mukaan olla kenties nopeampi sopeutusvaatimus, jos menot yllättäen kasvavat.
Määttäsen mukaan alijäämien kattamiskauden pidentäminen esimerkiksi yhdellä ja hyvinvointialueindeksin ennustevirheiden korjaus lievittäisivät ongelmaa oleellisesti.
”Voidaan pidentää tilapäisesti”
Hyvinvointialueiden pitää lain mukaan kattaa aiemmilta vuosilta kertyneet alijäämänsä vuoden 2026 loppuun mennessä, mutta vain harva tähän pystyy. Alueet voivat hakemuksesta saada lisäaikaa alijäämien kattamiselle vuoden 2027, 2028 tai 2029 loppuun mennessä.
– Valtiovalta voi aina antaa harkinnanvaraista lisärahoitusta, jos alijäämillä on hyväksyttävä syy. Myös alijäämien kattamiskautta voidaan pidentää tilapäisesti, Määttänen muistuttaa.
Jälkikäteistarkistus jaetaan alueille samoilla perusteilla kuin kaikki muukin rahoitus, eli lisää rahoitusta sitä kautta on saanut myös esimerkiksi Helsinki, joka on tehnyt koko ajan ylijäämää.
Vastaavasti kun koko maan tasolla alueet ovat tehneet merkittävästi ylijäämää, jälkikäteistarkistus on vähentänyt rahoitusta myös niiltä alueilta, jotka ovat tehneet yhä uutta alijäämää tai päässeet vain hieman plussalle.