Suuruudenhullu nationalisti, toksinen macho, perheenisä ja homoseksuaali. Japanin tunnetuimman kirjailijan Yukio Mishiman tuotantoa ollaan suomentamassa laajalti.
Jutun lukee koneääni.Lue lisää.
Yukio Mishima (1925–1970) oli eläessään Japanin tunnetuin kirjailija. Hän on myös siitä poikkeuksellinen taiteilija, että hänellä oli oma yksityisarmeija. Kulttimaineen sementoi julkinen rituaali-itsemurha, joka shokeerasi koko japanilaisen yhteiskunnan.
Marraskuun 25. päivänä 1970 Mishima, oikealta nimeltään Kimitake Hiraoka, asteli Japanin itsepuolustusarmeijan maajoukkojen Tokion komentajan huoneeseen. Mukanaan hänellä oli muutama yksityisarmeijansa sotilas.
Miehet vangitsivat asevoimien komentajan ja määräsivät hänet kutsumaan sotavoimat koolle kenraalin huoneen edustalle. Mishima halusi pitää puheen sotilaille.
Paikalle oli saatu koottua ainakin 800 Japanin armeijan sotilasta. Tukikohdan yllä pauhasivat tapahtumista vihiä saaneiden mediayhtiöiden helikopterit.
Mishima oli pukeutunut univormuun ja valkoisiin hansikkaisiin. Otsaa peitti perinteinen valkoinen otsanauha. Hän suuntasi puheensa sotilaille. Meteli oli niin kova, että hän joutui karjumaan.
Viesti oli poliittinen ja sävy oli vaativa: tappioon päättyneen toisen maailmansodan seurauksena Japani oli mennyt rikki. Maa oli pakko-amerikkalaistettu uuden perustuslain myötä, ja se oli kadottanut sielunsa.
Mishima kohotti valkoiseen hansikkaaseen verhotun kätensä ja kehotti sotilaita osallistumaan perustuslain kumoamiseen. Samalla hän vaati keisarivallan palauttamista Japaniin. Hän kutsui Japanin armeijaa osallistumaan vallankaappaukseen, jota hän itse johtaisi.
Puhe oli katastrofi. Sotilasjoukot olivat hetken hiljaa, sitten alkoi yleinen huutelu, naureskelu ja hälinä. Lopulta Mishiman puhe hukkui pilkkahuutoihin, ja hän vetäytyi takaisin sisätiloihin. Siellä hän totesi:
– Näyttää siltä, ettei viestini mennyt perille.
Mishima riisui univormun takin, polvistui, otti tupestaan perinteisen japanilaisen lyhyen miekan ja iski sen vatsaansa. Yksi Mishiman sotilaista viimeisteli samuraityylisen rituaali-itsemurhan, seppukun, lyömällä miekalla pään irti ruumiista.
Vallankumousyritys päättyi yhden avustajan itsemurhaan ja muiden antautumiseen.
Uusia suomennoksia tulossa
Yli sata vuotta syntymänsä jälkeen Yukio Mishima on taas ajankohtainen.
Loppuvuodesta 2025 turkulainen kustantamo Sammakko julkaisi Mishiman romaanin Elämä myytävänä. Saku-Petteri Urpon suomennos on ensimmäinen suoraan japanista käännetty Mishiman teos.
Lisää suomennoksia on tulossa lähivuosina, näistä ensimmäinen on syksyllä ilmestyvä Naamion tunnustuksia (suom. Raisa Porrasmaa). Neliosaista pääteosta Hedelmällisyyden merta (Hōjō no Umi) voidaan odottaa vuosikymmenen loppupuolella.
Laajaan ja monipuoliseen tuotantoon mahtuu scifiä, historiallista proosaa, realistista kirjallisuutta, esseitä, näytelmiä ja kevyempää tuotantoa.
– Ihan maailmankirjallisuuden tasolla Mishima on erittäin merkittävä, ja japanilaisen kirjallisuuden tasolla hän on ihan ehdottomasti yksi suurimmista tekijöistä kautta historian, toteaa Sammakon kustantaja Seppo Lahtinen.
Lahtisen mukaan Mishimaa on vaikea lokeroida niin ihmisenä kuin kirjailijana.
– Hän oli tavallaan kuin hyvä näyttelijä. Sitä oikeaa Mishimaa voi etsiä teoksista, mutta ehkä hän oli monella tavalla kaikkia näitä eri puolia.
60-luvun puolivälin jälkeen hän oli kestoehdokas kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajaksi. Viime vuosina Mishimaa ovat fanittaneet niin rockmuusikko ja runoilija Patti Smith, taiteilija Marina Abramović kuin Suomessa toimittaja Tuija Siltamäkikin.
Kuolema aiheutti kulttuurisen maanjäristyksen Japanissa
Kun Mishima tappoi itsensä, puhuttiin Japanissa yhden aikakauden päättymisestä.
Vuosituhannen taitteessa Mishiman itsemurha ja vallankumousyritys äänestettiin Japanissa 1900-luvun toiseksi merkittävimmäksi tapahtumaksi. Taakse jäi esimerkiksi Berliinin muurin kaatuminen.
Shokeeraavat tapahtumat tulivat yllätyksenä kaikille, vaikka Mishima oli jo vuosien ajan kritisoinut suuntaa, johon Japani oli kehittymässä.
Hän arvosteli Yhdysvaltoja, joka oli pakottanut Japanin muuttamaan perustuslakiaan toisen maailmansodan jälkeen. Japanin armeijalta oli kielletty sotatoimiin ryhtyminen.
Vaihtoehdoksi amerikkalaisuudelle Mishima tarjosi keisariajan Japanin arvoja, soturietiikkaa ja samuraihyveitä. Ne edellyttävät itsekuria, kuuliaisuutta ja uskollisuutta hallitsijalle.
Perinteen ja arvojen säilyttämisessä keskeisessä roolissa olisi oma vahva armeija. Koska tällaista ei Japanilla ollut, hän perusti omilla rahoillaan yksityisarmeijan, Tatenokain.
Mishima arvosteli myös kapitalismia ja rahan valtaa. Materialistiset arvot luovat henkisen tyhjiön, hän totesi tv-haastattelussa.
– Nykyään olemme aina tyytymättömiä, emmekä voi uskoa tätä taloudellista vaurautta todeksi.
Mishima epäilemättä oli poliittisesti kiihkoileva ja militantti konservatiivi, mutta toisen maailmansodan jälkeinen Japani ja japanilaiset kulkivat päinvastaiseen suuntaan. Maa modernisoitui ja länsimaistui kovaa vauhtia. Harva haikaili keisarivallan, maallisen niukkuuden ja harvoja koskettaneiden samuraihyveiden maailmaan.
Kirjailijan poikkeuksellinen elämä
Mishima syntyi varakkaaseen tokiolaiseen perheeseen. Isän suvussa oli samuraitaustaa. Poika kuitenkin erotettiin jo varhain vanhemmistaan ja lähetettiin asumaan sairaan isoäitinsä luo.
Väkivaltainen isoäiti eristi pojan teini-iän kynnykselle saakka. Poika ei saanut urheilla, viettää aikaa ulkona valoisaan aikaan eikä tavata kavereitaan.
Eristyksissä poika luki isoäidin kirjahyllystä löytyneitä kirjoja: Oscar Wildea, Rainer Maria Rilkeä ja satusetä Hans Christian Andersenia.
Mishima jätti virkamiesuran 24-vuotiaana, kun hän vuonna 1947 julkaisi esikoisromaaninsa.
Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Naamion tunnustuksia on osin omaelämäkerrallinen. Teos kuvaa nuoren miehen tuskallista heräämistä homoseksuaalisiin kokemuksiin. Poika päätyy salaamaan kiinnostuksensa maskuliinisuutta ja miehiä kohtaan.
Aikuisiällä Mishimalla oli lukuisia miessuhteita, ja hän oli tuttu näky Tokion salaisilla homoklubeilla. Klubikierroksilla mukana kulki usein tunnettu näyttelijä, kirjailija ja drag queen Akihiro Miwa.
Mishima meni kuitenkin naimisiin 33-vuotiaana naisen, Koko Sugiyaman kanssa. Avioliitto oli järjestetty, perheeseen syntyi kaksi lasta.
Mishimalle seksuaalisuus ei ollut vain henkilökohtaisen elämän asia. Seksuaalisuus kaikkine ristiriitaisuuksineen toimi koko hänen kirjallisen luomisvoimansa lähteenä.
Ranskalaiselle tv-kanavalle vuonna 1966 antamassaan haastattelussa hän sanoi:
– Ammennan inspiraationi eroksestani, tarkemmin sanottuna kulttuuriperinteestämme, joka lepää erokseni sisällä kuin pyhä käärme piilossa lähteen pohjalla.
Seksin, kuoleman ja väkivallan Mishima
Itsemurha ja kuolema kiehtoivat Mishimaa läpi koko kirjallisen uran jopa toisteisuuteen asti.
Samassa ranskalaisen tv-kanavan haastattelussa hän sanoi myös, että itsemurha on japanilaisen elämässä tärkeä asia ja tapahtuma. Mishiman mukaan oli kahdenlaisia itsemurhia, toisaalta heikkojen ja lyötyjen, toisaalta vahvojen ja urheiden itsemurhia.
– Halveksin edellisiä ja ihailen jälkimmäisiä, hän sanoi.
Hiljattain suomennetun Elämä myytävänä -teoksen tapahtumat käynnistyvät päähenkilön epäonnistuneesta itsemurhasta. Tämä pitää omaa elämäänsä niin arvottomana, ettei edes itsemurhaa kannata tehdä. Siksi hän ryhtyy myymään omaa henkeään maksua vastaan.
Osin tositarinaan perustuvassa romaanissa Kultainen temppeli (suom. Sirppa Kauppinen) kauneutta janoava munkkikokelas yrittää kaikin keinoin tavoittaa ihailemansa temppelin salaisuuden. Kauneus ja temppelin salaisuus pakenevat nuorta munkkia kerta kerran jälkeen. Hiljalleen hän alkaa vihata temppeliä. Päähenkilö sekoaa ja polttaa temppelin.
Elämän syvimpiä tuntoja koskettavan kauneuden voima on niin polttavaa, että se on pakko tuhota.
Oliko kyse julkisuustempauksesta?
Päivää ennen kuolemaansa Mishima kirjoitti viimeiset sanat pääteoksensa Hedelmällisyyden meren neljänteen osaan Enkelin lankeemus (Tennin Gosui). Kustantajalleen hän postitti sen kuolinpäivänsä aamuna. Tuo viimeinen osa ilmestyi kolme kuukautta kuoleman jälkeen.
Pääteoksen valmistuminen juuri ennen kuolemaa ja monet muut kuolemaa edeltävien viikkojen tapahtumat ovat antaneet syyn olettaa, että koko epäonnistunut vallankaappausyritys oli vain teatraalisen Mishiman viimeinen kikka. Keino päättää päivänsä näkyvään, julkiseen itsemurhaan.
Myyttiseksi muodostuneen julkisen itsemurhan alta paljastuu kuitenkin kirjailija, jolla on 2020-luvulla sanottavaa, toteaa Seppo Lahtinen.
– Me länsimaiset ihmiset mietitään sitä, mikä olisi hyvää elämää, missä olisi hyvä elää ja millä lailla. Mishimalla on se [ajatus], että tämä yltäkylläisyys, missä eletään, ei välttämättä tuo sitä henkistä hyvinvointia.
