Donald Trumpin dieseldiili Vladimir Putinin kanssa herättää voimakasta vastarintaa ja kuohuntaa Ukrainaa tukevien maiden keskuudessa mutta myös Trumpin oman puolueen päättäjien parissa.
Kritiikki onkin oikeutettua, koska diili on huono. Se rikkoo Venäjää kohtaan asetettujen pakotteiden voimaa eikä välttämättä kovinkaan paljon edes laske dieselin hintaa Yhdysvalloissa ja maailmanmarkkinoilla.
Trumpin ajatuksena lienee vääntää republikaaneja parempaan asentoon välivaalien suhteen.
Kieltämättä polttoaineiden hinnoilla on merkitystä vaaleissa, ja Trump voi ainakin sanoa yrittävänsä painaa hintaa alaspäin. Onko se sitten uskottavaa yhdysvaltalaisten äänestäjien silmissä, koska varsinainen syy korkeille hinnoille on Yhdysvaltain käymä sota Iranissa – se nähdään marraskuussa.
Paljon spekuloidaan sillä, onko Trumpin dieseldiilin takana jokin suurempikin suunnitelma. Onko se osa peliä, jossa Putin lopulta saadaan houkuteltua Ukrainan sodan neuvottelupöytään?
Tätä on vaikea tietää, mutta sen voi sanoa varmuudella, että Putin tulee loppuun asti vedättämään ehtoja rauhalle ja siinä sivussa tarvittaessa höynäyttämään Trumpiakin. Tähän mennessä Venäjän ”rauhantahtoisuus” on ollut lähinnä teatteria niille, jotka vielä jaksavat uskoa Moskovan tarkoittavan sitä, mitä se sanoo.
Voi hyvinkin olla, että dieseldiili on vain yksi pikavoitoista, joita Trump hakee, tällä kertaa vaalien suhteen.
Sitä, että tässä olisi samalla tapahtumassa jokin Yhdysvaltain suuri mielenmuutos suhteessa Venäjään ja Ukrainan sotaan, on aivan liian aikaista sanoa.
Trumpin politiikka on toisen virkakauden aikana ollut toistuvasti samanlaista. Yhdysvallat on yrittänyt kepillä ja porkkanalla paimentaa Venäjää ja Ukrainaa rauhaan.
Yhtä toistuvasti Euroopassa on järkytytty siitä, että Yhdysvallat olisi hylkäämässä Ukrainan ja jättämässä Euroopan Venäjän armoille – tätä ei ole tapahtunut.
Se on kylläkin tapahtunut, että Euroopan on ollut otettava paljon enemmän vastuuta Euroopan puolustuksesta, mutta se ei ole pelkästään Trumpin ajatus, vaan yhdysvaltalaisen turvallisuuspolitiikan pidempi kehityskulku.
Moraalipuuskissaan eurooppalaisten on syytä muistaa, että Trumpin julistama diili on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin se, paljonko Eurooppa yhä vuosittain ostaa venäläistä kaasua ja öljyä. Eurooppa olisi uskottavampi pakotevaatimuksissaan, jos sen oma pesä olisi puhdas.
Maanantaina Naton Euroopan-joukkojen komentaja, yhdysvaltalainen kenraali Alexus Grynkewich esitteli ”voiton teoriaa” eli tapaa, jolla Nato torjuisi Venäjän hyökkäyksen alueellaan.
Grynkewichin mukaan puolustusliitto on valmis suorittamaan tehtävänsä, jos niin tarvitsee. Tämä oli suora viesti Moskovaan. Yhdysvallat on tiettävästi myös muun muassa CIA:n johtajan suulla viestittänyt Putinille, että Venäjän ei pidä testata Natoa.
Suomen osalta sotilaallinen suhde Yhdysvaltoihin on syvempi kuin koskaan. Iltalehden podcastissa vieraillut F-35-hävittäjähankinnan hankejohtaja Henrik Elo sanoi, että Trumpin politiikan loiskeet eivät ole näkyneet käytännön yhteistyössä amerikkalaisten kanssa.
Niinpä tälläkin kertaa, vaikka Trumpin diili Putinin kanssa on hölmö, kannattaa pyrkiä näkemään isompia kehityskulkuja eikä tuijottaa Trumpin jokaista temppua.
