Sopraano Annika Leino odottaa Nabucco-oopperan esityspäivinä, pystyykö kollega laulamaan. Paikkaajan työ on outoa ja ristiriitaista.
Sopraano Annika Leino (s. 1989) sai eilen tiistaina puhelun, jota hän oli odottanut ja pelännyt. Verdin Nabuccon Abigaillen rooliin kiinnitetty kosovolainen Marigona Qerkez oli sairastunut ja Savonlinnan oopperajuhlien esitykseen tarvittiin samaksi illaksi paikkaaja.
Puhelu oopperajuhlien taiteelliselta johtajalta tuli kymmentä vaille yksi, ja Leino sanoi heti kyllä: hän laulaa illan esityksessä.
Aivan puskista pyyntö ei tullut, sillä Leino on tiennyt jo vuoden päivät, että hän toimii Qerkezin paikkaajana – coverina, joka hyppää tilalle, jos kosovolaissopraano on estynyt.
Tilanteessa oli kuitenkin erityistä jännitystä. Abigaillen rooli on erittäin raskasta ja dramaattista laulettavaa, eikä Leino ole aiemmin tehnyt sitä yleisön edessä. Kyseessä oli hänen debyyttinsä Abigaillena.
Vielä vuosi sitten Leino epäröi, taipuuko hänen äänensä raskaaseen rooliin tässä vaiheessa uraa.
Abigaillen rooli on teknisesti vaativa. Siinä on kuviolaulua ja todella korkeaa sekä todella matalaa laulettavaa. Ääni pitää pystyä tykittämään ison orkesterin ja kuoron yli.
– Tämä on vaikeusluokassa suurinta ja dramaattisinta, mitä olen koskaan tehnyt. Jos päärooli ei onnistu, se on yleisölle iso pettymys. Paineet olivat kovat, mutta samalla olin onnellinen ja innostunut, että pääsen lavalle näyttämään, Leino kertoo.
Leino oli opetellut roolin ja tuurasi Qerkeziä jo Nabuccon harjoituksissa kolmen viikon ajan. Siinä ehti sisäistää myös ohjauksen. Kommelluksilta vältyttiin, mitä nyt Leinon roolikengän pohja irtosi kesken näytöksen.
Paikkaaminen on ristiriitaista
Paikkaajan elämä on yhtä odottamista. Esityspäivinä on suhtauduttava tekemisiinsä kuin illalla olisi töissä.
– Edelliset päivät kerään voimia. Esityspäivänä otan rauhallisesti ja pidän puhelinta lähellä. En lähde monen tunnin kanoottimatkoille, enkä tee kuntosalilla rankkoja ohjelmia.
Leino kertoo, että paikkarina olo on ristiriitaista ja tunneskaala vaihtelee.
– Kollegalle ei koskaan toivo epäonnea. On hirvittävä tilanne, jos joutuu perumaan. Samalla, jos jotain käy, pääsee itse harjoittamaan rakasta ammattiaan.
Vielä vuosi sitten, kun coverin tehtävää ehdotettiin Leinolle ensimmäisen kerran, hän kertoo olleensa hieman kauhuissaan. Nyt hän ajattelee, että isot haasteet vievät isosti eteenpäin.
– En tosin tiedä, olenko vielä ihan päässyt tämän asian yli. Prosessi on kesken, mutta minusta tuntuu, että se meni hyvin. Nautin lavalla olemisesta ja laulamisesta todella paljon.
Leino on toiminut coverina aiemminkin. Vuonna 2021 hän oli Kansallisoopperan Pajazzossa pääroolin eli Neddan ja sopraano Marjukka Tepposen paikkaaja. Myös silloin puhelin soi, ja Leino pääsi lavalle yleisön eteen.
Savonlinnan oopperajuhlilta kerrotaan, että paikkaajia tarvitaan esityksissä suhteellisen harvoin, yleensä enintään muutaman kerran kesässä. Päärooleja tuurataan sitäkin harvemmin.
Vielä Leinokaan ei tiedä, pääseekö hän tekemään lisää Nabuccon esityksiä.
