17 naista on kuollut Suomessa tänä vuonna lähisuhdeväkivallan seurauksena.
Vihreiden puheenjohtaja, kansanedustaja Sofia Virta pitää lukua pysäyttävänä. Hänen mukaansa tilastot kertovat vain osan lähisuhdeväkivallan todellisesta laajuudesta.
– Aivan valtava luku naisia, jotka on Suomessa tapettu väkivallan seurauksena.
Virta tietää itse, miltä lähisuhdeväkivalta voi tuntua. Hän on kertonut julkisesti omista kokemuksistaan ja saanut niiden vuoksi myös vihamielistä palautetta.
Nyt hän haluaa puhua erityisesti siitä, mitä tapahtuu väkivallan uhreille ja heidän läheisilleen silloin kun väkivalta jää piiloon – ja miksi yhteiskunta ei vieläkään hänen mukaansa tunnista kaikkia sen seurauksia.
Tasa-arvolla vaimennetaan
Virran mukaan syitä ongelmalle voidaan hakea päihteistä ja mielenterveysongelmista, mutta niiden rinnalle pitäisi nostaa myös arvojen kovenemisen ja somen myötä ilmenevä naisviha.
Virta on kertonut julkisuudessa kokeneensa itsekin lähisuhdeväkivaltaa. Virran mukaan tämän seurauksena ihmiset ovat esimerkiksi kirjoittaneet nimellään ja kasvoillaan, että hänen kokemansa väkivalta oli oikein, ja jopa toivoneet, että Virta olisi tapettu suhteessa.
– On esimerkiksi sanottu, että sinut olisi pitänyt laittaa kylmäksi, Virta kertoo.
Virran mukaan esimerkiksi päihde- ja mielenterveystyöllä ei voida muuttaa asioita, jos samaan aikaan on hyväksyttävää, että ihmiset puhuvat ”omilla nimillään ja naamoillaan” tällä tavoin naisten kohtaamasta väkivallasta.
Virta johtaa eduskunnassa väkivallanvastaista verkostoa. Hänestä on merkillistä, kuinka paljon lokaa saa, jos yrittää puhua naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
– Jotenkin kuvittelisi, että nämä ovat teemoja, joihin löytyisi laaja tuki. Mutta ei. Kun näistä puhut, niin se hiljentämisen ja lokaamisen määrä, mitä siitä tulee, on jäätävä.
Virta lisää, että on sanomattakin selvää, etteivät kaikki miehet syyllisty väkivaltaan. Hänen on kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi joku kokisi ongelmalliseksi, että naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisestä keskustellaan.
– On aidosti hämmentävää, miten osalle miehistä tuntuu olevan maskuliinisempaa käydä kertomassa, että ”ei kaikki miehet” ja syyllistämässä näistä asioista puhuvia, kuin se, että yhdessä tuomittaisiin teot ja mietittäisiin, mitä voidaan tehdä.
Virran mukaan julkisessa keskustelussa törmää usein ajatukseen, että Suomi on jo täysin tasa-arvoinen maa. Virta sanoo, että Suomen hyvää mainetta käytetäänkin usein keinona vaimentaa keskustelua naisiin kohdistuvista rikoksista.
Tytöille ja naisille voidaan helposti luoda tunne, ettei heillä ole syytä valittaa, koska asiat ovat muualla maailmassa vielä huonommin.
– Meillä on kuitenkin aika iso ongelma, jos naisia kuolee jatkuvasti koteihinsa tai rappukäytäviin.
Julkkismiehet kieltäytyivät kannanotosta
Verkoston puheenjohtajana Virta kertoo pyytäneensä viime syksynä useita tunnettuja suomalaismiehiä ottamaan kantaa naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Tavoitteena oli, että kuuluisat henkilöt toimisivat esikuvina ja voisivat muokata erityisesti nuorten miesten asenteita.
Virta joutui kuitenkin pettymään. Virran mukaan useat julkkismiehet kieltäytyivät mukanaolosta, koska pelkäsivät julkisen kannanoton vaarantavan oman uransa. Virta sanoo pitävänsä tätä surullisena.
– Sen ei pitäisi olla Suomessa riski, että ottaa näiden asioiden puolesta kantaa.
Virta on kuitenkin tyytyväinen siihen, että kampanjan myötä moni on kuitenkin myös ottanut asiaan julkisesti kantaa. Virta kiittää esimerkiksi tasavallan presidenttiä Alexander Stubbia siitä, että tämä otti asiaan julkisesti kantaa.
Virran mukaan muutos ei synny silloin, jos vain jo valmiiksi huolestuneet pitävät asiasta ääntä. Todellinen muutos tapahtuu vasta silloin kun tavoitetaan ne ihmiset, jotka eivät ole vielä miettineet asiaa omassa arjessaan.
Silloin yhä useampi alkaa kiinnittää asiaan huomiota ja voi vaikuttaa tai puuttua asiaan omassa vaikutuspiirissään.
– Kun heidät saadaan havahtumaan, että hei, tälle pitää tehdä jotain, niin silloin muutos käynnistyy.
Lakimuutos suojaisi lapsia
Virran mukaan päättäjät voivat parantaa väkivallan uhrien turvallisuutta Suomessa konkreettisilla keinoilla.
Esimerkiksi pakottavan kontrollin kriminalisointi ja lähestymiskieltojen noudattamisen valvominen jalkapannalla olisivat keinoja, jotka parantaisivat uhrin asemaa. Virran mukaan kyseisille toimille löytyy tukea ”yli puoluerajojen”.
Virran mukaan Suomen lainsäädäntö ei myöskään ota tarpeeksi hyvin huomioon kaikkia lähisuhdeväkivallan seurauksia.
Näillä turvallisuutta lisäävillä toimilla on tiettävästi vahva tuki yli puoluerajojen.
Lähisuhdeväkivalta koskettaa syvästi esimerkiksi uhrien lapsia.
Tilanteesta tekee lapselle erityisen raskaan se, jos vanhemman surman takana on perheen toinen vanhempi. Teosta seuranneen tuomion jälkeen lapsi menettää käytännössä molemmat vanhempansa yhtä aikaa.
– Se on asia, josta puhutaan aivan liian vähän, Virta sanoo.
Tragedian seurauksena lapset siirtyvät usein lastensuojelun ja sijaishuollon piiriin, ja seuraukset voivat olla kauaskantoiset. Virran mukaan on ”käsittämätöntä”, että ongelman laajuudesta huolimatta perheiden lapsille ei ole luotu selkeää tukimallia.
LUE MYÖS
Lähisuhdeväkivalta kasvoi 20% vuonna 2025
Viranomaisten tietoon tullut pari- ja lähisuhdeväkivalta lisääntyi selvästi vuonna 2025.
Tilastokeskuksen mukaan väkivallan uhriksi joutui 15 500 ihmistä, mikä on noin viidenneksen eli 20,2 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.
Eniten kasvoi aikuisiin kohdistunut väkivalta. Aikuisia uhreja oli 12 200, mikä tarkoittaa lähes neljänneksen eli 24,3 prosentin kasvua edellisvuoteen verrattuna.
Myös alaikäisten uhrien määrä nousi. Lapsia ja nuoria uhreja oli 3 400, mikä on 7,4 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.
Sofia Virta teki noin vuosi sitten lakialoitteen lapsirauhanrikoksesta. Lakimuutoksen myötä lähisuhdeväkivallalle altistunut lapsi saisi rikosoikeudellisesti rikoksen uhrin aseman, jolloin hänen oikeusturvansa parantuisi. Virran mukaan aloite on edennyt lausuntokierrokselle.
Jos vanhemman surmannut henkilö tuomittaisiin aina myös lapsiin kohdistuneista rikoksista ja yhteiskunta takaisi lapsille kaiken tarvittavan tuen, kynnys hakea apua voisi madaltua, Virta uskoo.
Virran mukaan nykyiset huoltajuus- ja tapaamissopimukset eivät ota riittävästi huomioon sitä, että jos väkivalta on kohdistunut vain toiseen vanhempaan, väkivaltaisesti käyttäytynyt vanhempi voi silti saada oikeuden tavata lastaan. Virran mukaan epäkohta mahdollistaa sen, että eron jälkeen lapsia voidaan käyttää keinona jatkaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa toista vanhempaa kohtaan vielä eron jälkeenkin.
Lakimuutos vaikuttaisi siihen, millaisia tapaamisoikeuksia väkivaltaisesti käyttäytynyt vanhempi voisi saada, ja siten suojelisi lähisuhdeväkivallan uhria.
– Jos lapsirauhan rikos saataisiin Suomessa rikoslakiin, se voisi vaikuttaa siihen, että huolto- ja tapaamisoikeudenkäynneissä tunnistettaisiin paremmin väkivalta silloinkin, kun se ei ole kohdistunut suoraan fyysisesti lapseen.
Huolena alueiden eriarvoisuus
Virran mukaan on ”erittäin arvokas teko”, että hallitus on päättänyt lisätä turvakotipaikkoja, ja vastaavaa työtä tulee hänestä jatkaa.
Virran mukaan jokaisella Suomessa asuvalla pitäisi olla mahdollisuus päästä turvaan väkivallalta. Hän kertoo kuitenkin olevansa huolissaan siitä, että naiset ovat eri puolilla maata eriarvoisessa asemassa. Taustalla ovat esimerkiksi hyvinvointialueiden säästöt, viranomaisten tiukat resurssit ja auttavien järjestöjen toiminnan heikentäminen.
– Esimerkiksi syrjäseuduilla asuvat naiset on jätetty siinä mielessä yksin, että välimatkat turvakoteihin voivat olla aivan kohtuuttomia.
Virran mukaan tästäkin syystä eri järjestöjen nettiturvakotien palvelut ovat erityisen tärkeitä, jotta apua voi hakea edes netin välityksellä.
Virran mielestä Suomeen tarvitaan maankattavaa järjestelmää vakavan lähisuhdeväkivallan arviointiin eli niin kutsuttuja Marak-työryhmiä.
Marak-työryhmä on moniammatillinen asiantuntijaryhmä, joka arvioi vakavan lähisuhde- ja parisuhdeväkivallan uusiutumisen riskiä ja koordinoi uhrille annettavaa apua.
– Siellä, missä pitäisi olla paras osaaminen arvioimaan esimerkiksi perhesurman riskiä, ei välttämättä istukaan se vahvin verkosto.
Virta kertoo mieleen painuneesta tilanteesta, kun hän kierteli viime kaudella eri paikkakuntien poliisilaitoksia. Hän kertoo olleensa erään pienemmän maakuntapitäjän laitoksella ja kysyneensä, miten lähisuhdeväkivalta näkyy heidän laitoksellaan.
– Poliisi oli hetken hiljaa ja sanoi, että no ei se kyllä meillä näy.
Virran mukaan poliisin pitäisi päinvastoin huolestua, jos heille ei ilmoiteta lainkaan lähisuhdeväkivallasta.
– Ei viranomaisen pitäisi Suomessa missään päin ajatella, ettei ole olemassa lähisuhdeväkivaltaa. Pitäisi ajatella, et valitettavasti sitä on, mutta se jää piiloon ja silloin olla erityisen hereillä asian suhteen.
