Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) esittää keskiviikkona julkaisemassaan virkapuheenvuorossa ruuhka- ja käyttäjämaksujen aloittamista suurimmilla kaupunkiseuduilla sekä uudistusta ajoneuvoverotukseen.
LVM:n mukaan jokaisesta autosta maksettava ajoneuvovero pitäisi kytkeä päästöjen sijaan tienpidon kustannuksiin, jotta sillä voitaisiin taata perusväylänpidolle riittävä rahoitus.
Tällä hetkellä autokanta sähköistyy, mikä rapauttaa liikenteestä kerättävää veropohjaa, kun vähäpäästöisempiä sähköautoja verotetaan kevyemmin. Suomessa ollaan matkalla tilanteeseen, jossa liikenteen verotulot ovat alittamassa siihen käytettävät menot.
Ministeriön mukaan perusväylänpidon nykyisin riittämätöntä rahoitusta on myös nostettava keskimäärin 1,5 miljardin euron vuositasolle tulevalla hallituskaudella.
Tämän takia valtion olisikin pystyttävä keräämään lisää rahaa ajoneuvoverotuksella, ministeriö katsoo. Samalla ajoneuvoveron kytkeminen tienpidon kustannuksiin vakauttaisi ministeriön mukaan sen rahoitusta.
Ajoneuvoveron kohdentuminen ja kokonaistaso ovat ministeriön mukaan poliittinen päätös. Todennäköisimmin uudenlainen ajoneuvovero olisi kuitenkin käyttövoimaneutraali, mikä tarkoittaisi käytännössä sähköautoilijoiden verotuksen nousemista, ministeriöstä myönnetään.
Ruuhkamaksut käyttöön
LVM:n osastopäällikön Olli-Pekka Rantalan mukaan myös ruuhkamaksut suurimmille kaupunkiseuduille olisivat tärkeä osa rahoituskokonaisuutta.
– Tässä on arvioitu, että sellainen noin reilun sadan miljoonan euron rahoitus voisi realistisesti olla kerättävissä, Rantala sanoi ministeriön tiedotustilaisuudessa.
– Tämä on aika mittava työ, hän kuvaili liikenteen rahoituksen uudistamista.
Ruuhkamaksujen käyttöönotto ja niistä saatavien verotulojen käyttö pitäisi LVM:n mukaan suunnitella ja sopia yhteistyössä kaupunkiseutujen kanssa.
Yksittäisten suurten tieinvestointien osarahoittamisessa pitäisi ministeriön mukaan arvioida tiemaksun mahdollisuudet. Myös rataverkon ja palvelupaikkojen käyttömaksuja pitäisi ministeriön mielestä periä kattavammin radanpidon kustannusten perusteella.
Jättihankkeille tiukka linja
Suomen väyläverkon korjausvelka on jo nykyisin 4,3 miljardia euroa. Koska rahoitusta on niukasti, LVM:n mielestä nykyisen liikenneverkon kunnossapito on priorisoitava uusien infrastruktuurihankkeiden edelle.
Osastopäällikkö Sabina Lindströmin mukaan kyse on nimenomaan viime aikoina päätään nostaneista miljardiluokan infrahankkeista, kuten erilaisista kiinteistä yhteyksistä, tunneleista ja silloista. LVM katsookin, että tällaiset hankkeet edellyttävät vahvaa ulkopuolista rahoitusta eikä niitä pystytä valtion budjetista rahoittamaan.
– Niiden pitää olla yhteiskuntataloudellisesti kannattavia, Lindström tarkensi.
Ministeriön mielestä ennen uusia infrahankkeita olisikin aina tutkittava muut keinot käyttää nykyistä infraa tehokkaammin.
Sen sijaan junaliikenteen eurooppalaisen kulunvalvonnan uudistamishankkeen eli Digiradan rahoitus on LVM:n mielestä varmistettava. Ministeriö korostaa, ettei investointia voi jättää toteuttamatta ja sen lykkääminen voi aiheuttaa pahimmillaan miljardikustannuksen.
Eurooppalainen raideleveys pitäisi LVM:n mielestä ulottaa Pohjois-Suomeen puolustuskyvyn turvaamiseksi.
Rahat pois maakuntalennoilta
Maakuntalentojen osalta ministeriö katsoo, ettei valtion pitäisi rahoittaa kotimaista lentoliikennettä.
Ministeriö korostaa, että valtiolle aiheutuvien kustannusten lisäksi tuettu lentoliikenne aiheuttaa lentoasemayhtiö Finavialle 20 miljoonan euron tappiot vuosittain. Kun tappio huomioidaan, maakuntalentojen järjestämisen kokonaiskustannus nousee 40,2 miljoonaan euroon ja kustannus matkustajaa kohden keskimäärin 265 euroon per matka.
Osa Suomen laajasta lentoasemaverkosta pitäisi LVM:n mielestä muuttaa muiden kuin Finavian ylläpidettäväksi.
Sosiaali- ja terveystoimen julkisesti tuetuista kuljetuksista ministeriö löytää myös säästöpotentiaalia, koska jo kymmenen prosentin säästö tarkoittaisi yli 45 miljoonaa euroa säästettyä rahaa vuodessa. Kyse on pääosin esimerkiksi Kelan tukemista taksimatkoista.
Tieliikennepolttoaineiden jakeluvelvoite, eli biopolttoaineen määrä pumpuilla, on LVM:n mukaan pidettävä vähintään nykylainsäädännön mukaisella, vuosittain kasvavalla uralla.
