Putin pääsee "isojen poikien pöytään" – Yksi tylysti ulos
Kiinan Shenzhenissä järjestetään tällä viikolla Apec-kokous eli Aasian ja Tyynenmeren taloudellinen yhteistyöfoorumi.
Huomenna torstaina kokouksessa tehdään historiaa, kun saman pöydän ääreen astuu ensimmäistä kertaa kolme johtajaa: Yhdysvaltain presidentti Donald Trump, Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Kiinan presidentti Xi Jinping.
Johtajat saapuvat Shenzheniin eri tavoittein. Putin haluaa keskustella Ukrainasta ja tavoitella Venäjälle suotuisaa ratkaisua sotaan. Xille sodan nostaminen tapaamisen keskiöön olisi hankalaa: se voisi kiristää Kiinan suhdetta Eurooppaan ja viedä huomion Kiinan omasta viestistä.
Shenzhenissä Kiina esittelee itseään teknologian ja tulevaisuuden näyttämönä.
Talousfoorumin sijaan huomio kohdistuu kuitenkin juuri suurvaltadiplomatiaan.
Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen arvioi, että tapaamisen suurin hyöty voi olla itse kohtaamisessa ja siitä syntyvässä mielikuvassa.
– Putinille tämä on ehkä tärkein, koska hän pääsee esiintymään ikään kuin maailman johtajien kärkikolmikossa, Teivainen sanoo.
Teivaisen mukaan kaikki kolme johtajaa hyötyvät tapaamisesta ainakin viestinnällisesti. Putinille yhteiskuva Trumpin ja Xin kanssa vahvistaa vaikutelmaa siitä, että Venäjä kuuluu maailmanpolitiikan keskeisiin toimijoihin.
Xi puolestaan näyttäytyy keisarina, jonka luokse kaikki saapuvat.
Trump puolestaan saa mahdollisuuden esiintyä johtajana, joka hakee ratkaisuja kansainvälisiin kriiseihin. Teivaisen mukaan ulkopoliittiset aloitteet sopivat Trumpille tilanteessa, jossa hänen sisäpoliittinen asemansa on välivaalien jälkeen vaikeutunut.
Suurta konkreettista sopimusta tapaamisesta on hänen mielestään vaikeampi ennakoida.
Vaikein kysymys on, puhutaanko tapaamisessa Ukrainan sodasta. Teivainen pitää keskustelua mahdollisena mutta ei odota suurta askelta sodan ratkaisemiseksi.
Putin ja Xi tapaavat toisensa jo päivää ennen kohtaamista Trumpin kanssa. Kremlin mukaan kyseessä on heidän viides tapaamisensa vuoden 2026 aikana.
Teivainen ei näe erityistä näyttöä siitä, että kaksikon kahdenkeskisessä tapaamisessa valmisteltaisiin Trumpin “jallittamista”.
Hän kuitenkin tunnistaa yhteisen viestinnällisen intressin: molemmat voivat korostaa maailman moninapaistumista ja sitä, ettei Yhdysvallat enää yksin määrää maailmanpolitiikan suuntaa.
Tapaamista on verrattu vuoden 1945 Jaltan konferenssiin, jossa toisen maailmansodan voittajavaltojen johtajat sopivat sodanjälkeisestä Euroopasta. Voisivatko suurvallat jälleen sopia keskenään etupiireistä?
Teivaisen mukaan vertaus kertoo huolesta, että suurvallat voisivat tehdä päätöksiä pienten maiden yli. Hän ei kuitenkaan pidä nykytilannetta suorana Jalta-toistona.
Huolta ruokkii kuitenkin se, ettei Eurooppa ole mukana kolmen johtajan tapaamisessa. Teivaisen mukaan jo kokoonpano tekee näkyväksi sen, ketkä ovat pöydässä ja ketkä jäävät sen ulkopuolelle.
– Mitä enemmän kutsut ihmisiä bileisiin, sitä enemmän tulee ihmisiä, joille tulee olo, että miksei minua kutsuttu.
Euroopan asemaa heikentää Teivaisen mukaan myös se, ettei Euroopalle ole selvää, kuka puhuu sen puolesta ulkopolitiikassa. Neuvottelukumppanin on vaikea tietää, soitetaanko komissioon, suurten jäsenmaiden johtajille vai jollekin muulle.
Teivainen ei silti pidä tapaamista yksinään todisteena Euroopan vaikutusvallan romahtamisesta. Se kuitenkin näyttää, miten Venäjä pääsee samaan kuvaan Yhdysvaltain ja Kiinan kanssa – ja Eurooppa katsoo sivusta.