Pääuutiset

Putinin sodan taustalla on kaksi mahtimiestä – Heidän avullaan Venäjä valmistautuu sivilisaatioiden kamppailuun

Putinin sodan taustalla on kaksi mahtimiestä – Heidän avullaan Venäjä valmistautuu sivilisaatioiden kamppailuun

Venäjän sotahistoriallisen seuran puheenjohtaja, entinen kulttuuriministeri ja presidentti Vladimir Putinin neuvonantaja Vladimir Medinski on aivan keskeinen henkilö sotapropagandan levittämisessä ja Ukrainassa käytävän hyökkäyssodan oikeuttamisessa venäläisille, arvioivat suomalaiset Venäjä-tutkijat. Medinskin johtama seura on tutkijoiden mukaan erittäin vaikutusvaltainen, ja sen tehtävänä on ollut suunnitella ja toteuttaa Venäjän johdolle myötämielistä historiapolitiikkaa.

– Seura on äänitorvi Kremlin historiakäsitysten kertomisessa ja sillä on tiukka sidos vallan ytimeen. Puheenjohtaja Medinski on aivan keskeinen henkilö Putinin rinnalla, Maanpuolustuskorkeakoulun (MPKK) sotataidon laitoksen dosentti Kati Parppei sanoi keskiviikkona Helsingin Santahaminassa pidettyjen Sotatieteiden päivien paneelikeskustelussa.

Medinski on muiden rooliensa lisäksi toiminut Venäjän pääneuvottelijana aiemmin käydyissä Ukrainan rauhanneuvotteluissa, ja hänet nimettiin samaan tehtävään myös Abu Dhabissa Arabiemiraateissa ensi viikolla käytäviin neuvotteluihin.

– Medinski on merkittävässä roolissa Venäjällä. Hän on hyvä esimerkki siitä miksi rauhanneuvottelut ovat yhä näinkin alkuvaiheessa, keskustelua vetänyt professori Katri Pynnöniemi sanoi.

Pynnöniemi toimii Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa ja Maanpuolustuskorkeakoululla sekä vetää Venäjän strategiaa tutkivaa Mannerheim-työryhmää.

MPKK:lla käydyssä keskustelussa nostettiin esille myös Venäjän ortodoksikirkon ja sitä johtavan patriarkka Krillin asema Putinin hallinnon vahvana tukijana. Mannerheim-työryhmään kuuluva väitöskirjatutkija Santeri Kytöneva Helsingin yliopistolta kertoi, miten Kirillin ja muiden kirkon edustajien puheet sekä kirjoitukset ovat yrittäneet muuttaa hyökkäyssotaa Ukrainassa tavallisesta sodasta valtavaksi hyvän ja pahan väliseksi taisteluksi, jossa länsimaat edustavat pahaa ja Venäjä hyvää.

– Sodasta on saatu tehtyä tämmöinen sivilisaatioiden kamppailu, hän kertoi.

Kytönevan mukaan Venäjän ortodoksikirkon näkemyksissä maa on asemoitu perinteisten arvojen tai jopa ”maailmanlopun voimien” pidättelijäksi. Tämän myötä kirkko on rakentanut hyökkäyssodalle sitä oikeuttavaa tarinaa ja sotatoimia on voitu perustella ”välttämättöminä”.

”Ei kestä tarkastelua”

Kati Parppein mukaan Venäjällä on muitakin vastaavia toimijoita, mutta Venäjän sotahistoriallisen seuran poliittiset yhteydet tekevät siitä poikkeuksellisen vaikutusvaltaisen.

Seura on perustettu Putinin itsensä määräyksestä vuonna 2012, mutta Venäjän Ukrainaan hyökkäämisen jälkeen vuonna 2022 siellä tapahtui huomattava aktivoituminen ja seura alkoi tuottamaan paljon ”erikoisoperaatioksi” kutsuttua sotaa tukevaa propagandaa. Seuran toimintaa tutkineen Parppein mukaan sillä on toimintaa eri tasoilla ja Kremlin historianäkemystä myötäilevät verkkosivut. Seura myös järjestää laajasti koulutuksia eri puolilla Venäjää.

– Kirjoittajien ansiot ovat kuitenkin akateemisesti näennäisiä. Tekstien sisältö ei kestä millään tavalla historiallista tarkastelua, vaan ne koostuvat valikoivasta tarkastelusta ja väitteistä. Esimerkiksi ”sotilaallista erikoisoperaatiota” kuvaillaan suuren isänmaallisen sodan jatkeena, Parppei kertoi.

Venäjällä puhutaan usein toisesta maailmansodasta ja taistelusta Natsi-Saksaa vastaan suurena isänmaallisena sotana.

– Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että ihan alussa fasisteina esitettiin Ukrainan johto. Kun operaatio ei mennytkään suunnitelmien mukaan, niin käsite laajennettiin koskemaan koko Ukrainan kansaa, hän jatkoi.

Parppein mukaan seuran edustajien perusväitteitä on myös, että Ukraina on lännen marionetti eli sätkynukke. Erityisesti viime vuosina seura on saanut läpi käsitystä, että ”moraaliton länsi käy totaalista sotaa” Venäjää ja sen arvoja vastaan.

Media ja koulu myös

Sotahistoriallisen seuran toimijat ovat Parppein mukaan myös nostaneet esille tarvetta Venäjän ”valtionideologialle” ja akateemisen historiantutkimuksen ideologiselle roolille Venäjän sisäisen yhteenkuuluvaisuuden pönkittämisessä. Hänen mukaansa molemmat teemat pohjautuvat 1800-luvun lähtökohtiin ja ajatukseen ”sivilisaatiollisesta”, pysyvästä vastakkainasettelusta vihamielisen Lännen kanssa sekä käsitykseen Venäjän kansallisesta historiasta yhtenäisenä jatkumona.

Parppei kertoi, että sotahistoriallisen seuran julkaisutoiminta oli aktiivisinta parin ensimmäisen sotavuoden ajan. Sittemmin julkaisutoiminta on laantunut, eikä yhtä paljon enää laadita uusia tekstejä tai esitetä uusia väitteitä.

– Viime vuosina samat kirjoittajat ovat julkaisseet tekstejä, joissa perustellaan valtionideologian tarvetta valtavaa uhkaa vastaan. Niiden mukaan kansakunta olisi yhtenäistettävä.

– Usein esitetään myös väitteitä, että Venäjä ei ole hyökännyt mihinkään, vaan joutuu puolustamaan oikeudellisia intressejään.

Parppein mukaan sotahistoriallisen seuran julkaisut eivät itsessään ole kovin luettuja Venäjällä.

– Mutta kun tähän yhdistetään media ja koululaitos, niin se muuttaa asiaa, hän kertoi.

Historian valkopesua

Parppei kertoi, että seuran kirjoittajien teksteissä etsitään ratkaisuja vain menneestä.

– Mitään aitoja tuoreita ajatuksia ei esitetä. Ajattelussa ei mennä sodan tuolle puolelle. Ainoa tulevaisuuteen liittyvä vaatimus on, että Ukrainassa pitäisi tapahtua täydellinen muutos. Muuten tulevaisuuteen ei nähdä.

Parppein mukaan valtion kontrolloimien, yhtä ääntä edustavien historiantulkintojen opettaminen ja levittäminen on nykyään katsottu Venäjällä kansallisen turvallisuuden kannalta kriittiseksi toiminnaksi. Koko historia-ala onkin saatu vahvasti tukemaan Kremlin pitkän tähtäimen tavoitteita.

– Tärkeä osa näitä tulkintoja on ulkoisten viholliskuvien mustamaalaus ja historian ongelmallisten vaiheiden valkopesu, esimerkiksi Stalinin toiminnasta.

Parppein mukaan seuran aineistoista käy rivien välistä selväksi, että Venäjä valmistautuu sivilisaatioiden vastakkainasetteluun.

– Ja voimakkaassa vastakkainasettelussa valmistaudutaan siihen, että länsi haastaa Venäjän.

Maailmanlopun uhkaa

Santeri Kytöneva kertoi keskustelussa puolestaan, miten Venäjän ortodoksikirkon Kremliä myötäilevä viestintä on muuttunut viime aikoina hyvin suorasukaiseksi. Tämä käy ilmi esimerkiksi tänä kesänä julkaistusta patriarkka Kirillin kirjasta.

– Siinä ensimmäinen sana on sota. Virallisessa kirkon viestinnässä viittaukset ovat aiemmin olleet hyvin hienovaraisia. Nyt on mainittu sota ihan suoraan tässä kirjassa, joka tuskin on Kirillin itsensä kirjoittama.

Venäjän ortodoksikirkon ylimmän johdon puheita tutkineen Kytönevan mukaan heidän teksteissä samat väitteet kiertävät kehää, samaan tapaan kuin sotahistoriallisen seuran väitteissäkin.

– Tässä kirjassa kootaan Kirillin sotapuhetta. Siinä esitetään vaatimus uhrautua hyvän ja pahan kamppailussa. Kirjassa on myös oma osio Ukraina-konfliktin uskonnolliselle ulottuvuudelle. Siinä esitetään, että sodassa on kyse yhtenäisen ryhmän kamppailusta ja myös, että se on osa suurempaa sivilisaatioiden kamppailua, hän sanoi.

– Kertoo juuri siitä, miten tästä sodasta halutaan rakentaa tietynlaista tarinaa.

Kytönevan mukaan ortodoksikirkon viesteistä voi tehdä saman huomion kuin sotahistoriallisen seuran julkaisuista – molemmissa on ideologista näköalattomuutta ja niissä ”halutaan estää uhkaava maailmanloppu”.

– Tämä kertoo, miten vaihtoehdotonta se ideologia on. Se tekee sodasta vain välttämätöntä, ja muut juurisyyt katoavat.

Olet saattanut jäädä paitsi