Elokuinen perjantai Raumalla. Ulkona on pirteä keli ja aurinko paistaa. Ihmisen luulisi olevan aika monessa paikassa ennen Äijänsuon jäähallia.
Silti hallin pukukoppikäytävällä käy kova kuhina. Osa siitä selittyy luonnollisesti perinteikkäällä Pitsiturnauksella, joka pelataan kaupungissa jo 33. kertaa.
Se, miksi SM-liigaseura HPK:n pukukopin edessä on liuta median edustajia, onkin astetta suurempi mysteeri – siitäkin huolimatta, että Kerho palautti itsensä kiekkoilevan Suomen silmien alle viime keväänä.
Seura pakeni SM-liigan pohjakerroksesta, eteni pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle ja lähetti paperilla moninkertaisesti paremman Rauman Lukon kesälomalle.
Kerho piti pintansa puolivälierissäkin tulevaa mestaria ja 2020-luvun dynastiaa, Tapparaa vastaan.
Suuri vastuu viime kevään hienosta tarinasta kuuluu Kim Saariselle. Loistokauden ja -kevään jälkeen kesällä 20 vuotta täyttänyt maalivahti kuuluu iästään huolimatta SM-liigan ehdottomaan eliittiin.
Saarinen kävelee mielissään Äijänsuon koppikäytävällä pastalautanen kädessään. Ihan kuin hän tietäisi itsekin, että hän on kotimaassaan lajinsa parhaimmistoa.
Miltä kuulostaa, jos sinua kutsutaan Liigan parhaaksi maalivahdiksi?
– Ihan hyvältähän se kuulostaa. Jatketaan hommia, hän virnistää.
Taitaa hän tietää. Hän kuittaa jatkotiedustelun parhaan maalivahdin statuksen painavuudesta kylmästi. Saarinen ilmoittaa, ettei hänen harteillaan paina mikään.
Nuori maalivahti on tuonut hurjasti katsojia Hämeenlinnaan. Äijänsuon tukkoinen käytäväkin lienee täynnä maalivahdin loisto-otteiden tuomia silmäpareja, vaikkei hän ole samaa mieltä asiasta.
Miksi täällä teidän koppinne edessä käy näin kova kuhina?
– Me olemme sellainen musta hevonen, ettei oikein kukaan tiedä, mitä on luvassa. Meillä on uusi joukkue, paljon uusia pelaajia ja mielenkiintoisia ulkomaalaisia, maalivahti analysoi.
– Ja kyllä meidän ensimmäinen pelikin näytti aika hyvältä!
Juttutuokio pidettiin HPK:n Pitsiturnauksen avausottelun jälkeen. Sittemmin oranssipaidat juhlivat koko turnauksen voittoa. Ehkä Saarinen todella on oikeilla jäljillä.
Amerikka opetti
20-vuotiaalla Saarisella alkaa suurella todennäköisyydellä viimeinen pelivuosi Suomessa. NHL-seura Seattle Krakenin sopimuspelaaja kävi kolkuttelemassa jo tarunhohtoisen portteja keväällä, kun hän debytoi AHL:ssä mallikkaasti.
Kraken seuraa suojattinsa otteita vesi kielellä. Kesän 2024 kolmoskierroksen varauksesta on kuoriutunut reilut kaksi vuotta myöhemmin yksi sarjan parhaista maalivahtilupauksista.
Saarinen tiedostaa itsekin, että hänen yllään on tulevan työnantajan suurennuslasi. Käynti AHL-jäillä jätti nälkää vielä paljon suuremmasta ja kauniimmasta.
– Se oli kyllä hieno kokemus. Näin, mitä todella tarvitsen siellä ja millaista arki on. Reissu oli opettavainen ja opinkin paljon.
– Seuraltakin tuli positiivista palautetta. Nyt tiedän, mitä kehittää. Kaikin puolin hyvä reissu.
Kuten monella nuorella NHL-lupauksella, myös Saarisella on avoin ja aktiivinen keskusteluyhteys sopimusseuransa kanssa.
– Sieltä tulee aika lailla joka viikko väliaikatietoja. He kyselevät paljon, miten minulla menee.
– Se on todella hyvä, että kommunikaatio ja välit sinne suuntaan ovat kunnossa. Olen koko ajan tietoinen siitä, missä mennään. Se auttaa.
Huima kevät
Ennen taalajäitä olisi kuitenkin se liigakausi. Panokset ovat historiallisen kovat superkaudeksi brändätyn sesongin myötä, ja HPK joutuu hyvästä lentokelistä huolimatta taistelemaan välttääkseen B-liigaan putoamisen.
Tähtivahti ei kuitenkaan näe tilannetta niin. Hän kokee, että viime kausi katkoi Kerhon pitkän korpivaelluksen. Yhteinen onnistuminen vain vahvistaa oranssipaitoja.
– Viime kevät oli niin huikea, että saimme siitä paljon mukaan otettavaa. Se oli loistava yhteinen kokemus.
– Olemme paljon vahvempia sen ansiosta. Se auttoi meitä enemmän kuin voi kuvitellakaan.
Kaksi nuorta tähteä
Vaikka Saarinen ihastuttikin monet viime kevään pudotuspeleissä, hän ei ole ainoa nuori tähtivahti samaisessa uratilanteessa. Kiekko-Espoon Petteri Rimpinen lukeutuu Saarisen tavoin pelipaikkansa kärkipäähän SM-liigassa.
Saarinen ja Rimpinen ovat samassa tilanteessa myös tulevaisuuden kannalta. Heitä molempia odottaa Pohjois-Amerikka. Sen Rimpinen kertoi Iltalehdelle kesäkuun lopussa.
Ennen lähtöä Pohjois-Amerikkaan heidän tulisi edustaa Suomen huippulupaavaa maalivahtisukupolvea yhdessä liigajäillä. Saarinen kantaa velvollisuudesta suurta ylpeyttä.
– Se on aivan huikeaa, että pystymme molemmat kamppailemaan sarjan kärkipaikoista näin nuorina. Ei tätä olisi osannut odottaa muutama vuosi taaksepäin kyllä millään.
Kaksikko on muodostanut ison osan Suomen nuorisomaajoukkueen selkärangasta viime vuosina, mutta kumpi heistä nyt onkaan parempi?
– Minä, tietysti, Saarinen päättää lyhyesti ja ytimekkäästi.
