Jari-Matti Latvalan antaessa medialle syväluotaavia analyysejään aamupäivän erikoiskokeista Juho Hänninen istuu Toyota Yariksen kartturin oviaukossa ja odottaa kärsivällisesti.
Kärsivällisyyttä Hänniseltä todella vaaditaan roolissaan Latvalan rinnalla. Kaksikko on ollut tänäkin vuonna yksi Suomen MM-rallin väriläiskistä. Huumori lentää, kun hyvät ystävykset etenevät pitkin Keski-Suomen sorateitä. Mutta touhua katsoessa tuntuu, että homma on paikoin vain vaivoin hallussa.
Vaikka Hänninen on itsekin ammattikuljettaja, onnistuu myös nuotinluku mainiosti. Lisäksi haastattelussa käy hyvin selväksi, että hän on myös lakonisen sanansäilän käytön mestari.
Tuossa teidän tekemisessänne ainakin huumoria löytyy.
– Pakkohan se on. Mitä tänne tulla muuten. Kerran vuodessa hänkin pääsee MM-rallia ajamaan. Mitä sitä liikaa kiukutella, Hänninen toteaa.
Mitä jos homma menisi toisin päin? Sinä ajaisit ja Jari-Matti lukisi nuottia?
– Siitä ei tulisi yhtään mitään. Näinkin päin onnistuu vain nippa nappa. En kyllä näkisi tuota äijää kartturina operoimassa.
Kirjoitettuna versio ei tee oikeutta Hännisen vastauksille. Ne annetaan vakavalla ilmeellä totisena, mutta miehen tuntevat tietävät paremmin. Vastauksissa on pilkettä silmäkulmassa.
Millaista se on olla Latvalan kartturi?
– Noh, aika kokonaisvaltainen työnkuva se on. Ei käy aika pitkäksi.
Sinulla tuo nuotinlukukin onnistuu...
– No ainakin tähän vauhtiin.
...erittäin hyvin. Kehutaan nyt ihan rehellisesti. En tiedä ketään muuta huippukuljettajaa, joka hallitsee molemmat hommat näin hyvin. Mistä se johtuu? Miksi olet niin hyvä kartanlukija?
– Eemm...emmie tiedä. Ehkä mää oon istunu kyydissä aika paljon. On se aika helppoa, mitenkään karttureita väheksymättä, koska se on oikeasti yksi vaativimmista hommista mitä on. Mutta kun on itse ajanut niin paljon niin tosi paljon helpottaa, kun tietää milloin toinen pumppaa kaasua ja jarruttaa, ajaminen on sellaista puskemista. Ja kun nuotti on niin simppeli vielä...
Kommentin antaminen keskeytyy, kun Hänniselle vinkataan, että nyt kannattaisi katsoa kelloa. Kohta pitäisi olla aikatarkastuspisteellä. Myöhästyminen tietäisi aikasakkoa.
– Katso nyt. Siellä se taas kouhottaa noita haastatteluitaan. Varmaan pitäisi jättää sinne, niin oppisi, Hänninen toteaa noustessaan ja lähtiessään harppomaan aikakortin kanssa kohti pistettä.
Jämäkkä käskytys kuljettajan suuntaan, ja Latvalakin luikkii nopeasti takaisin autoon kurvaten kartturinsa perään.
Juho Hänninen hoiti jälleen työnsä.
