Presidentti Alexander Stubbin ja Norjan pääministerin Jonas Gahr Støren puhelu Vladimir Putinille aiheutti joukon kysymyksiä ja isot uutisotsikot mutta todisti samalla yhden asian: ei ole olemassa Euroopan yhtenäistä linjaa Venäjän suhteen.
Stubb vastasi kysymyksiin asiasta tiedotustilaisuudessa tiistaina Mäntyniemessä. Stubbin mielestä Euroopan ”suuri linja” on yhtenäinen, mutta siitä, kuka koordinoi ja miten, on näkemyseroja.
Koska ketään ei ole valittu Euroopan edustajaksi eikä koordinoinnista ole sopua, EU-johtajat ovat soitelleet Putinille yksitellen hyökkäyssodan mittaan. Monesti seurauksena on ollut ryöpytys.
Esimerkiksi Saksan silloisen liittokanslerin Olaf Scholzin puhelu Putinille marraskuussa 2024 sai kritiikkiryöpyn Euroopan johtopoliitikoilta. Kriitikoiden joukkoon yhtyi ulkoministeri Elina Valtonen (kok), joka sanoi saksalaismedialle, ettei yksittäisten johtajien kommunikointi Putinin kanssa ole toimiva tapa. Myös Puolan pääministeri Donald Tusk sanoi, ettei kukaan pysäytä Putinia puhelinsoitoilla.
Kritiikittä ei selvinnyt tiistaina myöskään Stubb. Presidentin kanslia oli selvästi varautunut soraääniin, koska Stubb korosti heti tiistain tiedotustilaisuuden alussa, että puhelusta informoitiin läheisimpiä liittolaisia sekä etukäteen että puhelun jälkeen. Stubb myös korosti, etteivät maat edustaneet puhelussa Eurooppaa.
Tanskan pääministeri Mette Frederiksen oli jo ehtinyt tyrmätä puhelun ja sanoi suhtautuvansa Norjan ja Suomen ”oma-aloitteiseen hankkeeseen” erittäin epäilevästi.
– Sitä ei ole koordinoitu meidän muiden kanssa, Frederiksen sanoi Helsingissä toimittajille.
Myös Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson kutsui keskustelujen käymistä riskialttiiksi, mikäli ne voivat hajottaa Euroopan yhtenäisen äänen.
On syytä kysyä, onko yhtenäistä ääntä koskaan ollut olemassakaan.
EU-maat eivät esimerkiksi ole pystyneet sopimaan Venäjältä jäädytettyjen varojen käytöstä, koska niitä hallinnoivat Belgia ja Ranska pelkäävät Venäjän vastareaktiota. Venäläisiä virtaa edelleen EU:hun ja Schengen-alueelle turistiviisumeilla nauttimaan Ranskan Rivieran ja Italian rannikkokaupunkien elämyksistä. Puhumattakaan Unkarin Venäjä-mielisen entisen pääministerin Viktor Orbánin kiristysoperaatioista EU-johtajien huippukokouksissa.
EU:ssa kehutaan julkisesti Venäjä-pakotteiden jatkuvaa kiristämistä, mutta silti listoilta poistellaan venäläisiä oligarkkeja muun muassa oikeusriitojen tai kiinni jääneiden ranskalaisvakoilijoiden takia.
Jos pakotteilla pystyisi pysäyttämään kansainvälisistä laeista piittaamattomia valtioita, esimerkiksi Pohjois-Korea olisi kaatunut jo ajat sitten.
Toisin sanoen yhtenäistä ääntä ei ole, on vain eri painotuksilla Kremliin yhteydessä olevia eurooppalaisia pääkaupunkeja. Ilman yksittäisistä maista muodostuvien maaryhmien, kuten halukkaiden koalition tai E4-ryhmän, ponnisteluja Eurooppa olisi siivottu pois neuvottelupöydistä jo aikaa sitten.
Tästä kertoo hyvin helmikuussa 2025 levinnyt järkytys siitä, kun Donald Trump ilmoitti aloittavansa neuvottelut Ukrainan rauhasta Putinin kanssa. Yhdysvaltain Ukrainan- ja Venäjän-erikoislähettiläs Keith Kellogg linjasi tuolloin, että Euroopan maat ovat ulkona keskusteluista.
EU-johtajien keskuudessa levisi paniikki, ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron kutsui tärkeimpien maiden johtajat kokoukseen, jossa oli tarkoitus saada aikaan Venäjälle ja Yhdysvalloille osoitus siitä, ettei Euroopan yli voi kävellä neuvotteluissa.
Kokouksessa ei saatu aikaan mitään konkreettista, pelkkä lattea lausunto Ukrainan suvereniteettia kunnioittavasta rauhasta komission puheenjohtajalta Ursula von der Leyeniltä ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalta António Costalta. Von der Leyen ja Costa olivat jo tuolloin ja ovat olleet nytkin huomattavan hiljaa.
Jäsenmaiden mandaatilla toimiva von der Leyen voisi ainakin teoriassa hoitaa yhteydenpitoa Venäjään EU-maiden puolesta. Esimerkiksi Trump on pitänyt von der Leyeniä kovana neuvottelijana kauppapolitiikassa. Teoriassa neuvotteluja voisi käydä myös tiukkana Venäjä-haukkana tunnettu Viron ex-pääministeri, EU:n ulkopolitiikan korkea edustaja Kaja Kallas.
Pitääkin painottaa teorian tasoa: oikeassa elämässä EU:n yhteinen Venäjä-neuvottelija olisi valtava yllätys. Jos EU ei pysty edes päättämään, saavatko venäläiset siemailla mojitoja kreikkalaisissa lomakeskuksissa, se tuskin pystyy muodostamaan yhtenäistä Venäjä-linjaa, jonka pohjalta komission edustajat lähtisivät soittelemaan Putinille.
Oma lukunsa on tietenkin se, että muun muassa Britannia ja Norja eivät edes ole EU-maita.
Stubbia voi perustellustikin arvostella puhelusta Putinille ja kysyä, miksi kaksi pientä Pohjoismaata lähtee puuhaamaan omia operaatioitaan Kremliin muiden kanssa asiasta sopimatta.
Jos perusteluna käyttää Euroopan yhtenäistä linjaa, sellainen pitäisi kuitenkin ensin olla olemassa.