Klassinen nuoren miehen tarina. Ensin peruskoulu, sitten jatko-opinnot ja armeija.
Tällaista polkua kulki myös Otto Salminen, kunnes armeijan jälkeen hän ei enää tiennytkään, mitä seuraavaksi tekisi.
Salminen haki opiskelemaan fysioterapeutiksi, mutta ei tullut valituksi.
Aluksi opiskelupaikan meneminen sivu suun tuntui pahalta.
Jälkikäteen Salminen ajattelee, että opiskelupaikatta jääminen oli yksi hänen elämänsä parhaista sattumista.
– Hain opiskelemaan oikeastaan vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisinko edes oikeasti halunnut opiskella fysioterapeutiksi vai hainko vaan hakemisen ilosta.
Välivuotenaan Salminen työskenteli Alepassa. Kuten monet muutkaan kaupan alalla työskentelevät nuoret, hän ei aluksi ajatellut jäävänsä alalle. Työpaikka toi ”lisäaikaa” miettiä, mitä oikeasti haluaa.
– Moni nuori on hukassa sen kanssa, mitä haluaa elämällään tehdä. Se on ihan ok.
Salmisen mukaan se, mitä ikinä päätyykin tekemään, kannattaa tehdä kunnolla, sillä se voi avata ovia.
– Omalla kohdallani kaikki alkoi rakkaudesta ihmisiin ja kassatyöhön. Halusin pitää välivuoden, naurattaa ihmisiä ja tarjota heille hyvää asiakaspalvelua, Salminen kertoo.
Muitakin tapoja kouluttautua
Työn ihmisläheisyys veti puoleensa, ja Salminen eteni urallaan apulaismyymäläpäälliköksi, osastopäälliköksi ja lopulta myymäläpäälliköksi. Kaupan alalla hän on vieläkin.
Salminen vastaa puhelimeen Hyvinkäältä, jossa hän nykyisin asuu ja työskentelee. Hän aloitti kuukausi sitten Hyvinkään ja Järvenpään Prismojen johtajana. Ilta-Sanomat kertoi loppuvuodesta 2025 vertailuunsa pohjaten, että Prismojen tavaratalojohtajien vuosipalkka on alimmillaan reilut 70 000 euroa vuodessa, mikä tekee yli 5 800 euroa kuukaudessa.
Uuteen työhönsä Salminen pääsi hakemalla avoimen haun kautta. Korkeakoulututkintoa ei tarvittu.
Salminen on käynyt useita koulutuksia S-ryhmän sisällä. Hän on perehtynyt muun muassa liiketalouteen ja johtamiseen.
– Moni ei varmaankaan tiedä mitään yritysten koulutuspoluista, Salminen arvelee.
Lukiossakaan opinto-ohjaaja ei ottanut aihetta esille.
– Maailmassa on monia erilaisia vaihtoehtoja perinteisille opinnoille. Aina ei tarvitse mennä kouluun, vaan se oma polku voi löytyä ihan mistä tahansa.
Ihmisläheistä työtä
Vaikka Salminen on esimiesasemassa, hänet saattaa edelleen löytää Prisman kassalta.
– Pyrin rakentamaan päiväni niin, että olen joka päivä eri osastolla. Minulle on todella tärkeää, että teen työtä asiakkaiden ja henkilökunnan parissa joka osastolla.
Myös Salmisen saama palaute kielii hyvästä palvelusta.
Yksi asiakaspalaute on jäänyt erityisen tarkasti mieleen. Asiakas oli jäänyt toviksi seuraamaan Salmisen työskentelyä. Asiakkaan mielestä Salminen palveli jokaista aidolla hymyllä ja henkilökohtaisesti.
– Asiakas oli kirjoittanut palautteeseen, että kiitos tälle oikealle arjen sankarille. Kun kävin palautetta läpi esihenkilöni kanssa, tajusin, että tekemämme työ on todella merkityksellistä.
Salmisen mielestä koskaan ei pidä aliarvioida pieniä tekoja. Se, että voi omalla toiminnallaan tehdä toisen päivästä paremman, innosti Salmista jäämään alalle.
– Korona-aikaan saatoin olla asiakkaalle viikon ainoa sosiaalinen kontakti.
Kaupungista maalle
Salminen kasvoi Pohjois-Helsingissä.
Myöhemmin hän muutti Helsingin keskustaan, jossa hän asui vielä muutama kuukausi sitten. Uuden työnsä myötä Salminen muutti Hyvinkäälle.
– Olimme jo hetken miettineet puolisoni kanssa, että jossain vaiheessa olisi kiva asua Helsingin vilskeen ulkopuolella. Tässä tuli hyvä mahdollisuus siihen, Salminen kertoo.
Salminen on viihtynyt uudessa asuinpaikassa hyvin.
– Olen yli kymmenen vuotta asunut Helsingin keskustassa, niin olihan se kulttuurimuutos aluksi todella suuri.
Salmisen mukaan Helsingissä hektisyys jää helposti päälle. Hän kertoo juosseensa raitiovaunuun, vaikka muutaman minuutin päästä tulisi seuraava.
Hyvinkäällä hektisyys loistaa poissaolollaan. Töistä palautuminen on helpottunut.
– Äitikin sanoi, että vaikutan paljon rennommalta täällä.
