Sukulaiset kaappasivat lapsenlapselta 100 000 euron perintöosuuden
Helsinkiläisnainen saa yli satatuhatta euroja varoja, jotka hänen isovanhempansa häneltä pimittivät. Asiasta päätti Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus.
Suhteellisen varakkaat isovanhemmat suosivat ulkomaille muuttanutta tytärtään. Vuonna 2014 he allekirjoittivat keskinäisen testamentin, jossa jättivät Helsingissä asuvalle pojalleen pelkän lakiosan eli yhden neljäsosan omaisuudestaan. Tytär sai kolme neljäsosaa.
Isoisällä oli vielä joitakin vuosia ennen kuolemaansa lähes puolen miljoonan euron sijoitukset. Niistä hän hankkiutui kaikessa hiljaisuudessa eroon.
Rahat ulkomaille
Ennen kuolemaansa 2016 isoisä myi usean vuoden aikana sijoituksensa ja siirsi varat ulkomaille tyttärelleen sekä osin myös tämän pojalle.
Kun isoäiti ilmoitti aviomiehensä kuolinpesän varallisuuden, hän jätti kertomatta miehensä ulkomaille lähettämät varat.
Perunkirjoitustilaisuudessa tammikuussa 2017 todettiinkin, ettei vainaja ollut antanut sellaista ennakkoperintöä, lahjaa tai etuisuutta, joka olisi otettava huomioon perintöverotuksessa.
Tilaisuudessa vainajan poika luopui perintöosuudestaan aikuiseksi kasvaneen tyttärensä hyväksi.
Paljon ei kuitenkaan ollut jaettavaa, sillä pesässä oli varoja vajaat 20 000 euroa, josta naisen osuus oli vain noin 5000 euroa.
”Ei mennyt putkeen”
Seuraavina vuosina helsinkiläisnaiselle ja hänen isälleen kirkastui, että isoisä oli lahjoittanut leijonanosan omaisuudestaan tyttärelleen sekä osin myös tämän pojalle lukuisilla pankkisiirroilla. Isoäiti ei suostunut luovuttamaan tietoa näistä siirroista.
Tilanne tosin nähtävästi kalvoi isoäitiä. Poikansa mukaan äiti oli erään kerran myöntänyt hänelle, ettei ”perunkirjoitus mennyt ihan putkeen”.
Lopulta helsinkiläisnainen palkkasi isänsä kanssa asianajajan tietoja saadakseen. Näin he saivat lopulta tiedot isoisän tekemistä rahasiirroista.
Pojantytär nosti tätiään ja serkkuaan vastaan lakiosan täydennyskanteen. Helsinkiläisnaisen mukaan talon lahjoitus ja satojen tuhansien siirrot ovat testamenttiin rinnastettavia lahjoja, ja ne olisi tullut ilmoittaa perunkirjoituksessa.
Lainaväite
Täti ja serkku kiistivät kanteen käräjäoikeudessa, mutta myönsivät rahaa siirtyneen.
Tädin mukaan vanhemmat olivat halunneet avustaa häntä, koska olivat huolissaan hänen toimeentulostaan. Hän oli elänyt vuosia kotiäitinä ulkomailla, eikä hänelle kertynyt eläkettä.
Täti väitti, että suurimmat rahansiirrot olivat lainoja. Hän oli miehensä kanssa maksanut vanhempiensa majoitus- ja muut kulut näiden vieraillessa hänen uudessa kotimaassaan.
Isovanhemmat halusivat myös tukea hänen lapsiaan koulunkäynnissä ja yliopistomaksuissa ulkomailla.
Sukat lahjaksi
Täti huomautti, että myös helsinkiläisnaisen isä oli saanut apua, esimerkiksi 1980-luvun lopulla 100 000 markkaa omakotitalohanketta varten.
Täti sanoi, että mies oli hyvin toimeentuleva yrittäjä eikä tarvinnut rahallista apua.
Oikeudenkäynnissä kuultiin myös isoäitiä, jonka mukaan hän oli miehensä kanssa tukenut lapsiaan ja lapsenlapsiaan kunkin tarpeen mukaan. Pojantytär oli esimerkiksi saanut häneltä lahjaksi sukat.
Rahansiirtoja oli salattu
Käräjäoikeus katsoi, että rahansiirtoja oli salattu vainajan pojalta ja tämän tyttäreltä. Siirrot olisi tullut ilmoittaa perunkirjoituksessa.
Oikeus katsoi, että siirretyistä lähes 500 000 eurosta noin 400 000 euroa oli varoja, jotka olisi tullut ilmoittaa. Oikeuden mukaan on epäuskottavaa, että satojentuhansien lainat kuittautuisivat kestityksellä tai kiinteistönhoidolla.
Isovanhemmat olivat siirtäneet tyttärelleen myös omakotitalonsa omistuksen. Tätäkin käsiteltiin oikeudessa, mutta siirron katsottiin olevan vanhentunut.
1980-luvun markkalahjoituksesta ei puolestaan ollut mitään näyttöä.
Satatuhatta ja korot päälle
Oikeus tuomitsi tädin ja serkun maksamaan helsinkiläisnaiselle yhteensä yli 100 000 euroa korkoineen sekä viivästyskorot.
Lisäksi tädin ja serkun tulee maksaa 37 500 euron oikeudenkäyntikulut.
Keväällä annettu Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio on saamassa lainvoiman, koska täti ja serkku vetivät pois valituksensa hovioikeuteen.